3% - Netflix

No nyt on jotain ihan muuta. Dystopiakuvaus Brasiliasta, tämmöistä ei olekaan tullut koskaan ennen vastaan. Sarjassa kansakunta on jakautunut jostain syystä kahtia. Toinen puoli elää kurjuudessa ja köyhyydessä, rikollisuuden keskellä ja tulee toimeen jotenkin. Kamerat valvovat, ja jonkinlainen poliisikin on olemassa, mutta meno on kuitenkin aika kurjaa.

Se toinen puolisko elää jossain saarella, ja heillä menee ilmeisesti hyvin. Ei oikein tiedetä, kun kukaan ei koskaan palaa saarelta. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus päästä tuolle saarelle. Kunhan ensin läpäisee prosessin, jossa testataan jokaisen kokelaan älykkyyttä, kykyä toimia ryhmässä jne. Vain harva läpäisee prosessin, ja ne jotka eivät läpäise palaavat takaisin kurjuuteen, eikä toista mahdollisuutta tule. Läpäisyprosentti on 3, eli vain harvat pääsevät tavoitteeseen, ja siitä myös sarjan nimi.

Tietysti jokaisella voimalla on vastavoima, ja tässä sarjassa se kulkee nimellä Aate. Aate luonnollisesti yrittää kaataa vallitsevan järjestelmän ja sujuttaa agenttejaan prosessiin. Siinäpä lähtökohta lyhykäisyydessään.

Alku oli hyvä, ja ideassa oli sen verran omaa, että pari ekaa jaksoa meni tuosta vaan. Sitten alkoi vähän tökkiä, kun tajusin, että oikeasti tässä ollaan vain tässä samassa laitoksessa, ja vain seurataan sitä prosessia. Toki kulisseissa tehtiin politiikkaa, ja prosessin johtajalla oli omat ongelmansa. Jokin naulitseva tekijä kuitenkin puuttui ja minulta meni aika pitkään katsoa tämä loppuun.

Toinen kausi on ilmeisesti tulossa, ja kyllä minä sen(kin) katson. Ei tämä huono ollut, mutta olisi voinut olla paljon parempikin.

Neflix dokumentteja

TV-sarjat taitavat olla Netflixin se eniten katsottu osa-alue, mutta löytyyhän sieltä muutakin. Kuten esimerkiksi dokumentteja. Katsoin niistä muutaman ja alla lyhyet muistelot.

Trophy Kids

Ai että alkaa verenpaine nousta heti kättelyssä. Dokkarissa seurataan useamman eri perheen, tai siis perheen lapsen, urheilu-uraa. Ammattilaiseksi tekisi mieli, vaikka iän puolesta ei kauheasti vielä kannattaisi tuollaisia juttuja miettiä. Vanhemmilla on epärealistiset odotukset kullannuppunsa mahdollisuuksista, ja palaute on julmaa. Mokaat, ja saat kyllä kuulla siitä. Aivan sama oletko 7v(?) golffari, vai 16v. koripalloilijan alku. Minusta urheilun pitäisi olla, tuossa iässä, kivaa ja näistä lapsista yhdelläkään ei tunnu olevan kivaa. Aivan käsittämättömiä idiootteja, ne vanhemmat siis. Melkein nousen seisomaan ja taputtamaan, kun lopputekstien aikaan selviää, että sen yhden pahimman idiootin poika vihdoin nousi isäänsä vastaan, ja lopetti koko urheiluhömpötyksen. Huh-huh, olipa aikamoista settiä, ja ei pystynyt katsomaan kertaistumalta. Jos on ongelmia alhaisen verenpaineen kanssa, niin tästä siihen lääkettä.


Iris

En ollut koskaan kuullutkaan tämmöisestä muoti-ikonista, kuin Iris Apfel, vaikka rouva on ilmeisesti ollut mukana kuvioissa jo melko pitkään. Ikääkin on ehtinyt mittariin jo 95v. Toisaalta, jos et seuraa jotain alaa, niin aika järisyttäviä siellä pitää tapahtua, että se murtautuisi minun tietoisuuteeni. Iris on taatusti oman elämänsä seppä, tai sankari. Minun vaatimaton mielipiteeni on, että rouvan tyyli on lievästi sanottuna räiskyvä ja värikäs, mutta mikäpä minä olen tämmöisiä arvioimaan. Jos muoti kiinnostaa, niin ihan must katsottava. Minua Iris kiinnosti henkilönä, koska näitä oman tien kulkijoita on aivan liian vähän, oli ala sitten mikä tahansa.


Lo and behold

Werner Herzog tekee myös dokumentteja? Tämä oli minulle uusi tieto, mutta olen joskus herran leffoja ihmetellyt, joten otetaanpa katseluun. Dokumentti yrittää raapia netin koko historin kasaan, sekä kurkistaa sen tulevaisuuteen, käyttäen siihen aivan liian vähän aikaa ja lopputulos ei ole kummoinen. Dokumentin paras anti tulee heti alussa. Pääsemme käymään siellä missä ensimmäisen kerran lähettiin viesti netin ylitse. Kahden yliopiston isot tietokoneet "keskustelivat" keskenään. Käytännössä homma meni niin, että soitettiin puhelimella sinne toiseen yliopistoon, kerrottiin, että "nyt lähetimme merkin L. Tuliko se perille?" jne. Tai no, aika lyhyt puhelu se taisi olla. Silloiselle tietokoneelle moinen ponnistus oli liikaa, ja vastaanottava pää kaatui toisen merkin lähetyksen jälkeen. Siitä se kuitenkin lähti, Arpanet. Tämä dokumentti ei kuitenkaan pääse vauhtiin. Aihe on liian laaja, ja itse jään ihmettelmään mm. miksi Elon Musk saa ruutuaikaa. Ei hän kuulu internetin pioneereihin, vaikka netillä ehkä rahansa tekikin. Suositellaan netin historiasta kiinnostuneille, ja muille teknohörhöille. Hieman tylsä, ja laahaava dokumentti. Olen nähnyt parempiakin netin historiaa valottavia dokkareita. Tai ehkä tämä ei yrittänytkään kertoa netin historiaa, vaan siitä miten se on vaikuttanut meihin kaikkiin? Mene ja tiedä, minusta tämä oli tylsä.

Matka Merelle

Täytyy tunnustaa, että en muista koska olen viimeksi käynyt elokuvissa katsomassa dokumenttia. Voi olla, että en koskaan. Lasketaanko sitä U2 elokuvaa dokkariksi?

Tarjolla oli kuitenkin oikein spesiaalinäytös, jossa oli paikalla leffan ohjaaja (Jouni Hiltunen), ja paikallinen lintuharrastaja Urpo Koponen, jota ihan legendaksi tituleerataan tämän erikoisnäytöksen esittelyssä.

Sali tulee melkein täyteen, ihmiset moikkailevat toisilleen ja taidan olla yksi harvoista, joka ei tunne muita näytökseen tulleita. Syykin selviää aika nopsaan, kun puolella korvalla (sic) kuulostelen salin ylitse huhuilemalla käytyvä keskusteluja (ennen leffaa siis). Paikalla taitaa olla suuri joukko Kotkalaisia lintuharrastajia, ja kerrankin pidän leipäläpeni kiinni. Olen törmännyt tähän heimoon aikaisemminkin, melontaretkellä Ristisaaressa. Siitä, että ei oikeasti tunne lintuja ei saa tältä porukalta sympatiaa, tai pisteitä. Hetken kuitenkin harkitsen, että selittäisin vieressä istuvalle rouvalle, että: "kyllä minä erotan talitintin ja joutsenen toisistaan. Joutsen on se iso keltainen, joka kurkkii näin keväisin ikkunalaudalta sisään kämppään, right?", mutta maltan mieleni.

Joku iltapäivälehti hieman moitti tätä leffaa päämäärättömydestä, mutta pitääkö kaikella olla päämäärä? Minusta saariston tunnelma välittyy hienosti ja huomaan haluavani nopsaan sinne itsekin. Miksi tuon lätäkön pitää mennä aina jäähän. Välillä käydään paikoissa, joihin tuskin itse tulee koskaan mentyä/päästyä (esim. sodassa menetetyt, nykyisin suljetut, saaret), jotka ovat ns. kiva lisäys. Iha kiva dokkari ja varmasti tulee katsottua uudestaan, jahka töllö näyttää tämän.

Leffan jälkeen ohjaaja vastailee kysymyksiin, kunnes meidät häädetään salista, koska seuraava näytös pitäisi saada pakattua sisään. Eniten hämmästytti se, että kaikki materiaali joka tähänkin kuvattiin, ei koskaan päädy mihinkään, vaan jää ohjaajan omaan arkistoon. Varmasti, jos matskua on kuvattu 300h, siitä saisi tehtyä toisenkin elokuvan, ainakin pienillä lisäyksillä. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että käytännössä jos/kun hän tekee toisen elokuvan Itämerestä/Suomenlahdesta kaikki kuvataan alusta alkaen uusiksi, eikä mitään vanhaa materiaalia käytetä. Toisaalta, jos on joutunut tuijottamaan tuon 300h läpi jo pariinkin kertaan, niin ehkä siitä on saanut jo ihan tarpeekseen.

Ihan kiva, että järjestettiin tämmöinen spesiaalinäytös, jossa pääsi moikkaamaan tekijää. Vaikkei minulla mitään kysyttävää ollutkaan, tai jos olikin, joku muu kysyi ne minun puolesta.

Yhdet vielä — baarikärpäset kertovat - LIKE

Tämän kirjan takakannen varoitus on syytä ottaa tosissaan: Kirja sisältää 71 ravintola-annosta. Määrä on niin suuri, että tätä ei pysty mitenkään kiskaisemaan ykkösellä alas. Toisaalta tarinat ovat niin lyhyitä, että niitä on helppo lukea pienissä erissä. Selvästikin hyvää iltalukemistomateriaalia ja siksi minä tämän kirjastosta nappasinkin mukaani.

Lyhyesti, tässä 71 julkkista tunnistaa julkisesti rakkautensa johonkin kuppilaan, ja parhaimmillaan kertoo meille hauskoja, ehkä hieman humalaisia tarinoita ja sattumuksia. Huonoimmillaan jo kahden sivun pituinen tarina tuntuu aivan liian pitkältä ja lukija alkaa, haukottelun keskellä, miettimään miksi se on kelpuutettu mukaan.

En tunne suurinta osaa näistä julkkiksista, enkä jaksa edes guuglettaa kuin pari heistä. Ammattitoimittajia näköjään, suurin osa, niistä minulle tuntemattomista siis. Kuitenkin ne jotka tunnistan, osaavat kirjoittaa ja heidän tarinansa nousevat kevyesti parhaimmistoon. Kuten esim. Juicen rakkaudentunnustus Tampereen Aulabaarille, tai MA Nummisen kertomukset siitä, mitä hän touhusi Pentti Saarikosken kanssa aikoinaan kapakassa.

Olisi ollut helppoa sortua kertomaan humalaisten törttöilyistä, mutta niitä tarinoita kirjassa on aika vähän. Aiheen huomioon ottaen, yllättävänkin vähän. Ehkä parempi niin, koska humala on kuulemma vakava asia, eikä sille (eikä sen kanssa) saa nauraa. Onko nyt saarnattu tarpeeksi?

Kotkakin on päässyt mukaan (Fennia), ja pari pientä hauskaa yksityiskohtaa sain sieltä pongattua omaan "tietokantaani", vaikka suurin osa tässä Fenniaan liittyvistä jutuista olikin minulle vanhaa tuttua juttua. Vähän jäi ristiriitainen olo tästä kirjasta. Seassa on muutama helmi, mutta suurin osa tarinoista vaipuu keskinkertaisuuden alhoon. Hyvä tarina olisi semmoinen, että olisi pakko suunnata kyseistä kapakkaa kohden ja kokea sen tunnelma ja miljöö omakohtaisesti. Semmoiset kohdat ovat tässä kuitenkin harvassa. Ne joiden kohdalla lamppu syttyy (esim. se Aulabaari), niin olen jo myöhässä, eikä kyseistä nähtävyyttä enää ole olemassa.

Tai ehkä olen vain väärä kohdeyleisö. koska en ole koskaan ollut mikään baarikärpänen. Mene ja tiedä, mutta en tätä nyt oikein uskalla suositellakaan, ainakaan ilman varauksia.

Finding Dory - bluray

Olisihan se pitänyt arvata, että jossain vaiheessa tämäkin saa jatko-osan, ja sieltähän se sitten tupsahti. Kuten leffan nimikin sanoo, tällä kertaa eksyksiin joutuu Dory. Joka tuskin hämmästyttää ketään, koska hänellä muisti ns. pätkii, pahasti.

Sitten lähdetään etsintäretkelle, ja taas kerran matka joutuu isolta valliriutalta(?) Kaliforniaan asti. Animaation taso on nykyään niin tasokasta, että alkaa jo pieni kyynisyys iskemään. Tässäkin vesi on todella näköistä, koko meri elää ja hengittää henkilöiden ympärillä ja minä haukottelen. Tämä kaikki on jo niin nähty. Siinä ekassa osassa.

Sitten kuvaan tärähtää Frank. Mustekala, jolla on ns. luonnetta ja voi hitsi, että näyttääkin hyvältä. Myöhemmin opin extroista, että kyseisen mustekalan animoininen oli niin kova urakka, että siihen meni moninkertaisesti enemmän aikaa, kuin mihinkään hahmoon aikaisemmin. Tämä siitäkin huolimatta, että urakkaa helpotettiin sillä, että Frankillä on vain seitsemän lonkeroa (ei sitä juomaa, vaan raajoja), kahdeksan sijasta.

