Alus 9

No nyt on parhautta, ja paras Sci-fi leffa ikinä! No, ei ... juksasin.

Ollut niin pitkä tauko näiden kirjoituksien kanssa, että piti katsoa Netflix historiasta mitä kaikkea olen ehtinyt sieltä mulkoilemaan. Kun näin tämän titlen, niin ei tosiaankaan soinut mikään kello, että mikä ihmeen Alus 9?

Joopa, tämä perustui samaan ideaan, josta toinen tiimi sai aikaiseksi kokonaisen sarjan. Tosin pienemmässä muodossa, mutta kuitenkin. Olen sen sarjan täällä joskus runt... arvostellut, ja sen toteutus oli paljon parempi.

Plussaa siitä, että tulee espanjakieliseltä alueelta, ja kiitos, että NetFlix nostaa näitä esiin. Espanjaa puhuvaa jengiä on paljon, ja jos tämä on parasta mitä saavat aikaiseksi, niin ihmettelen suuresti.

Ei tämä nyt susihuono ollut, mutta melko samantekevä. Joka lienee pahin arvio minkä voi kuulemma elokuvalla antaa: "ihan sama".

Polkkakuningas - Netflix

Voi veljet miten tyhmiä ihmiset voivat olla? Siis oikeasti... Tämän kundin bisnes meni näin: hänellä oli iso bändi (= isot kulut), joka soitti polkkaa. Joka, vaikka miten eläisit polkkakuplassa, on kuitenkin marginaalimusiikkia. Keikkojen soittaminen oli lähestulkoon ainoa tulonlähde pienen levymyynnin lisäksi. Jos siis unohdetaan matkamuistomyymälä, joka myi jenkeissä matkamuistoja Puolasta... Ööh siis mitä? Jos minä haluan matkamuiston Puolasta, niin enköhän minä mene paikan päälle, ja ostan sen sieltä?

No, tämä kundi kuitenkin lupasi, että "investoi minuun ja saat rahoillesi 20% (parhaimmillaan) koron" ja ihmiset investoivat. Yhteensä useamman miljoonan. Ahneus on ilmeisesti suurempi voima, kuin tyhmyys. Kaveri kiitti ja kuittasi + eli makeaa elämää niin kauan, kunnes käry kävi.

Jack Black on pääosassa aiheesta tehdystä elokuvasta, joka ei ole mitään komedian riemujuhlaa, mutta kyllä tämän nyt kerran katselee. Koska leffa perustuu tositapahtumiin, niin sen katsoo lähinnä monttu auki, ja myötähäpeä tulee sitten viimeistään lopputekstien "polkka-rap" aikaan.

A Futile and Stupid Gesture - Netflix

Kyllä minä jollain tasolla olen tiennyt, että "National Lampoons" elokuvien taustalla on huumorilehti, mutta en ole pahemmin tutustunut asiaan. Ainoa jenkkien huumorilehti jonka tiedän, on MAD magazine, koska se rantautui aikoinaan suomeenkin. En tiedä miten tarkkaan tämä leffa seuraa tämän jenkkihuumorilehden tarinan oikeita vaiheita, mutta eipä sillä ole väliäkään.

Tämän parissa viihtyy, ja oman polun kulkijoille pitää aina nostaa hattua. Miksi opiskella lakimieheksi, ja mennä hyvinpalkattuun duuniin, jos voi perustaa huumorilehden ja tienata millin, tai pari? No, ihan noin helposti se ei käynyt, mutta oli kuitenkin lopputulos.

Suosionsa huipulla lehti kai onnistui suututtamaan lähestulkoon kaikki mahdolliset tasot, ja minulle se kertoo vain ja ainoastaan siitä, että huumori on ollut tarkkanäköistä, terävää ja varmaan vähän ilkeääkin. Luen, jos lehtiä sattuu tulemaan vastaan. Sehän ei enää ilmesty, vaan teki konkurssin(?) jo jokin aika sitten.

Suosittelen.

Marvel's The Punisher: Kausi 1 - Netflix

Radiokanavani on Radio-Rock, siitäkin huolimatta, että ne soittaa siellä noin kymmentä biisiä ja vanhoja klassikoita tulee harvakseltaan. Kellon voi melkeinpä laittaa oikeaan aikaan sen perusteella koska tulee joku Metallica, AC/DC, tai Iron Maiden-biisi. Vähän tylsää, saa suositella jotain classic rock/heavy kanavaa, jos joku tietää semmoisen. En mä oikein jaksa näitä nykyisiä bändejä.

Anyway, kanavan korporaatio jakaa myös suoratoistovinkkejä (MA?) aamuisin, ja niistä olen poiminut katseluun tasan nolla kappaletta. Luottamus on siis kohdillaan. Joka tapauksessa Marse kehui tätä jossain yhteydessä, ja kyllähän maustemakkaraan voi näin tärkeässä asiassa luottaa.

Punisher kuuluu Marvelin talliin, ja hänen kai pitäisi olla sitten jonkinlainen supersankari? Jos unohdetaan epäinhimillinen kyky toipua ja kestää pieksemistä, niin se oli ainoa super -ominaisuus, jonka tässä äijässä havaitsin. Ei lennä, kestä luoteja tai näe seinien läpi, eikä kukaan muukaan tee semmoisia tässä sarjassa. En ole lukenut yhtään Punisher sarjakuvaa, ja nopea googletus paljasti, että ei niitä riesaksi asti ole suomeksi edes julkaistu.

Alku on viipyilevä ja tuumaileva, suorastaan unelias. Rankaisija touhuaa omiaan, ja yrittää pysyä pois sieltä, missä tapahtuu, mutta eihän sitä hänelle tietenkään suoda. Ensimmäisissä jaksoissa on melko vähän toimintaa, kun tarinan taustoja rakennetaan, mutta kun Rankaisija lopulta pääsee vauhtiin hitaammallekin katsojalle (Hep!) selviää, mistä lempinimi oikein juontaa.

Ryminää ja räimettä, ilman turhia paineita logiikan pitävyydestä, kunnon toimintapätkä sarjan muodossa. Toiseksi viimeisessä jaksossa meno äityy niin rouheaksi, että huh-huh. Täytyy myöntää, että kun en ollut 100% varma väistääkö kamera kaikkein ällöttävimmät yksityiskohdat viime tipassa, niin minä tein väistöliikkeen, eli vilkuilin sekunnin pari muualle, kun alkoi lähteä lapasesta oikein kunnolla.

Hyvä, mutta todella väkivaltainen, varsinkin loppupuolella. Jos ei tiedä mitä se "graafinen väkivalta" oikein tarkoittaa, niin tämän katsottuasi taatusti tiedät. Ikäsuoritus on syytä ottaa tosissaan.

Ready Player One - Trio 123 VIP sali Kotka

Tiesin tästä tasan sen, että perustuu kirjaan, ja että Steven Spielberg ohjannut. Kamu jota yritin houkutella mukaan totesi jonkun hänen luottokriitikonsa todenneen, että: "kirja oli parempi". Tulkitsin tuon kieltäytymiseksi kutsusta ja menin katsomaan leffan vanhemman pojan kanssa, jolle taisi kolahtaa ihan kympillä.

Kaunis on, vaikka virtuaalisessa maailmassa viivytään välillä ehkä liiankin kauan. Sen tietysti ymmärtää, kun aihe nyt on mikä se on. Silti pari kertaa hiipii mieleen, että koskakohan tämä videopelianimaatio oikein loppuu?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, eikä logiikan ole annettu pilata juonen kuljetusta. Pahiksien omia turvallisuusjoukkoja riittää jokaiseen kadunkulmaan, joten kun viimeisen 5min aikana tulee ensimmäinen poliiauto huudeille, niin melkein tuhahdan ääneen. Samapa tuo, ei nyt nipoteta turhasta.

Kuten jo sanoin, komea ja vauhdikas, mutta muuten muistijälki oli kovin ohut. Oma lisäarvo tulee varmaankin siitä, kun tätä joskus levyltä katsoo hidastettuna ja yrittää pongata/tunnistaa kaikki peli yms. hahmot mitä sinne on survottu. Sitä tavaraa riittää ja paljon.

Hävitys - Netflix

No nyt on tiukkaa settiä. Sci-fi leffa, joka oli studion mielestä liian vaikea, ja siksi teatterilevitys oli kovin vaisua ja lopulta uusi koti löytyi suoratoistopalvelusta.

Kerrankin olen lukenut elokuvaan perustuvan kirjan ennen leffan näkemistä. Muistaakseni kirja oli pienehkö pettymys, ja vaikka koko trilogia on hyllyssä, jäi luku-urakka silloin ensimmäiseen kirjaan.

Pakkohan tämä oli ottaa katseluun, varsinkin kun sai aika paljon kehuja. Ihan syystäkin, koska tämä on minusta hyvä. Todella hyvännäköinen ja ei tämä nyt niin vaikea ole. Viihdyttävä leffa, joka tietysti oikoo paljon juonta kirjaan verrattuna, mutta niinhän se melkein aina menee. Suora kirjan toisto toisessa mediassa on muutenkin tylsä ja munaton ratkaisu [MHO].

Saa nähdä tuleeko jatkoa, koska nyt taitaa olla Netflix rahat takana. Toivotaan, ja minäkin saatan lukea sen kirjan uudestaan. Ehkä se aukeaa paremmin toisella lukemalla.

Comedians in cars getting coffee - Netflix

En tiedä mitä kautta tämä eksyi toistolistalleni, mutta aluksi vihaan koko sarjaa. Tai no, en ehkä vihaa, mutta en oikein keksi mistä tässä on kysymys. Sarjassa Jerry Seinfeld hakee jonkun kamunsa kahville, aina erilaisella autolla. Matkalla sinne, kahvilla ollessa ja takaisin kämpille palatessa herrat juttelevat niitä näitä, yleensä muistelevat uraansa.

Ensikontakti ei ole siis kovin hääppöinen, mutta äkkiä huomaan katsoneeni useamman jakson. Aluksi syy on varmaan se, että jaksot ovat lyhyitä ja en vaan jaksa etsiä muuta katsottavaa. Lopulta on kuitenkin myönnettävä, että olen koukussa, enkä edes tiedä miksi. Tätähän pitää oikein pohtia ja syy on oikeastaan loppujen lopuksi aika helppo keksiä. Jerryn valitsemat autot ovat mielenkiintoisia, ja herra tuntuu tykästyneen nykyisen VAG konsernin tuotteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että VW ja Porsche ovat sarjassa vakiovieraita. Jos jossain sarjassa edes vilahtaa Porsche, se saa minulta automaattisti pluspisteitä.

Myös vieraat ovat kiinnostavia, vaikka en tunnista heistä juuri ketään. Jutut ovat kaikilla suht kiinnostavia, ja ne kuuntelee mielellään, vaikkei välttämättä tunne kaikkia mainittuja sarjoja, missä vieraat ovat maineensa ansainneet.

Oma jännitysmomentti tulee autojen kestävyydestä. Jos muistan oikein, niin vain kaksi autoa levisi tien päälle: joku Ferrari (Daytona?) ja DeLorean, jep se aikakoneauto. Rättisitikan leviäminen oli lähellä, mutta niin vain jaksoi perille asti. En muista mitä eksoottista autoa elvytettiin tien varressa, mutta lopulta matka jatkui. Steve Martin oli silloin vieraana, google-it-up, jos kiinnostaa mikä auto oli kyseessä.

Yksinkertainen konsepti, vähän hassu, mutta toimiva. Jos tulee jatkoa, niin katson varmaan nekin. Boonusta myös siitä, että Jerry selvästi antaa vetoapua myös uusille naamoille. Kaikki paitsi yksi vieras oli sarjassa mukana omana itsenään, ja sitten se yksi hahmo. Ilman tätä sarjaa en tietäisi hahmosta Miranda Sings, mutta nyt tiedän. En ole ihan varma onko se hyvä, vai huono asia :-)