CMX goes tech-no - Helsinki Kulttuuritalo 4.3.2018

Viimeksi taisin nähdä tässä salissa Stomp-esityksen, ja sitten olen ollut katsomassa jotain, mistä en muista muuta kuin sen, että betonipylväs ikävästi blokkasi näkyvyyttä lavalle. Kyllä Alvar osasi, tai sitten ei. Oikeasti, se äijä ei kyllä konserttisalien suunnittelusta hokannut yhtään mitään. Tai siitä, miten narikka suunnitellaan niin, että se ei ole umpiperässä ja samassa sumpussa kuin vessat. Iso käsi tälle suunnittelun kukkaselle.

Anyway, CMX on lähellä sydäntäni, vaikka huomaan aktiivisen diggailun jääneen jonnekin "Aion" ja "Isohaara" levyjen tienoille. Toki ostan aina uuden levyn, kun semmoinen tulee tarjolle, mutta sellainen HC-fanitus on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Siitä Sci-fi levystä kyllä pidin kovastikin, ja yksittäiset sinkkulohkaisut ovat olleet hyviä. 

Kun menee bändin keikoille, niin edellä mainittu mielessä pitäen, olen aina 100% varma, että setissä tulee biisejä, joita en taatusti tunnista, mutta eihän se haittaa jos meno ja meininki on muuten kohdillaan. Tämäkään keikka ei ollut poikkeus.

Ennen keikkaa lavalle nousee jotain kuitenkin ihan muuta, ja hämmentävää: ElektroCMX, joka on siis CMX, pukeutuneena suojahaalareihin, ja aurinkolaseihin. Äijät seisovat rivissä kuin Kraftwerk konsanaan, ja vääntelevät edessään olevien härveleiden nappuloita. Tekno hakkaa ja nauruefekti pyrkii pinnalle. Onko ne tosissaan? Taitaa ne olla :-) Eka kerta kun kuulen "Vaskiperse" rypistyksen livenä (muistaakseni, aika monta CMX keikkaa mennyt pienessä sumussa, sorry) ja nyt se tulee teknoversiona. Huh-huh...

Lainaan tähän inferno.fi laatimaa biisilistaa, eli nämä kuultiin lämppäribändiltä:

ElektroCMX: Pimeä maa, Sivu paholaisen päiväkirjasta, Sulaneet muovisotilaat, Tulikiveä, Pelasta maailma, Vaskiperse

Pienen tauon jälkeen CMX nousee lauteille, ja heti ensimmäisen biisin kohdalla on vaikeuksia tunnistaa, että mikä tämä nyt on. Osaan kuitenkin nopeasti päätellä, että tämä taitaa olla uutta tuotantoa. Joo, ostan Alkuteos-levyn heti kun saa paikallisesta Prismasta. Ei täällä maalla ole muuta levykauppaa tarjolla. Spotify? Ei jaksa, eikä se toimi autossa.

Biisi siis ei ole tuttu, mutta meininki on. Rokkii progea, ja räminää, ei huono yhdistelmä ollenkaan. CMX toimii ja vaikka laiterikko lopussa vähän kuvioita sotkeekin, niin ammattilaiset eivät anna moisen liikoja häiritä. Monta suosikkia jäi kuulematta. mutta nämä kuultiin (kunnia taas Inferno.fi):

CMX: Elementa, Linnunhammas, Isohaara, Laavaa, Meidän syntimme, Taivaan lapset, Siivekäs, Punainen komentaja, Konx om pax, Katariinanpyörä, Seitsentahokas, Katso ihmistä, Fysiikka ei kestä, Pedot, Puuvertaus, Kultanaamio, Puolikas hyvää, Kätketty kukka, Ainomieli, Encore: Götterdämmerung, Discoinferno

Ihan tyytyväisenä voi poistua Kulttuuritalolta, vaikka se hikisin kokemus jäikin tällä kertaa kokematta. Tosin ei vanha enää jaksa pomppia eturivissä, kuten joskus aikoinaan. Eturivissä tunnelmoidaan, räyhätään ja biletetään. Minä tyydyin tällä kertaa kuuntelemaan, sivistyneesti istumakatsomosta käsin.

Ensi kerralla sitten "Kivinen kirja", "Pyörivät Sähkökoneet", "Kirosäkeet", "Ei yksikään", "Kauneus pettää", "Uusi ihmiskunta", "Nimetön", "Valoa nopeammat koneet", "Linnunrata", "Aamutähti" jne. jne. ??? <-- ehkä tuostakin huomaa sen, että CMX on ollut maisemissa pitkään, materiaalia ja suosikkeja piisaa. Ei haittaa, ainakaan minua.

Laitan Linnunradan tähän vinkiksi bändille. 

Kun seuraavan kerran kohdataan, niin tämä sitten? Eikös vaan? 

Blogin otsikko oli sitten muuten kumarrus MA Nummisen suuntaan, jos ette tajunneet. Jaa ette tajunneet? Not my ropleemi...