Frank pelastaa tämän pätkän, jossa lopussa kyllä venytetään juonen ns. uskottavuudesta kaikki rippeetkin. Onhan se täysin uskottavaa (spoiler alert), että jos paku ei muuten mene oikeaan suuntaan, niin kaapataan se ja mustekala ohjaamaan. Raajoissa ainakin löytyy. Problem, solution. Extroista opin senkin, että animaattorit pääsivät mukaan keksimään miten pinteestä selvitään. Ei voi syyttää sitä jengiä mielikuvituksen puutteesta. Sekä pelastuspartio, että pelastettava ajautuu kerta toisensa jälkeen semmoisiin tilanteisiin, että ei pääse syyttämään juonen laahaamisesta.

Komea oli katsoa, vauhtia ja värejä piisasi. Ehkä tulee katsottua joskus toisenkin kerran.

ps. mitäs minä sanoin siitä Oscarista? Meni justiinsa sinne mihin sen sanoinkin menevän.

Call of duty infinite warfare - PS4

Saako nillittää? Ihan sama, nillitän silti: jos tähän jostain sai tekstityksen päälle, niin en sitä löytänyt. Ehkä en etsinyt riittävän tarmokkaasti. Ed. seikasta johtuen minulla ei ole useinkaan mitään hajua millaista tehtävää olen lähdössä tarpomaan. En tiedä onko sillä suurtakaan väliä, mutta kun voluumeja ei iltapeleissä voi pitää kovalla, niin en oikein kuule mitä ne siellä aina jutustelevat. Eli aika sumeaksi jäi juoni. Siinä taidettiin pelastaa ihmiskunta, tai jotain. Kuulokkeet? Mitä sä oikein tarkoitat? Nehän painaa ja hiostaa ja johto on tiellä. Langattomat? No, nekin hiostaa ja painaa ja niistä on kuitenkin aina akku loppu. Not my cup of tea.

Tässä kai ohjattiin komentajaa ja siitä voisi nillittää vähän lisää. Yksikään komentaja ei lähde (ellei ole ihan pakko) ns. etulinjaan paukuttelemaan. Ehei, komentaja komentaa, kaukana etulinjasta. Hän on se, joka vetää isot linjat, määrää lisää lihaa myllyyn ja siihenmalliin. Ei anneta tuon(kaan) häiritä. Komea on ja taatusti ei olla vielä lähelläkään sitä mitä PS4 tehoista saadaan revittyä irti. Tämähän eroaa sillai aikaisemmista osista, että nyt mennään vierailla planeetoilla ja avaruudessa. Siitä johtuen aseet on ihan UFO-settiä, mutta samaa (putki)räiskintää tämä  on kuin aikaisemmikin. Itse pidin eniten niistä kentistä, joissa oltiin vielä tiukasti maan pinnalla. Ullatus.

Nillitys numero kolme: lyhyt tämä kuitenkin oli. Jos ei olisi tullut koneen kylkiäisenä saattaisi ns. ottaa päähän. Tiedetään, että eihän nämä kampanjapelit oikeasti ole se juttu, vaan moninpeli. Jota en siis edelleenkään pelaa, piste. Voisivat kuitenkin joskus muistaa meitä kampanja-diggareitakin.

Bad Company saisi tulla taas uusi osa, sitä renttujengiä oli hauska ohjastaa. Jookos vaikka? :-)

Suuri puhallus 2 - bluray

Mitähän tästä nyt osaisi sanoa? Tykkäsin ekasta osasta, ja ei tämäkään huono ollut. Ainakaan jos saa asetettua aivot siihen "narikkaan" asentoon. Juonen aukkoja on turha alkaa etsimään, niitä ei ole ... eikun ... koko juoni on yksi suuri aukko, joten ei kannata alkaa nillittämään mokomasta.

Kun Daniel Radcliffe tärähtää ruutuu, kuuluu useammastakin suusta, että "Harry Potter!". Daniel parka, saa nähdä pääseekö hän koskaan eroon (velhon) viitastaan. Tämä leffa ei kyllä siinä auta. Morgan Freeman on aina hyvä ja Woody Harrelsonin tuplarooli on niin överi veto, että ei voi kuin nauraa. Tuskin tätä kauhean vakavaksi on edes tarkoitettu.

Kovasti on vauhtia ja kikkaillaan enemmän kuin tarpeeksi. Viihdytti ja oli ihan hauska, mutta vaatii tosiaan oman asenteen säätämisen ns. kohdilleen. Lopussa oli vähän semmoista meininkiä, että saattaa olla vielä kolmaskin osa tulossa?