maanantai 16. lokakuuta 2017

Viimeinen toivomus - Ostatnie życzenie

En ole pelannut näihin perustuvia pelejä, ja ilman Pelit lehteä olisi varmaan jäänyt koko (kirja)sarja huomaamatta. Lehdessä oli kehuva artikkeli näistä kirjoista, joten laitoin lukulistalle. Aika monessa paikassa taisi käydä niin, että kirjoihin perustuva menestyspelisarja teki kirjoista kuuluisia.

Ihan sujuvaa settiä tämä on, vaikkei Fantasia nyt niin kauhean lähellä sydäntäni olekaan. Boonuksena tarinat ovat melko lyhyitä. Just sopivan pituisia illan viimeiseen lukuhetkeen. Näistä voisi kyllä tehdä jo pehmeäkantiset uusintapainokset, että hinta tulisi alaspäin.



Watchdogs 2 - PS4

Samaa settiä kuin ensimmäinenkin peli, joten fiilikset voi lukea mitä nyt siitä satuinkin aikoinaan kirjoittamaan. Pelissä on pari uutta temppua, ja varsinkin selfien ottaminen nähtävyyksien lähellä, on hauskaa puuhaa. Ympäristökin (eli tietokoneen ohjaamat hahmot) suhtautuvat näihin kuvauksiin ainoalla oikealla tavalla, eli ivaamalla ja pilkkaamalla pelaajaa. Kauko-ohjattava drone ja auto olivat kiva lisä, joiden hankkiminen ja hallitseminen on aika must, jos aikoo minipelejä ratkoa.

Lyhyt tämä on, mutta se taitaa olla nykyjään trendi. Ei tämän kanssa montaa iltaa mennyt, mutta olivat tosi viihdyttävät illat.

Ostan varmaan seuraavankin osan, jos/kun semmoinen tehdään. Kunhan tulee sopuhinnalla vastaan.


Pieles - Iholla - Netflix

Olen minä monta outoa elokuvaa nähnyt vuosien varrella, mutta kyllä tämä tärähtää top kymppiin, että helinä käy. Se ykkönen on nyt, ja tulevaisuudessa, maailman tappiin: "Pink Flamingos", hyvä kakkonen on "Freaks" (mitä siitä nyt on säästynyt), mutta meillä saattaa olla tässä käsillä mitalisti, ainakin vahva kandidaatti.

Kuvauksessa taisi lukea jotain komediasta, mutta jos tässä piti jossain kohtaa nauraa, niin ohi meni. Tai ehkä minun huumorintaju vaan poikkeaa niin paljon Espanjalaisesta, että vitsit jäi huomaamatta. Anyway, ei tätä oikein uskalla suositella, on tämä niin hämärä keissi. Eikä oikein voi kertoa juonestakaan, ettei spoilaisi. Jos tämän oli tarkoitus shokeerata, niin onnistunut. Naurut, kuten todettua, jäivät tosi vähiin, joten draamaa tämä taisi olla.

Ei mielensäpahoittajille, ja helposti loukkaantuville. Voin melko varmasti myös sanoa, että tätä tuskin tulee katsottua toiseen kertaan. Ei tämä nyt niin hyvä ollut, mutta outo-kerroin oli kyllä kohdillaan.



Stranger Things - 1. kausi - Netflix

Tätä oli kehuttu niin paljon, että olihan se pakko katsoa pois kuleksimasta. Eli odotukset olivat kohtuullisen korkealla, vaikken sarjasta mitään etukäteen tiennytkään. Odotin kai jotain "Supernatural" tyyppistä sarjaa, jossa yksi jakso on yksi tarina, päähenkilöiden pysyessä samana. Tämä olikin kuitenkin jatkuvajuoninen sarja, ja samaa stooria mentiin koko ensimmäinen kausi. Taitaa sama kuvio jatkua kakkoskaudellakin, sen verran jäi lankoja roikkumaan.

Millainen se eka kausi sitten oli? No, ihan kohtuullinen. Minä olen aina arvostanut sitä, miten näköiseksi jokin aikakausi leffoissa/sarjoissa saadaan. Tämä ei pelkästään näytä 80-luvulta, se lisäksi näyttää siltä, kuin se olisi kuvattu kasarilla. Kuvassa on siis tavallaan patinaa, vaikkei siinä olekaan naarmuja tms. Eli tästä täysi kymppi.

Pongaan pari viittausta muualle populaarikulttuuriin, joista varsinkin viittaus ET-elokuvaan hykerryttää aivan mahdottomasti, varsinkin kun hokaan sen heti. Myöhemmin opin, että jokaiseen jaksoon on laitettu tahallaan näitä viittauksia. Ei riitä minulle syyksi katsoa uudelleen, ei tämä niin hyvä ollut. Taidan luntata ne Wikipediasta.



Juoni lainailee huolella jännitys ja kauhu-elementtejä sieltä sun täältä. Tekijät ovat selvästi katsoneet niin Elm-Streetit, Poltergeistit kuin X-filesit. Niin ja sarjan (lapsi)porukka on paljon velkaa The Goonies elokuvan jengille. Ainoat kerrat kun tämä onnistui pelästyttämään menevät vaimon piikkiin. Tarpeeksi kun toinen säpsähtää vieressä, niin tarttuuhan se. Ihan perussettiä ja kehuttu nerous ei nyt ihan vielä avautunut. Viihdytti kuitenkin sen verran, että katson sen toisenkin tuotantokauden, jahka se tulee saataville.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

The Expanse - kaudet 1&2 - Netflix

En tiedä mistä tämän pongasin, mutta uusi SciFi-sarja on aina iloinen yllätys joten eikun katseluun. Alkuasetelma on semmoinen, että maan lisäksi ihminen on levittäytynyt ympäri aurinkokuntaa. Mars on asutettu, samoin asteroidivyöhyke, ja jossain vaiheessa diplomatia on pettänyt pahemman kerran. Nämä kolme osapuolta lähinnä sietävät toisiaan, ja sodan vaara roikkuu kaiken aikaa ilmassa. Tämä koskee lähinnä maata ja marsia, vyöhykeläisten osa tässä kuviossa on joutua molempien osapuolien riistämäksi. Ilmeisesti vyöhykkeillä on tärkeä osa raaka-aineiden tuotannossa, mutta elämä näissä laitoksissa on kurjaa.

Sotketaan soppaan Philip Marlow tyyppinen etsivä, joka tutkii rikkaan pampun tyttären katoamista, korrutoitunut poliisi, diplomaatti joka yrittää estää sodan täysimääräisen eskaloitumisen, rahtialuksen miehistö joka ajautuu keskelle kriisiä, tuntematon taho joka tekee parhaansa saadakseen sodan syttymään ja ensimmäiset todisteet maan ulkopuolisesta elämästä = hyvä tuli?

Kyllä ja ei. Välillä sarja porskuttaa eteenpäin niin, että on pakko katsoa seuraava jakso heti perään. Välillä haahuillaan sinne tänne, kompastutaan omaan mukanokkelaan juoneen ja minä haukottelen. Varsinkin edellämainittuun Philip Marlowe tyyppiin on tosi vaikea saada otetta. Onko äijä hyvis, vai pahis? Tarkoituksella varmaankin tehty ristiriitainen hahmo, mutta hyvä kun kirjoitetaan ulos jo ekan kauden aikana (spoiler alert -- oho, meni jo).

Kovasti tämä lainailee sieltä täältä, mutta niinhän ne kaikki. Eka kausi oli kiikunkaakun, mutta toisella meno paranee. Loppu jäi jopa "huutamaan" jatkoa, joten kokonaisuutena tämä oli hyvä. Jatkoon...