Avengers Endgame - Kotkan Kinopalatsi

No eipä mikään ihme, että minulla on mennyt laskuri sekaisin jo aikapäiviä sitten. Tämä on kuulemma jo 22. Marvel universumiin sijoittuva elokuva, jotka siis linkittyvät juonen puolesta toisiinsa. Kun en ole sarjakuva-expertti, niin ei mitään hajua onko elokuvien tarinoissa kuinka paljon yhteistä sarjakuviin, vaiko pelkästään hahmot? Oma veikkaus, että vain hahmot on lainattu ja muuten juoni on askarreltu kasaan ihan elokuvaa varten.

Tämä ilmeisesti lähti aika räväkästi liikkeelle, ja rikkoi heti kaikki mahdolliset lipunmyyntiennätykset. Tarkoittanee varmaan sitä, että jonkinlaista jatkoa/sivujuonnetta on tulossa. Eiköhän näitä tehdä niin kauan, kun yleisö käy katsomassa. Surullista, että se sarjakuva, josta nämä kaikki ponnistavat on enemmän tai vähemmän nykyään henkitoreissaan.

Anyway, tästä leffastahan minun piti jotain... No en spoilaa, muuta kuin sen verran, että lopputekstejä ei kannata istua läpi ja odottaa sitä vihonviimeistä videonpätkää, josta saataisiin vinkkejä mitä tuleman pitää. Sitä ei tule, tekstit loppuvat, ja se siitä. Noin, säästin teiltä 5min johonkin muuhun touhuun, vaikka snägärin jonossa seisomiseen.

Itse leffa on pitkä, minusta hieman kehnosti tasapainotettu, mutta kyllä tämän nyt kerran katsoi. Taistelut ovat luonnollisesti tosi isollaan, sitten kun siihen asti lopulta päästään ja ihan hyvää läppää välillä. Varsinkin Thorin kustannuksella.

Jos olet fani, niin menet katsomaan muutenkin. Jos et ole, odota levyä, tämä on oikeasti pitkä leffa.

The Dirt - Törkytehdas - Netflix

Se joka olet lainannut minun Törkytehdas kirjan, palauta se heti!

No, se siitä ... kirja on luettu aikoinaan melko tuoreeltaan ja oli hysteerinsen hauskaa(?) luettavaa. Ainakin siihen saakka, kun Razzle kuolee ja lekurit ilmoittavat jätkille, että jos tämä meno jatkuu ... niin, no .. ei jatku pitkään. Ne bileet taisivat aikoinaan loppua kuin seinään.

Se toinen kirja Crue kirja: "Heroiinipäiväkirjat" kannattaa lukea myös. Toista yhtä realistisen raadollista kuvausta nistin elämästä tuskin on olemassa. Törkytehdas bilettää, ja Heroiinipäiväkirja kertoo sitten totuuden biletyksen kääntöpuolesta.

Leffaa saatiin odottaa aika monta vuotta. Syynä kai bändi itse, ja ei sen takia, että olisivat halunneet siloitella tarinaansa, vaan päinvastoin. Bändille kai tarjottiin useampaa kässäriä, mutta sanoivat kaikille niistä EI, koska niitä oli siloiteltu liikaa.

Nyt leffa on kuitenkin saatu vihdoinkin ulos, ja vaikka tarinaa on kuitenkin hieman siloiteltu (eikä faktatkaan nyt mene ihan 1:1), niin onhan tämä aikamoinen paketti. Ensimmäiset 5min ovat taatusti räväköin elokuvan aloitus vähään aikaan ja meno ei kauheasti laimene kun leffa etenee. Käännöskohta tässäkin on Razzlen kuolema, rauhoittuminen ja uusi nousu.

Hyvää viihdettä, ei lapsille ja puutteistaan huolimatta vuoden 2019 paras musaleffa so-far, vaikka tuskin tälle Oscareita myönnetään.

The Night Comes for us - Netflix

Aivotonta brutaalia mättöä, jossa ei ole järjen häivää. Loppukohtauksessa kuulemma mäiskivät toisiaan ihan oikeasti turpaan. Pisteitä siitä, on ainakin paneuduttu rooliin ja annettu kaikkensa.

Ihan sama, not my cup of tea, vaikka moni tästä onkin näköjään tykännyt ihan kympillä.

Sunderland till I die - Netflix

Netflix on siitä kiva, että leffojen ja sarjojen lisäksi siellä on dokkareita. Varmaan näin on muillakin suoratoistopalveluilla, mutta kun ei ole niistä kokemusta, niin kehun nyt Netflix näiltä osin. Plussaa siitä, että sinne on ilmestynyt viimeaikoina paljon jalkapalloaiheisia dokkareita.

Sunderland on seura, joka voi oikeasti keulia olevansa vanha. Perustettu 1879, eli tänä vuonna tulee 140 vuotta täyteen. Perinteissä siis piisaa ja kun seura putosi ylimmältä sarjatasolta kaudella 2016-17 oli järkytys lienee lievä sana ilmaisemaan fanien tuntoja.

No, ei tässä mitään tuumasi(?) seuran johto. Noustaan heti takaisin ja palkataan ammattilaiset tekemään dokkari meidän ilmiömäisestä paluusta takaisin Premier Leagueen. Toisin kuitenkin käy, ja hyvän alun jälkeen mennäänkin syöksykierteessä alas ja sukkana putoaminen vielä alempaan sarjaan.

Kaikkea tätä kamerat seuraavat, ja vaikka pääosassa ovatkin manageri, pelaajat ja valmentajat, niin ääneen pääsevät niin kokit, kuin lipunmyyjätkin. Englannin talvi on pitkä, ja Sunderlandin taival on tuskallista, mutta kiehtovaa katsoa. Tämä dokumentti tulee iholle, ja jos kameroilta ehkä onkin pääsy kielletty niihin palavereihin, missä lopulta alkaa päitä putoamaan niin tämän katsomalla saa aika hyvän käsityksen jalkapalloseuran arjesta.

Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Hieman kyllä mietityttää fanien fanaattinen suhtautuminen joukkueeseen. Kyllä sitä suomenkin peleissä joku saattaa suutuspäissään huutaa omillekin erilaisia "kannustushuutoja",  mutta briteissä mennään ihan omalla tasolla tässäkin. Se, että joku tekee pilkkalaulun OMAN joukkueen pelaajia kohtaan, on jotain mikä ei ihan äkkiä mene jakeluun. Tuskin on jalkapalloilijan uran kohokohtia kun kävelee hävityn pelin jälkeen kohti pukukoppia, ja valmiiksi aika paska olo. Kotikatsomon laulaessa joukkueelle kappaletta, jossa todetaan: "you are not worthy for the shirt" ... "et ole tuon paidan arvoinen". Huh, aikamoista.

The Ballad of Buster Scruggs - Netflix

Ihan ensiksi huomaan tietysti, että tämä leffan ovat tehneet Coen veljekset, joka itsessään on aikamoinen suositus. Jos et ole nähnyt näitä, niin vika on sinussa:

• Arizona Baby
• Big Lebowski
• Burn After Reading
• Fargo
• Menetetty maa
• Ladykillers
• Voi veljet, missä lienet?

Mutta hei, aina voi paikata, eli hus katsomaan nuo ensin pois. Eli herrojen näytössä ns. riittää. Kun tajuan, että tämä tulee suoraan Netflix valikoimiin on ensimmäinen reaktio epäuskoinen. Onko veljesten taika sammunut, vai mikä juttu?

No, Netflix on vain iskenyt riittävästi taaloja tiskiin ja sen vuoksi tätä ei nähdä isolla kankaalla. Tosin onhan tämä aika pitkä, melkein kipurajoilla. Kotikatselun hyvä puoli on se, että aina voi jättää kesken ja palata asiaan vaikka seuraava iltana, joten eikun pyörimään vaan.

Leffa alkaa ja kohta Buster Scruggs parka (hah, oikeasti sai mitä ansaitsi) makaa maassa hengettömänä ja seuraava tarina alkaa. Episodi-leffa! JESH! Eli tässä on useampi lyhyt tarina, eikä yksi megalomaanisen pitkä kertomus. Hyvin voi jättää kesken, painua nukkumaan ja jatkaa taas vaikka seuraavana päivänä. Hyvä hyvä, minä tykkään.

Tarinoiden taso vaihtelee hieman, mutta mitään susihuonoa ei ole sekaan osunut. Yhteistä kaikille tarinoille on kuolema, ja viimeinen tarina ainakin yrittää nitoa ne jotenkin yhteen.

Suosittelen, vaikka sitten useammassa palassa. Minusta tämä oli hyvä.

Close - Netflix

Nyt on ainakin erilainen vinkkeli henkivartijan hommiin, kun pääosan esittäjän hahmo on nais-sellainen. En siis sano, etteikö heitä oikeasti olisi olemassa. Varmasti on, mutta elokuvissa ei ole kauheasti näkynyt.

Leffassa (nais)henkivartija saa helpon(?) homman, jossa täytyy vain pitää miljoonaperijätär poissa ongelmista. Helppo nakki .. ainakin siihen saakka, kun tämä perijätär yritetään kidnapata ja sitten mennäänkin tilanteesta toiseen.

Sanon nyt suoraan, että traileri oli parempi. En oikein lämmennyt tälle, vaikkei tästä nyt varsinaisesti mitään vikaa löydykään. Vahvoja naisia (tai ainakin yksi) pulassa, melko realistista toimintaa ja lopussa pieni koukku, jota ei voi kertoa, ettei spoilaannu koko paksa.

Katsokaa itse jos aihepiiri kiinnostaa. Ei oikein uskalla suositellakaan, mutta ei tämä huonokaan ole. Ei vain pudonnut minulle.

Marvel's The Punisher: Kausi 2 - Netflix

Rankaisija pääsi näppärästi ekan kauden lopussa "lomalle", eli painumaan maan alle ja ottamaan lunkisti. Nauttimaan elostaan jne. Saa arvata kaksi kertaa onnistuuko?

Punisher saa tällä kertaa kontolleen nuoren naisen, joka joku haluaa jostain syystä hengiltä. Koska Punisher asettuu poikkiteloin, eli pelastaa neidon pulasta, joutuu hän samalle listalle. Sitten taas mennään niin että aikaa kaatuu ja tanner tömiseen. Niin joo, onhan siinä alussa pieni romanssintapainen, mutta eipä siinä kauaa viipyillä.

Mitään uutta tämä ei tuo ensimmäiseen kauteen, mutta minä en semmoista edes kauheasti odottanut. Punisher tappaa edelleen tehokkaasti talossa ja puutarhassa. Kestää epäinhimillisen määrän iskuja, luoteja jne. ja jos välillä onkin alakynnessä, niin se on vain väliaikainen olotila.

Takuuvarmaa väkivaltaviihdettä, joka ei jätä suurempia muistijälkiä, mutta täyttää tehtävänsä, eli viihdyttää. Jos pidit ekasta, pidät varmaan tästäkin.

Io - Netflix

Aah, Dystopia ... paras Sci-fi genre, tai sitten Avaruusooppera. Ei pysty päättämään, ja onko sillä mitään väliäkään. Molemmilla on paikkansa.

Maapallolla menee huonosti. Jotain on mennyt pahasti persiilleen ja kotiplaneettamme tekee kuolemaa. Asiaa ei taustoiteta mitenkään, mutta alaville maille ei ole mitään asiaa. Myrkyllisiä kaasuja on kaikkialla, ja ne eivät tee eroa ihmisten ja muiden elollisten välillä. Kaikki on kuollutta, tai kuolemassa, kasvit mukaanlukien.

Näistä lähtökohdista lienee selvää, että ihmiskunnan rippeet eivät taistele maan pinnalla resursseista tyyliin Mad-Max. Ehei, kaikki ovat lähteneet litomaan, eli siirtyneet Jupiterin kuuhun, Io:n asumaan. Vain muutama tiedemies on jäänyt vielä tekemään tutkimuksia.

Viimeinen raketti Io on kohta lähdössä, ja sitä lähtöä ei ymmärrettävästi kannata missata. Siinäpä lähtökohta tälle elokuvalle. Tätä pienimuotoisemmaksi ei varmaan voi mennä. Käytännössä vain kolme näyttelijää ja pari hassua tapahtumapaikkaa. Minimalistisesta toteutuksesta huolimatta leffa pitää hyvin otteessaan. Eihän tästä juuri mitään voi kertoa ilman, että spoilaa. Katsokaa itse, minä tykkäsin.

Fyre - Netflix

No nyt on sakeeta settiä. Katsoin dokkarin tuoreeltaan, mutta laitetaan nyt muistiin tännekin, että "nähty".

En ole tarpeeksi syvällä missään some-kuplassa, että olisin tiennyt tällaisen fesivaalin olleen tulossa. Se, kun tapahtuma lässähti oikein kunnolla, niin sen kyllä huomasin. Niiltä uutisilta ei voinut välttyä. Nyt tästä kohelluksesta on tehty dokumentti, ja on todella koukuttavaa katsottavaa.

Jos joku siellä harkitsee järjestävänsä joskus festarit, niin kannattaa katsoa tämä ensin. Tässäpä näppärä checklist, jolla homma onnistuu, tai sitten ei:

1. Valitse mahdollisimman eksoottinen paikka tapahtumallesi. 
2. Hypetä ja rummuta sata lasissa, vaikka mitään ei ole valmiina.
3. Myy VIP paketteja ja majoitusmahdollisuuksia joita ei oikeasti ole olemassa.
4. Siellä mitään vessoja tartte olla, onhan siinä meri vieressä.
5. Kyllä telttamajoitus on sama asia, kuin luksusmökki. Kännissä ne ovat, eivät huomaa mitään.
6. Kaikki jotka eivät ole ns. "jees-miehiä" saavata luvan etsiä uusia haasteita, eli kenkää.
7. Palkkaa kaikki kynnelle kykenevät, jätä kaikki laskut maksamatta ja livistä kun paska osuu tuulettimeen.

jne. jne. Tiedättekö sen tunteen, missä tuntuu siltä, että katsoo hidastettuna kolaria? Semmoista tilannetta jossa kolari ei ole vielä tapahtunut, mutta tiedämme sen olevan väistämätöntä. Tämä dokkari on juuri semmoinen. 

Rosmo on rosmo, joten hänen moraaliaan on turha pohtia, MUTTA hieman kyllä arveluttaa mitä nämä festareille oikeasti matkustaneet miettivät? Some oli ilmeisesti täynnä varoitusmerkkejä, että nyt ei kaikki ole kuten pitäisi olla. Itseasiassa mikään ei tunnu olevan kohdiksessa, ja silti ihmisiä matkusti paikan päälle satoja. Kai sinne sitten piti mennä, kun se oli kerran maksettu.

Pääjehu joutui sittemmin oikeuteen, ja ilmeisesti hyvästä syystä. Suosittelen tätä dokkaria ihan kaikille.