Taisin käydä katsomassa ensimmäisen elokuvan aikoinaan ihan teatterissa. Muistan sen tehneen vaikutuksen, vaikka pörssikaupan kieli ja kummallisuudet tuskin avautuivat täysin nuorelle miehelle. Tiukkaa tekee vieläkin. Kieli ja termit ovat kuulemma oikeita ja avustajia on käytetty, että fiilis on saatu mahdollisimman autenttiseksi. Siitä sitten aiheutuu se, että jos et ole investointipankkiiri, niin kaikkien vivahteiden ymmärtäminen on hieman haastavaa.
Omat muistikuvat 80-luvusta ovat jo haalentuneet. Taisin keskittyä lähinnä ruuvamaan mopoa, juoksemaan kilpaa, sekä diggailemaan Eppuja ja Popedaa, ja eksoottisinta musiikkia (C-kasetilta) edusti The Police ja Tavaramarkkinat. Sana juppi oli tietysti tuttu, mutta en tuntenut ketään sellaista. Muutenkin pahin juppikausi meni ohitse ilman suurempia vaikutuksia. Meidän maailmat eivät kohdanneet. Dokumenteista on tietysti voinut jälkikäteen ihmetellä ja hämmästellä aikakauden menoa. Ehkä parempi niin, että pörssi ei vielä silloin kiinnostanut ja/tai ei ollut mahdollisuutta kokeilla osakkeiden kanssa leikkimistä. Siinä olisi voinut käydä huonosti.
Elokuvista tässä kuitenkin piti puhumani, ja hyviähän nämä ovat, molemmat. Ainakin jos aihe vähäänkään kiinostaa. Michael Douglas on huikea, ja isä/poika yhdistelmä Martin/Charlie Sheen ovat hekin vedossa. Elokuva näyttää 80-luvun kylmänä ja synkkänä aikakautena, ja ehkä se olikin semmoinen. Onneksi minun 80-luvulla paistoi aurinko.
Bud Fox: How much is enough?
Gordon Gekko: It's not a question of enough, pal.
Jatko-osa ei sekään kauheasti anna löysää katsojalle. Sama meno jatkuu edelleen, ja joku voisi jopa väittää, että meno on jopa hurjempaa kuin 30v sitten. Leffassa Gekko vapautuu vankilasta ja yrittää saada välit tyttäreensä kuntoon, mutta ei tietenkään pyyteettömästi. Ehei, vanhalla veijarilla on lehmä ojassa ja iso sellainen. Välissä häärää Gekon tyttären sulhanen. Nuori meklari, jolla on naivit kuvitelmat uusiutuvista luonnonvaroista energiaongelman ratkaisemiseksi.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin aika iso kakkososan hyvyydestä seisoo Gordon Gekkon harteilla. Tai siis Michael Douglasin. Muille jää murusia, mutta ihan hyvin nuo roikkuvat mukana. Raha edelleen ratkaisee ja kaikki muu on yhdentekevää. Eniten jäi mietityttämään elokuvan kohtaus, missä ilmeisen rikas henkilö vaihtaa Gekkon yhtiön hoitamaan asioitaan, kun edellinen meklari joutuu ns. kuseen. Äijällä on oikeasti jo toinen jalka haudassa, letkusta tulee lisähappea suoraan sieraimeen, mutta niin vaan vielä juostaan miljoonavoittojen perässä. Ottaisi oppia Charlie Sheenin hahmosta, johon Gekko törmää yksissä bileissä. Äijä on tehnyt rahaa ja nyt nauttii elämästään playboyna. Seuralainen molemmissa kainaloissa, ja elämä on kivaa. Veikkaan viittauksien oikeaan Charlie Sheeniin olevan tässä kohtaa täysin tahallisia.
Suositellaan 80-luvusta, pörssistä ja kyynisestä meiningistä kiinnostuneille. Tuskin kukaan katsoo jatko-osaa, jos ei ole nähnyt ensimmäistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti