Narcos - 1. tuotantokausi - Netflix

Pablo Escobar ei ollut mukava mies, eikä Columbia tainnut olla kovinkaan mukava paikka 80-luvulla. Herra pyöritti huumekartelliaan ja jos asetuit poikkiteloin, sinusta todennäköisesti tuli vainaja. Aivan sama mikä asema sinulla oli. Kaikesta tästä väkivallasta huolimatta herra oli jopa presidenttiehdokkaana, ja hänellä oli vankka kannatus maan köyhimmän väestön keskuudessa. Rahalla ostettua suosio, mutta samapa tuo. Rahaa oli niin paljon, että sitä piti haudata maahan tynnyrikaupalla, joten kyllä siitä riitti maksamaan muutama kirkko/koulu köyhimmille alueille = kansansuosio taattu.

Kaikesta tästä, ja paljosta muustakin kertoo Narcos. Sarjan alussa kertojaääni selostaa, miten 70-luvulla Miamin poliisit jahtasivat hippejä, jotka juoksivat karkuun flip-flopeissaan. Jos hippi saatiin kiinni, ja takavarikkoon muutama gramma marihuanaa, se oli juhlan paikka. Bablo muutti pelin. Äkkiä huume muuttui kokaiiniksi, sitä tuotiin konttikaupalla, ja varmaan tuli poliisisedällä hippejä ikävä, kun nämä pahikset eivät enää juosseet karkuun. Sen sijaan, että olisivat lähteneet käpälämäkeen, nämä mokomat avasivat tulen poliiseja kohden, sarjatuliaseilla.

Sarja naulitsee penkkiin ja välillä pitää muistuttaa itseään, että vaikkei tämä ole dokumentti, niin kaikkea tätä oikeasti tapahtui. Huikeaa settiä, varsinkin kun ei tarvinnut elää tätä itse, vaan voi katsoa turvallisesti dramatisoinnin telkusta vuosikymmeniä myöhemmin. Saa nähdä kuinka monta kautta tätä tulee, mutta taatusti katson jokaisen.

Suosittelen hipeille, Sopranos, Breakin Bad yms. fanille.

Maze Runner II & III - James Dashner

Pidin aikoinaan kirjasarjan ensimmäisestä osasta paljon, mutta jatko jäi odottamaan itseään. Ei vaan tullut kirja vastaan sopivalla hinnalla. Molemmat elokuvat kyllä tuli hommattua Makuunin poistolaarista, ja katsottuakin, mutta kirjat odotuttivat itseään.

Sitten esikoinen alkoi lukemaan sarjan ensimmäistä osaa, ja tuli kiire etsimään Poltettua maata. Joka olikin sitten loppuunmyyty järjestään kaikista kaupossa. Suomen Sci-fi kirjallisuuden kirous. Pienet markkinat, marginaalikirjallisuutta, pienet painokset, ja uusia painoksia harvemmin tulee. Poislukien tietysti jotkin kestoklassikot, kuten "Linnunradan käsikirja liftareille", josta näytti taas tulleen uusi versio ulos.

Kun sitten yllättäen törmäsin Poltettuun maahan paikallisen Suomalaisen Kirjakaupan poistohyllyssä, nappasin mukaan, vaikkei 20€ "poistohinta", nyt mikään mega-alennus ollutkaan. Piti napsia mukaan, kun vielä sai. Sattuman kauppaa oli se, että trilogian päätösosa löytyi, viikkoa myöhemmin, verkkokaupan alesta kympillä. Eikun lukemaan.

Tarina kulkee edelleen höryjyrän lailla. Kappaleet ovat sopivan lyhyitä ja päähenkilöt rymistelevät ongelmasta toiseen. Ruumiita tulee tasaiseen tahtiin, ja nyt alkaa osumaan jo päähenkilöihinkin. Juonessa on taas enemmän aukkoja, kuin laki sallii, mutta aivan sama. Viihdettä tämä vain on. Spoilaan loppua sen verran, että hieman samanlainen ratkaisu, kuin Hugh Howeyn "Siilo"-sarjassa. Sateenkaaren päässä on paratiisi odottamassa, niille jotka kestävät sinne asti.

Pidin koko trilogiasta, ja varmasti ne tulevatkin kirjat tulee hommattua. Jos ne siis käännetään. Ei jaksa lukea Sci-fiä englanniksi. Ainakaan ennen kuin kaikki hyllyyn haalitut suomenkieliset genren kirjat on luettu, ja sitä urakkaa piisaa vielä useammaksi vuodeksi.

Ozark - 1. kausi - Netflix

Marty Byrde on ulospäin finanssineuvoja, siis semmoinen äijä, joka ottaa rahasi ja lupaa sijoittaa ne tuottavasti. Jos onnistuu, molemmat hyötyvät, mutta jos käy toisin, "neuvoja" saa palkkionsa, mutta sinä menetät rahasi. Oikeasti Marty elättää itsensä pesemällä rahaa, eli huolehtimalla siitä, että meksikolaisen huumekartellin rahoista tulee laillisia.

Marty ymmärtää elää vaatimattomasti, mutta kumppanille tämä ei riitä. Kumppani vetää välistä, kartelli saa asian selville ja sitten alkaakin tulla ruumiita. Piippu otsalla Marty keksii viimetipassa keinon säästää henkensä. Siihen liittyy muuttaminen kuvitteelliseen Ozarkin lomakaupunkiin, koska siellä olisi helppo pestä rahaa. Tai niin Marty ainakin hätäpäissään väittää.

Totuus on toisenlainen, eikä pieni kaupunki oikeasti tarjoa ihan niin paljon mahdollisuuksia, kuin mitä Marty saa päämiehelleen uskoteltua. Sivussa tulee tallottua paikallisen huumejengin varpaille, sillai täysin vahingossa. Lopputuloksena Marty voituu kamppailemaan kahden huumejengin painostaessa niskaan, eikä perhe-elämäkään täysin ilman ongelmia suju.

Näistä aineksista olisi luullut syntyneen vaikka mitä, mutta ei tämä oikein lähde täyteen kiitoon. Siinä missä Breakin Bad tempaisi aikoinaan mukaansa ensimmäisestä jaksosta alkaen, tämä kiihdyttää verkkaisemmin. Siitäkin huolimatta, että ruumiita syntyy kartellien toimesta tasaiseen tahtiin.

Ensimmäinen tuotantokausi kuitenkin parantaa loppua kohden, ja viimeisessä jaksossa hommat lähtevät senverran överisti lapasesta, että jäin mielenkiinnolla odottelemaan toista kautta. Semmoinen on kai kuitenkin luvattu.

Jos Breakin Bad / Narcos kiinnostaa, niin suosittelen varauksin tutustumaan tähänkin.

Alastair Reynolds - Kostaja

Avaruusoopperaa ei ole koskaan liikaa. Kun kirjoittajana on vielä yksi lempikirjailijoistani, ei riemulla ole rajaa, kun pongaan hänen uusimman paikallisesta kirjakaupasta. Kyllä minä tiesin, että tämmöinen oli tulossa, mutta jotenkin se pääsi unohtumaan. No, eipä huolta, kirja mukaan ja lukuun.

Ei siinä tälläkään kertaa montaa iltaa mennyt, kun opus oli luettu, ja vauhdikkaaksi todettu. Avaruusmerirosvoja, aarrekätköjä, muinaisia kalloja (joita käytetään kommunikointiin) ja mitähän vielä? No, ainakin päähenkilö, joka on nuori nainen. Tästä on tietysti heti vedetty yhtäläisyysviivoja Nälkäpelin, ja 5. Aalto kirjojen suuntaan. Eli Reynolds olisi lähtenyt kosiskelemaan ns. young adult yleisöä, mutta en osaa sanoa. Avaruudessa kuitenkin mennään, ja jännästi vanha kohtaa uuden, kun avaruusalukset eivät menekään läpi avaruuden tyhjyyden raketit ulvoen. Ehei, aurinkopurjeiden voimalla mennään. Alus natisee, nitisee ja suhisee taivaltaessaan eteenpäin hitaasti. Eräänlainen avaruusajan vastine menneiden aikojen meriä kyntäneille purjelaivoille.

Tarina kulkee ja tapahtumia piisaa, joten minulle on aivan sama kenelle tämä loppupelissä on suunnattu. Itse viihdyn kirjan parissa ja loppu jää Reynolds maiseen tapaan kesken. Pääjuoni pistetään nätisti nippuun, mtta jatko jää arvailujen varaan. Mitä henkilöt seuraavaaksi tekevät? Minne he menevät?  Pieniä vihjeitä tulevasta pudotellaan, mutta se jää nähtäväksi. Ehkä Reynolds palaa tähän tarinaan, ehkä ei. Minä tykkäsin, vaikka toisenlaisiakin arvioita tuttavapiiristä on kuulunut.