Tarjolla oli kuitenkin oikein spesiaalinäytös, jossa oli paikalla leffan ohjaaja (Jouni Hiltunen), ja paikallinen lintuharrastaja Urpo Koponen, jota ihan legendaksi tituleerataan tämän erikoisnäytöksen esittelyssä.
Sali tulee melkein täyteen, ihmiset moikkailevat toisilleen ja taidan olla yksi harvoista, joka ei tunne muita näytökseen tulleita. Syykin selviää aika nopsaan, kun puolella korvalla (sic) kuulostelen salin ylitse huhuilemalla käytyvä keskusteluja (ennen leffaa siis). Paikalla taitaa olla suuri joukko Kotkalaisia lintuharrastajia, ja kerrankin pidän leipäläpeni kiinni. Olen törmännyt tähän heimoon aikaisemminkin, melontaretkellä Ristisaaressa. Siitä, että ei oikeasti tunne lintuja ei saa tältä porukalta sympatiaa, tai pisteitä. Hetken kuitenkin harkitsen, että selittäisin vieressä istuvalle rouvalle, että: "kyllä minä erotan talitintin ja joutsenen toisistaan. Joutsen on se iso keltainen, joka kurkkii näin keväisin ikkunalaudalta sisään kämppään, right?", mutta maltan mieleni.
Joku iltapäivälehti hieman moitti tätä leffaa päämäärättömydestä, mutta pitääkö kaikella olla päämäärä? Minusta saariston tunnelma välittyy hienosti ja huomaan haluavani nopsaan sinne itsekin. Miksi tuon lätäkön pitää mennä aina jäähän. Välillä käydään paikoissa, joihin tuskin itse tulee koskaan mentyä/päästyä (esim. sodassa menetetyt, nykyisin suljetut, saaret), jotka ovat ns. kiva lisäys. Iha kiva dokkari ja varmasti tulee katsottua uudestaan, jahka töllö näyttää tämän.
Leffan jälkeen ohjaaja vastailee kysymyksiin, kunnes meidät häädetään salista, koska seuraava näytös pitäisi saada pakattua sisään. Eniten hämmästytti se, että kaikki materiaali joka tähänkin kuvattiin, ei koskaan päädy mihinkään, vaan jää ohjaajan omaan arkistoon. Varmasti, jos matskua on kuvattu 300h, siitä saisi tehtyä toisenkin elokuvan, ainakin pienillä lisäyksillä. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että käytännössä jos/kun hän tekee toisen elokuvan Itämerestä/Suomenlahdesta kaikki kuvataan alusta alkaen uusiksi, eikä mitään vanhaa materiaalia käytetä. Toisaalta, jos on joutunut tuijottamaan tuon 300h läpi jo pariinkin kertaan, niin ehkä siitä on saanut jo ihan tarpeekseen.
Ihan kiva, että järjestettiin tämmöinen spesiaalinäytös, jossa pääsi moikkaamaan tekijää. Vaikkei minulla mitään kysyttävää ollutkaan, tai jos olikin, joku muu kysyi ne minun puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti