Tässähän siis nuori nainen kaapataan hullun tiedemiehen taloon koekaniiniksi, parin muun kanssa. Sitten alkaakin selviytymistaistelu, joka ei ole ihan niin vauhdikas, kuin mitä aluksi oletin. Alkuasetelma on ainakin ns. kohdillaan, mutta sitten meneekin pieleen niin, että rymisee.
Olen ehkä hieman kriittinen mitä tulee elokuvissa kuvattuihin tietokoneisiin yms. vaikka saahan niistä useinmiten hyvät naurut, jos ei muuta. Tämän leffan keskiössä on AI (eli keinoäly), joka on vedetty niin tappiin, että ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Varsinainen Siri joka on pumpattu täyteen strereoideja, ja niin epäuskottava, että HAL vaikuttaa tämän rinnalla jo ihan mahdolliselta.
No niin siis, meillä on (blondi) nainen pulassa, hullun tiedemiehen armoilla. Tiedemies jättää blondin aina päiväksi keinoälyn kanssa kahden ratkomaan tehtäviä, kun itse häipyy jonnekin, varmaan konttorille töihin (oikeesti, aaaarg). Nainen sitten ystävystyy (aaaarg) pikkuhiljaa tämän keinoälyn kanssa ja alkaa juonia ulospääsyä talosta, jossa on vankina. Kun juoni paljastuu hullu tiedemies kiduttaa tätä kienoälyä (aaargh), kaukosäätimellä (aaaargh), joka tuhoaa keinoälyn muistia aina kun sitä käyttää (hinkkaa ranteita auki voiveitsellä). Että semmoinen paketti tälläkertaa. Lässähtää sillai niinkuin joka kohdasta, ja totaalisesti. Ei jännitä, ei oikein viihdytä ja vaikka Scifiä muka onkin, niin joku tolkku nyt pitäisi olla juonen aukoillakin.
Toivottavasti Gary Oldmanin palkkashekki oli edes kunnossa, kun kerran erehtyi antamaan äänensä tälle keinoälyttömyydelle. Mikään muu tässä pökäleessä ei sitten olekaan kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti