Ultra Bra - Sokeana Hetkenä (WSOY) eKirja

Ollut hieman verkkaista allekirjoittaneen lukuhommat viimeaikoina. Toki, jos työn alla on yhtäaikaa 4-8 kirjaa, niin eihän ne oikeasti edisty mihinkään. Matkalla töistä kotiin Radio-Rock tuuppaa ulos jotain hevirock-mättöä. jonka olen kuullut ties kuinka monta kertaa. Kynnys ylittyy, ja vaihdan kanavaa. Ehdin juuri kuulemaan "Haikaran" viimeiset sävelet, ja biisi jää soimaan päähän. Himassa pistän juutuubista tulemaan Ultra-Bra ja omat suosikkini 1) Villiviini 2) Vesireittejä ja 3) Pärnu, niiden soidessa muistan, että "hitsi, minullahan on kai se niiden stoorin kertova kirja, jossain ... ladattavissa". Jotenkin onnistuin aikaisemmin koheltamaan itselleni ilmaiskappaleen Elisan Latauspalvelusta (siis asiakastuen avustuksella), joten varmistamaan asia ja kohta onkin kirja ladattu läppäriin.

Tarkoitus ei ole alkaa lukemaan sitä, selvitän vain onko läppärissäni sen lukemiseen soveltuvaa ohjelmaa. Kappas, semmoinen löytyy (Sumatra PDF) ja aukeaa hienosti koko aukeaman suuruudelta. Hitsi, tämähän on miellyttävä lukea tästä näin, ja päätän lukea johdannon. Varttituntia ennen PSG - Liverpool pelin alkamista tajuan, että koko kirja on luettu. Toki välillä olen pistänyt juutuubista pyörimään asiaankuuluvaa taustamusiikkia, ja sauna aiheutti pienen katkon lukuhommiin, mutta oho ... melkein 400 sivuinen kirja yhdellä kiskaisulla. Kertonee ainakin sen, että 1) aihe kiinnosti minua 2) tarina kulki = hyvin kirjoitettu. Tarina etenee hyvinkin isoilla vedoilla välillä, mutta eiköhän ne olennaiset tapahtumat ja käänteet tule kerrottua.

Sitä en tiedä olisiko tämä ollut Finlandian arvoinen tietokirja, mutta jos Ultra Bra:n tarina vähääkään kiinnostaa, tämä on ns. "must"-luettavaa. Tiedän, että bändi jakaa mielipiteet hyvinkin vahvasti, mutta semmoista se elämä on.

Ei, en nähnyt heitä livenä. En edes näillä paluukeikoilla, jotka todennäköisesti olivat ne vihonviimeiset mahdollisuudet.

Buenos Dias kirvesvartta - Juha Vuorinen

Juha Vuorinen kirjoittaa ihan omannäköisiä ja makuisia kirjoja. Tämä viimeisin on jo kymmenes hyväntekeväisyyspokkari. Tällä kertaa ei tainnut mennä euroja kenellekään, mutta jokainen vuonna 2018 palvelukseen astunut sai kirjan luettavakseen. Kannatettava idea, koska minunkin tuttavapiirissä on parikin henkilöä, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa. Jos siis unohdetaan ne mitä oli koulussa pakko lukea. Hämmentävä ajatus, mutta jos tämän kirjan myötä joku varusmiespalvelusta suorittava saadaan tarttumaan toiseenkin kirjaan, niin mahtavaa, koska lukeminen oikeasti kannattaa. Lue enemmän, luule vähemmän, vai miten se nyt meni.

Sisältö on taattua Vuorista. Perheen oman arkielämän kummallisuuksien ja tapahtumien hieromista naamaan, sekä tietysti välillä kommentoidaan maailman tapahtumia. Milloin tuttavapiirin iskä paljastuu mafiosoksi, milloin pitäisi vetää nimi alle espanjankielisiin sopimuksiin, tietämättä mitä niissä papereissa lukee, kun ei osaa kieltä jne.

Tämä on kirjana juuri sopivaa iltalukemista, koska tarinat ovat lyhyitä. Yllättävän pitkään tämän kanssa kuitenkin meni, mutta se johtui varmaankin kahdesta(kin) asiasta:

- jos hukkaat kirjan pariksi kuukaudeksi, niin sen lukeminen väkisinkin viivästyy.

- jos sinulla on näitä lyhyitä tarinoita sisältäviä kirjoja kesken yhtä-aikaa viisi, niin eihän niistä mikään edisty maaliin asti.

Tämän sain maaliin, ja jos Vuorinen uppoaa, niin tästä taas fiksi, jolla pitäisi sitten jaksaa jonkin aikaa. Viimeisillä sivuilla nimittäin paljastuu, että lyhäreitä ei ole tulossa nyt vähään aikaan. Herra keskittyy uuden romaanin kirjoittamiseen, ja nyt pitää vain olla peukut pystyssä, että se on uusi Kristian-kirja.

En uskalla edes toivoa, että "saksalaisen erotiikan asiantuntija" Mikael saisi oman kirjansa. Se olisi kyllä aika huikeaa.

Frankenstein Chronicles 1. kausi (Netflix)

Lontooseen sijoittuva historiallinen rikos/kauhu-sarja? Yes, count me in, ja eikun katseluun.

Vuosi on 1827, ja tapahtumapaikka Lontoo. Ne ketkä osaavat historiansa tietävät, että Viktoriaaninen aikakausi saattaa nykyään vaikuttaa romanttiselta, mutta oikeasti meno oli kaikkea muuta. Lontoo oli silloin likainen, väkivaltainen ja ennen kaikkea kylmä paikka (ainakin talvella). Huomaan riemastuvani pienen pienistä yksityiskohdista. Sellaisista, että henkilöiden hengitys huuruaa, vaikka oltaisiin sisätiloissa. Senaikainen brittitalo (ja vähän samaa vikaa vielä nykyäänkin) piti tuulen ja sateen ulkona, mutta ei lämpöä sisällä. Ensimmäinen kerta, kun huomaan minkään sarjan toteuttaneen tätä yksityiskohtaa.

Historiallinen tarkkuus lienee siis ns. kohdillaan. Mitenkäs ne muut asiat sitten? Näyttelijät osaavat hommansa, melko nimekästä kaartia, joten tuskin tulee yllätyksenä. Kuten sarjan nimikin sanoo, niin juonessa on yhtymäkohtia klassikkokauhukirjaan, mutta tämä ei ole suora uusversio siitä.

Minusta, tarinankerronta oli vähän liiankin verkkaista, mutta kyllähän tämän katsoi. Tiedä niistä kauhuelementeistä, mutta myönnän lopun koukun olleen yllätys ja ns. potku munille. Enpäs nähnyt tuon tulevan. Eli ihan hyvää viihdettä, mutta jostain syystä kakkoskauden katsomisen aloittaminenkin odotuttaa itseään. Vaikka sen saisi parilla kaukosäätimen klikkauksella rullaamaan.

Valerian Shingouzlooz inc. (sarjakuva)

Herroja Cristin ja Mézières ei Valerian sarjakuvien tekeminen enää kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta ikää alkaa herroilla olemaan jo sen verran, että viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviä. On aika antaa uusille tekijöille mahdollisuus näyttää kyntensä, toki em. herrojen tarkkailussa. Kuten kansikin sen sanoo: "By Lupano (tarina) and Lauffray (kuvat) in the style of Christin and Mézières".

Sama suomeksi: tehkää vaan uusi Valerian tarina, kunhan se näyttää siltä, kuin alkuperäinen kaksikko olisi tehnyt sen. Minua tämä lähestymistapa ei haittaa pätkän vertaa, koska tämä albumi on upean näköinen. Piirrosjälki on aivan huikeaa, ja tarinakin kulkee ihan sulavasti. Juonesta ei oikein voi mitään paljastaa ilman, että niin ... paljastaisi juonta. Lopun koukkukin saa naurun pintaan, eli huumoria ei ole unohdettu. Taas mennään pitkin ja poikin galaksia, ja sivussa pelastetaan maapallo, tai melkein, tai jotain ... lukekaa itse. Ehkä tämä jossain vaiheessa tulee suomeksikin, mutta ainakaan vielä ei ole käännöstä näkynyt.

Lisää! Kansa (tai ainakin minä) haluaa lisää!

Kuvanäytteet enimmäkseen ranskaksi, koska en jaksanut ottaa omasta kopiosta kuvia. Englanniksi kuitenkin luin. Ranskaa osaa kahden sanan verran, ja toinen niistä ei ole painokelpoinen.

Ihmenainen - todellinen amatsoni

Leffa oli ihan OK, joten piti ottaa tämä mukaan kaupasta ja lukuun. En tiedä kumpi oli ensin, mutta jos pitää veikata, niin laittaisin rahani sarjakuvan puolesta likoon.

Minua ärsyttää supersankarisarjakuvissa ehkä eniten niiden luonnoton (tietokone)väritys, ja liikaan kikkailuun sortuva taitto. Levotonta ja sekavaa. Tässä sarjakuvassa ei moisesta tarvitse kärsiä. Tämä on nimittäin kaunista luettavaa. Välillä on kuin katselisi historian kirjan seinämaalauksia. Syykin on hyvin selvä, tämä on väritetty/maalattu käyttäen vesivärejä. Jos on nähnyt elokuvan, niin juoni ei tuo isoja yllätyksiä. Tässä siis käydään läpi Ihmenaisen syntyhistoria, miten hänestä tuli mikä hänestä nyt sitten tuli, ja ihan hyvää viihdettä tämä on, kuten se leffakin.

Tämä taisi olla ensimmäinen Wonderwoman julkaisu suomeksi? Jenkeissähän WW on iso stara, toisin kuin näillä seuduilla, mutta toivottavasti tämä ei jää ainokaiseksi julkaisuksi. Tarina jää (ainakin leffaan verrattuna) pahasti kesken, ja kyllä näin kaunista jälkeä katsoisi mielellään lisääkin.

TAU - Netflix

Ookei, että semmoinen Sci-Fi(?) elokuva tälläkertaa. Mitähän tästä nyt osaisi sanoa?

Tässähän siis nuori nainen kaapataan hullun tiedemiehen taloon koekaniiniksi, parin muun kanssa. Sitten alkaakin selviytymistaistelu, joka ei ole ihan niin vauhdikas, kuin mitä aluksi oletin. Alkuasetelma on ainakin ns. kohdillaan, mutta sitten meneekin pieleen niin, että rymisee.

Olen ehkä hieman kriittinen mitä tulee elokuvissa kuvattuihin tietokoneisiin yms. vaikka saahan niistä useinmiten hyvät naurut, jos ei muuta. Tämän leffan keskiössä on AI (eli keinoäly), joka on vedetty niin tappiin, että ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Varsinainen Siri joka on pumpattu täyteen strereoideja, ja niin epäuskottava, että HAL vaikuttaa tämän rinnalla jo ihan mahdolliselta.

No niin siis, meillä on (blondi) nainen pulassa, hullun tiedemiehen armoilla. Tiedemies jättää blondin aina päiväksi keinoälyn kanssa kahden ratkomaan tehtäviä, kun itse häipyy jonnekin, varmaan konttorille töihin (oikeesti, aaaarg). Nainen sitten ystävystyy (aaaarg) pikkuhiljaa tämän keinoälyn kanssa ja alkaa juonia ulospääsyä talosta, jossa on vankina. Kun juoni paljastuu hullu tiedemies kiduttaa tätä kienoälyä (aaargh), kaukosäätimellä (aaaargh), joka tuhoaa keinoälyn muistia aina kun sitä käyttää (hinkkaa ranteita auki voiveitsellä). Että semmoinen paketti tälläkertaa. Lässähtää sillai niinkuin joka kohdasta, ja totaalisesti. Ei jännitä, ei oikein viihdytä ja vaikka Scifiä muka onkin, niin joku tolkku nyt pitäisi olla juonen aukoillakin.

Toivottavasti Gary Oldmanin palkkashekki oli edes kunnossa, kun kerran erehtyi antamaan äänensä tälle keinoälyttömyydelle. Mikään muu tässä pökäleessä ei sitten olekaan kunnossa.

IT-porukka, kaudet 1-3 - Netflix

YLE näytti tätä sarjaa aikoinaan, mutta onnistui piilottamaan sen niin hyvin, että harva sitä löysi. Riemu oli sitäkin suurempi, kun tämä tuli Netflix valikoimissa vastaan. Teoriassa tämä siis kertoo isohkon yrityksen mikrotuesta, mutta aika vähän tässä loppupelissä touhutaan tietokoneiden kanssa.

Kavereiden nörttitausta on mukana lähinnä kai siksi, että voidaan huoletta(?) kuvata nämä veijarit täysin sosiaalisesti kykenemättömiksi. Sellainen katastrofista toiseen rymistelevä kaksikko, joka kuitenkin lopussa aina jotenkin selviytyy kuiville. Pomokin on pistetty stereotypiana tappiin. Naishenkilö joka ei mitään tietokoneista ymmärrä, mutta kun riittävästi vedättää haastattelussa, niin tietysti kohtalona on joutuna tietokonehommiin. Vetämään kahdesta(?) henkilöstä koostuvaa IT-osastoa (+ Raymond, joka häviää sitten jonnekin), joten pomo/alainen-suhdeluku on ainakin kohdillaan.

Sitten rymistellään ja hauskaa on. Oikeasti. Johtunee tietysti osittain mainioista näyttelijöistä, mutta onhan tässä paljon oivaltavia juttua ja absurdia huumoria. Kyllä britit osaavat.