Ennen tätä leffaa en ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta sankarista kun Deadpool. Paitsi, että ei tämä taida olla mikään sankari. Ainakin hyvin huonotapainen sellainen. Deadpool tappaa tehokkaammin kuin James Bond ja kun vihollinen on saatu pois pelistä, niin sitä voi (ja pitää) vielä nöyryyttää (tea-bagging). Jo alkutekstien rullatessa tehdään selväksi, että tulossa taitaa olla jotain muuta, kuin perinteinen supersankari pläjäys. En muista, että koskaan aikaisemmin missään elokuvassa, yleisö olisi nauranut alkuteksteille.
Deadpool kuulemma puhuu sarjakuvasssa lukijalle, ja niin myös elokuvassa. Ensimmäinen "kontakti" katsojaan on, kun poisheitetty purkka osuu kameran linssiin, ja Herra Pool irroittaa sen. Ihan hauskaa, ja onneksi tätä tehokeinoa ei viljellä kyllästymiseen saakka.
Toimintaa piisaa, ja dialogi on aivan hulvatonta. One linerit lentävät ja viittauksia populaarikulttuuriin tulee niin paljon, että laskuri sekoaa jo alkumetreillä. Väkivaltaa (lue: splatteria), (pieru) huumoria ja toimintaa. Oho, miten tällainen leffa pääsee nykyaikana isolta studiolta ulos? Aikana kun kaiken pitää olla niin siloiteltua, että oksettaa.
Jos se nyt ei ole käynyt selvästi ilmi, niin tämä on parodiaa supersankareista. Samalla Deadpool kuitenkin itse tekee supersankarin hommia. Vaikkakin ehkä itsekkäistä syistä. Silloinkin kun ollaan romanttisia vietetään ihan omanlaista naistenpäivää tai kaivellaan sormuksia ... niin joo, menkää katsomaan itse.
Elokuvan ikäraja (K-16) kannattaa ottaa tosissaan, sitä väkivaltaa meinaan piisaa. Jos haluaa etsiä klaffivirheitä, niin pitäkää silmällä Deadpoolin miekkoja.
Hyvä leffa ja jatkoakin on jo luvattu. Se ei voi kuin lässähtää. Tämä oli niin turboahdettu, että vaikea kuvitella jatko-osan selviytyvän haasteesta kunnialla. Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti