Makuunin poistolaarin satoa

Taas on käyty tonkimassa poistolaaria, ja mukaan tarttunut aika laajalla skaalalla leffoja. Tässä yhden LA päivän saldoa, kun ei kerran flunssaisena päässyt merelle melomaan.

The Butler
Jahans, hypätään heti veteen ja suoraan syvään päähän. Toivottavasti tämä kelluu. Tositapahtumiin perustuva leffa, joka käsittelee USA siviilioikeuksia. Tarkemmin sanottua mustan väestön siviilioikeuksia. Aikana, jolloin orjuus oli jo lopettu, mutta rotu-erottelu(?) ja rasismi velloi valtoimenaan. Jopa siinä määrin, että jos musta istui valkoisille tarkoitetulle penkille, poliisi tuli paikalle, pieksi ko. henkilön henkihieveriin ja vei putkaan. Että semmoista meininkiä.

Leffassa seurataan kuvitteelista henkilöä (Cecil Gaines), jolla on kuitenkin esikuva oikeassa elämässä: Eugene Allen. Siinä missä Cecilin ura etenee kivasti puuvillapelloilta valkoiseen taloon, herran yksityiselmä ei kukoista samassa mitassa. Vaimo ryyppää/pettää, ja toinen poika ajautuu kansalaisaktivistiksi, sinne poliisin piestäväksi: "on the regular basis". Sen toisen pojan urapolku osoittaa Vietnamiin, tosi hilpeitä teemoja siis.

Leffa on varmasti aiheeltaan tärkeä, mutta aikamoinen pömpöösi ja ottaa itsensä vähän turhankin vakavasti. Itsellä ei ole oikein tarttumapintaa tämmöiseen, mutta kyllä se kieltämättä hätkähdyttää, kun tajuaa, että vielä 60-luvulla USA oli erikseen kouluissa vesihanat valkoisille ja värillisille. Jos siis sattui olemaan semmoinen koulu, jossa moinen miksaus sallittiin. Suurin osa kävi "omanväristä" kouluaan. En usko, että katson tätä koskaan toiste, mutta kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa.

Cut Bank
Otin mukaan laarista, koska kannessa oli John Malcovich, joka on yleensä laadun merkki. Niin myös tällä kerralla. Leffa kyllä lainaa aika huoletta Twin Peaks sarjasta, mutta ei anneta sen häiritä. Siis sen teeman, että kun uinuvassa pikkukylässä tapahtuu ensimmäinen murha miesmuistiin, se laukaisee väkivaltaisten tapahtumien aallon ja sitten niitä ruumiita syntyy. Melkein sarjatuotantona.

Michael Stuhlbarg oli minulle uusi tuttavuus. Olen näköjään nähnyt aikaisemminkin leffoja, joissa hän esiintyy, mutta eipä ole jäänyt herra mieleen. No nyt jää, sillä miehen suoritus on huikea. Sekään ei haittaa, että Billy Bob on tässä mukana. En spoilaa juonta, katsokaa itse. Jos Twin Peaks kolahti, niin sitten tämäkin toimii.

Wild Tales
Argentiinalaista elokuvaa? Taitaa olla eka kerta, kun tämmöinen eksoottisuus eksyy soittimeen. En ole ihan varma. Koska espanjankielen taitoni on "hieman" rajoittunut, olen täysin tekstityksen armoilla. Ei tosiaankaan haahuilla kesken kaiken jääkaapille, ja kuunnella samalla sivukorvalla mitä elokuvassa oikein tapahtuu. Leffassa on monta pientä tarinaa, ja kaikkien yhteinen teema on kosto. Sen viimeisen häätarinan kohdalla olin kai jo hieman väsynyt, mutta aikaisemmat tarinat rokkasivat ihan kympillä. On tieraivoa, lentokonetta joka on kaapattu koston välineeksi, insinööri joka käy taisteluun byrokratiaa vastaan jne. Jos tulee vastaan, kannattaa tutustua.

Labyrintti - Aavikkokokeet
Koska kirjaa ei ole tullut, vielä, riittävän halvalla vastaan, katsoin tämän pois. Spoilaamisenkin uhalla. Tai siis, sehän tässä väistämättä tapahtuu, jos/kun kerran katsoin leffan, ennen kuin luen tämän kirjana. Tämä oli minusta aika huono, tai ainakin sekava. Mennään pitkin aavikkoa pahiksia karkuun, omia kuolee, sitten joku omista pettää ja nappasee kamun mukaan jne. Koska ilmeisesti viimeisessä kirjassa lähdetään pelastus/kostoretkelle, niin viimeinen osa ei ole "suokokeet" tai "tuuliajolla-kokeet"? Varsinkin kun maapallosta on tullut näköjään aika hiekkainen paikka.

Pitänee lukea kirja, ja katsoa tämä sitten uudestaan.

The Internship
Se on aina niin hauskaa, kun "jästit" tekevät elokuvia aiheista, joista eivät juuri mitään ymmärrä. Kuten esim. tietotekniikasta, jossa jo aikoinaan pikkunatsana osasin naureskella War Games (1983) elokuvan älyttömyyksille. No joo, tässä siis pari helppoheikkiä, siis korjaan: myynnin konsulttia menettävät duuninsa. Jonkun älyvapaan juonenväänteen kautta heistä on OK idea hakea harjoittelijaksi Googleen. Siis kaksi yli 50v äijää, jotka eivät tajua tietokoneista juuri mitään, kun eivät sellaista edes omista. Sitten he pääsevät sinne, joutuvat hylkiötiimiin, joka hylkii heitä jne. jne. Haluaako joku arvata miten tämä päättyy? Komediaksi aika huono. Siitä, että ovat kai kuvanneet tätä Googlen oikealla kampuksella, plussaa. Hieman erilainen miljöö, kuin ne avokonttorit mihin olen itse tottunut :-o Kertakatsoma, ja unohtuu ennen vuoden loppua muistista.

Eikös De Niro tehnyt hieman samanlaisen teeman ympärille leffan? Ja onnistui siinä...

Lemmikkien salainen elämä

Lapset mukaan alibiksi ja katsomaan mitä "Itse ilkimys" elokuvan tekijät ovat nyt saaneet aikaiseksi. Ihan mukiinmenevän ja vauhdikkaan leffan, jossa irtovitsit lentävät. Jopa siinä määrin, että en muista tätä naputellessa yhtäkään. Mukana olleet nappulat nauttivat ja nauraa hekottivat, joten osuu ja uppoaa kohdeyleisöönsä ja olihan siinä aika monta jännää kohtaa.

Teknisessä puolessa ei ole moittimisen sijaa, eli animaatio on todella upean näköistä. Leffan elukat ovat ilmekkäitä, hauskoja jne. Oscari on silti menossa (edelleen) Zootopialle.

Eniten nauratti, trailerissakin vilahtava, puudeli joka diggaa metallia. Vähiten se  pahis pupu, jolle käy justiinsa sillai, kun arvaan sille käyvän jo hyvissä ajoin.

Alkuelokuvana näytetty uusi Kätyrit lyhäri oli puolestaan parhautta.

Red Hot Chilly Peppers - Hartwall Areena 14.9.2016

Pitkään siinä meni, mutta nyt voin ruksia pippurit pois "nähtävä livenä"-listalta. Hieman mietitytti etukäteen, että jaksavatko sedät heilua koko keikan. Bändin musiikki on kuitenkin aika energistä ja 3/4 orkesterin jäsenistä on jo yli 50v.

Huoleni oli turha, bändi soitti tiukasti. ja huikealla energialla. Flow jaksoi hyppiä ja pomppia, koko keikan ajan ja ensimmäisne kerran paita taitaa lentää päältä jo toisen biisin jälkeen. Vielä oikein korostaakseen kovaa kuntoaan, Flow kävelee encoren aluksi lavan poikki käsillään. Valoshow oli sekin hieno ja jotain uutta.

Vaikka Flow teki parhaansa viedäkseen shown, kitaristi Josh kiinnitti huomioni. Harvoin olen nähnyt kenenkään piiskaavan kitaraa livenä sellaisella raivolla, kuin mitä hän lavalla harrasti. Annan jopa lopun kotiyleisön(?) kosiskelun Jokeri-paita päällä anteeksi, esitys on niin hieno ja energinen. Sekään ei haittaa, että herra vetäisee soolona yhden säkeistön Brucen "I'm on Fire" biisistä, ja kun heti perään tuli "Under The Bridge", niin aika jees meininki.

Settilistan puolesta olisin ottanut mieluummin TI illan version, mutta kaikkea ei voi saada. Etukäteen tsekkasin TI listan, ja myhäilin tyytyväisenä. Enpä osannut arvata, että siitä menee 4/5 vaihtoon toisen illan keikalle.

Pippureissa on edelleen potkua ja kyllä tämä kannatti kokea livenä.

Kuvan (c) Sami Lommi

Sitä lämppäriä (The Battles) inhosin sydämeni pohjasta.

Rikoksia - Ferdinand Von Schirach

Tässäpä jotain ihan muuta, kuin tavanomainen dekkari. Kokoelma saksalaisen asianajajan kirjoittamia novelleja, joissa on väitetysti totuuspohja. Voi pitää paikkansakin, esitellyt tapaukset ainakin vaihtelevat laidasta laitaan. On tossun alla oleva aviomies, joka lopulta upottaa kirveen nalkuttavan vaimon otsaan. On pikkurikollisia, jotka astuvat liian isolle reviirille. Vaimoaan pettävä bisnesmies, jonka (maksetun) seuralaisen joku pistää kylmäksi. Mielenterveysongelmaisia jotka minimissään rikkovat taidetta, ja pahimmillaan tekevät sisarussurman jne. jne.

Tyyli on hyvin erikoinen. Tarinat kerrotaan, kuten ne ovat (ehkä) tapahtuivat. Siis pelkät faktat, mitä poliisi sai selville tapausta tutkiessaan, ja mihin päätökseen oikeus tuli. Kaikki selittely, moralisointi yms. on jätetty pois. Lukija saa ihan itse päättää, oliko oikeus sokea, vaiko ei. Kirjassa on aika monta pientä tarinaa, joten oikein mainio lukukirja. Pysyy ainakin juoni tiukasti mielessä, eikä tarvitse peruutella sivutolkulla. Suosittelen kaikille dekkareiden, ja poliisisarjojen (etenkin saksalaisten sellaisten) ystäville.

Leffoja leffoja

Taas tullut katsottua useampi leffa. Tässä hyvin lyhyet muistelot niistä.

Vacation
Alkuperäiset "Vacation" leffat ovat kai jenkeissä isompi juttu, kuin täällä euroopan puolella. Muistan ne joskus nähneeni, ainakin osan niistä, mutta eipä niistä kovin kummoisia muistikuvia ole. En tiedä onko tämä tarkoitettu kokonaan uuden sarjan aloitukseksi, mutta jos on näin, niin voi meitä. Tämän kai piti olla hauska? No ei naurattanut. Cristina Applegate ansaitsisi kyllä parempia rooleja. Hupia yritetään saada irti niin hassusta autosta, joka on muka Albaniasta, kuin oksettavan likaisesta motellihuoneesta, paneskelusta neljän osavaltion rajalla jne. jne. Ennalta-arvattava, joka ei naurattanut. Alkuperäissarjojen Chevy Chase vilahtaa lopussa, mutta ei hänkään saa tätä pelastettua. Ei huono, mutta ei hyväkään. Mitäänsanomaton, sitä sanaa minä etsin.

In the heart of the sea
Minä yleisesti ottaen pidän merelle sijoittuvista elokuvista. Paitsi siitä yhdestä, jossa George Clooney häärää ;-) Jos ne ovat historillisia, niin aina parempi. Ei meinaa pää millään pystyä käsittämään sitä, millaisia matkoja ovat aikoinaan pienillä puulaivoillaan matkanneet. Tämä leffa kertoo Mody Dick tarinan hieman eri vinkkelistä. Kirjan kirjoittanut Herman Melville tulee haastattelemaan vanhaa merimiestä, joka oli vielä kansipoika, kun valkoinen valas repi laivan jolla hän palveli, riekaleiksi. Vanhus on aluksi vastahakoinen kertomaan tarinaansa, mutta kertoo sen, tietysti, lopulta. Eniten yllätti varsinainen kohtaaminen valkoisen valaan kanssa. Jotenkin odotin, että taistelu olisi pitkä ja piinaava. Hah, valas pistelee laivan tulitikuiksi minuutissa ja loppu onkin sitten survival kamppailu, kun ajelehditaan pienellä veneellä avomerellä, lähestulkoon ilman varusteita. Pidin ja tykkäsin, kannattaa katsoa jos meri-aiheiset leffat/kirjat kiinnostavat, tai historia muuten vaan. En tiedä kuinka autenttisesti valaanmetsästys tässä oli kuvattu, mutta minä olin vakuuttunut.

Marguerite
Myönnetään, että minulla on jonkinasteinen asennevamma ranskalaista elokuvaa kohtaan. Ne ovat useinmiten taidetta tai muuten vaan ihan liian vakavia. Onneksi(?) jenkit älysivät tehdä elokuvista viihdettä. Tämä leffa on kuitenkin jotain ihan muuta. Kansikuvaa etsiessäni googlella opin, että marguerite on ranskaksi päivänkakkara. Kuvaa aika hyvin tätä leffan päähenkilöä. Suuri taiteen ystävä, etenkin oopperan, halu oopperaulajaksi ja ei sitten minkäänlaista taitoa siihen.  Ei riitä, että menee nuotin vierestä, vaan sen lisäksi ... no, kirkuminen kuvaa kyseistä laulua melko hyvin. Kun sitä rahaa on liikaa, kenelläkään ei ole rohkeutta sanoa tälle esiintyjälle, että kuulostaa kamalalta. Ettei vaan rahahanat tyrehtyisi. En tiedä onko Florence Foster Jenkins ollut tässä esikuvana, mutta varsin todennäköistä. Elokuva selittelee rouvan kyvyttömyyden kuulla oman äänensä "rajoitukset" pienellä mielenterveysongelmalla, mutta ennen kuin päästään sinne asti meno on hulvatonta. Kannatti poimia kyytiin Anttilan konkurssimyynnistä parilla eurolla.

Rock the Kasbah
Aah, Bill Murray, no nyt on odotukset korkealla. Murray esittää ikääntynyttä musiikkimanageria, joka mielellään muistelee uransa suuruuden päiviä, ja etenkin sitä miten hän löysi Madonnan. Juttujen todenperäisyydestä voikin sitten olla montaa mieltä. Koska bisnekset menevät vähän niin ja näin, kaikki tarjottu työ kelpaa. Niinpä herra löytääkin kohta itsensä keskeltä Afganistanin sotaa (en ole ihan varma mitä niistä, ei kuitenkaan se missä Neuvostoliitto hääräsi) ja tarkoituksena on viihdyttää amerikkalaisia joukkoja. No, suojatti jonka piti esiintyä lähtee livohkaan, ja se siitä showsta. Seuraavaksi herra agentti sotkeutuukin aseiden välitykseen, joutuu tulitaisteluiden keskelle ja siinä sivussa löytää kyvyn. Tämä on tosin nainen, ja kaikki varmaankin arvaavat miten helppoa islamistisessa maassa on naisen esiintyä televisiossa, varsinkin laulamassa. Leffassa se tietysti onnistuu ja saadaan jonkinlainen onnellinen loppukin aikaiseksi. 

Olen hämmästynyt, kun lopputekstien aikaan paljastuu, että tämähän perustuikin todellisiin tapahtumiin. Sillai tosi löyhästi, Hollywood tyyliin. En jaksanut kovin paljoa googlettaa, mutta leffassa mainittu Afgan Star on oikea TV-show ja siihen on osallistunut naisia. Jotka ovat sitten saaneet osakseen tappouhkauksia jne. Tästä asiasta en ole hämmästynyt.  

Bill Murray tekee hieman väsyneen suorituksen rutiinilla. Bruce Willis on mainio palkkasoturina, mutta häntä näytetään aivan liian vähän. Koko palkkasoturin hahmo on täysin överi, mutta ei puututa siihen.

Kyllä tämän nyt kerran katsoi.

Playground - Lars Kepler

Ostin eKirjan lukulaitteen ja tämä kirja tuli sen kylkiäisenä.

Luulin, että aloitan lukemaan dekkaria, mutta tämä olikin kaikkea muuta. En tiedä oliko tämä genrenä kauhua, tai Scifiä. Tiedän kuitenkin tasan tarkkaan erään toisen kirjailijan, joka kirjoittaa samanlaisia kirjoja: Stephen King.

Kirja leikittelee kuolemalla, ja sillä mitä meille tapahtuu, kun kuolemme. Ei tästä voi kauheasti kertoa ilman, että spoilaa. Kerrotaan nyt sen verran, että kirjassa ihmiset joutuvat kuoleman jälkeen satamaan, jossa matka joko jatkuu, tai sitten palaat elävien kirjoihin. Kaikki riippuu siitä, mitä sataman vaaka näyttää. Jos vaaka sanoo, että sinulla on saumat palata, saat lappusen ja rekisteröitymisen jälkeen vaan odottelemaan paluuta elävien kirjoihin. Huonompi juttu on se, että järjestelmä on läpeensä korruptoitunut. Vaikka sinulla teoriassa olisikin paluulippu, se voidaan huijata sinulta ja joku toinen palaakin henkiin sinun sijasta. Toinen huonompi juttu on se, että koko systeemi pyörii kiinan kielellä, aivan sama mitä kieltä itse puhut. Että onnea vaan sen byrokratian kanssa painimiseen.

Oli pieniä vaikeuksia heittää aivoja narikkaan, oli tämä niin ufoa settiä. Loppupelissä kuitenkin pidin tästä, ja saatan lukea tekijältä (tai oikeammin: tekijöiltä) joskus jotain muutakin.