Ihmenainen - todellinen amatsoni

Leffa oli ihan OK, joten piti ottaa tämä mukaan kaupasta ja lukuun. En tiedä kumpi oli ensin, mutta jos pitää veikata, niin laittaisin rahani sarjakuvan puolesta likoon.

Minua ärsyttää supersankarisarjakuvissa ehkä eniten niiden luonnoton (tietokone)väritys, ja liikaan kikkailuun sortuva taitto. Levotonta ja sekavaa. Tässä sarjakuvassa ei moisesta tarvitse kärsiä. Tämä on nimittäin kaunista luettavaa. Välillä on kuin katselisi historian kirjan seinämaalauksia. Syykin on hyvin selvä, tämä on väritetty/maalattu käyttäen vesivärejä. Jos on nähnyt elokuvan, niin juoni ei tuo isoja yllätyksiä. Tässä siis käydään läpi Ihmenaisen syntyhistoria, miten hänestä tuli mikä hänestä nyt sitten tuli, ja ihan hyvää viihdettä tämä on, kuten se leffakin.

Tämä taisi olla ensimmäinen Wonderwoman julkaisu suomeksi? Jenkeissähän WW on iso stara, toisin kuin näillä seuduilla, mutta toivottavasti tämä ei jää ainokaiseksi julkaisuksi. Tarina jää (ainakin leffaan verrattuna) pahasti kesken, ja kyllä näin kaunista jälkeä katsoisi mielellään lisääkin.

TAU - Netflix

Ookei, että semmoinen Sci-Fi(?) elokuva tälläkertaa. Mitähän tästä nyt osaisi sanoa?

Tässähän siis nuori nainen kaapataan hullun tiedemiehen taloon koekaniiniksi, parin muun kanssa. Sitten alkaakin selviytymistaistelu, joka ei ole ihan niin vauhdikas, kuin mitä aluksi oletin. Alkuasetelma on ainakin ns. kohdillaan, mutta sitten meneekin pieleen niin, että rymisee.

Olen ehkä hieman kriittinen mitä tulee elokuvissa kuvattuihin tietokoneisiin yms. vaikka saahan niistä useinmiten hyvät naurut, jos ei muuta. Tämän leffan keskiössä on AI (eli keinoäly), joka on vedetty niin tappiin, että ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Varsinainen Siri joka on pumpattu täyteen strereoideja, ja niin epäuskottava, että HAL vaikuttaa tämän rinnalla jo ihan mahdolliselta.

No niin siis, meillä on (blondi) nainen pulassa, hullun tiedemiehen armoilla. Tiedemies jättää blondin aina päiväksi keinoälyn kanssa kahden ratkomaan tehtäviä, kun itse häipyy jonnekin, varmaan konttorille töihin (oikeesti, aaaarg). Nainen sitten ystävystyy (aaaarg) pikkuhiljaa tämän keinoälyn kanssa ja alkaa juonia ulospääsyä talosta, jossa on vankina. Kun juoni paljastuu hullu tiedemies kiduttaa tätä kienoälyä (aaargh), kaukosäätimellä (aaaargh), joka tuhoaa keinoälyn muistia aina kun sitä käyttää (hinkkaa ranteita auki voiveitsellä). Että semmoinen paketti tälläkertaa. Lässähtää sillai niinkuin joka kohdasta, ja totaalisesti. Ei jännitä, ei oikein viihdytä ja vaikka Scifiä muka onkin, niin joku tolkku nyt pitäisi olla juonen aukoillakin.

Toivottavasti Gary Oldmanin palkkashekki oli edes kunnossa, kun kerran erehtyi antamaan äänensä tälle keinoälyttömyydelle. Mikään muu tässä pökäleessä ei sitten olekaan kunnossa.

IT-porukka, kaudet 1-3 - Netflix

YLE näytti tätä sarjaa aikoinaan, mutta onnistui piilottamaan sen niin hyvin, että harva sitä löysi. Riemu oli sitäkin suurempi, kun tämä tuli Netflix valikoimissa vastaan. Teoriassa tämä siis kertoo isohkon yrityksen mikrotuesta, mutta aika vähän tässä loppupelissä touhutaan tietokoneiden kanssa.

Kavereiden nörttitausta on mukana lähinnä kai siksi, että voidaan huoletta(?) kuvata nämä veijarit täysin sosiaalisesti kykenemättömiksi. Sellainen katastrofista toiseen rymistelevä kaksikko, joka kuitenkin lopussa aina jotenkin selviytyy kuiville. Pomokin on pistetty stereotypiana tappiin. Naishenkilö joka ei mitään tietokoneista ymmärrä, mutta kun riittävästi vedättää haastattelussa, niin tietysti kohtalona on joutuna tietokonehommiin. Vetämään kahdesta(?) henkilöstä koostuvaa IT-osastoa (+ Raymond, joka häviää sitten jonnekin), joten pomo/alainen-suhdeluku on ainakin kohdillaan.

Sitten rymistellään ja hauskaa on. Oikeasti. Johtunee tietysti osittain mainioista näyttelijöistä, mutta onhan tässä paljon oivaltavia juttua ja absurdia huumoria. Kyllä britit osaavat.