Dokumentti - Juoppohullun päiväkirja 5

Olen jo niin naavaparta, että ensimmäinen kontakti juoppiksiin tapahtui internetin välityksellä. Se oli vielä sitä aikaa kun selain oli Mosaic tai Netscape, ja hakukoneena Altavista. Mistä lie linkki oli löytynyt, mutta tulihan niille jutuille naureskeltua jossain ATK-luokan takarivissä. Himaan ei ollut varaa nettiä hommata. Enimmäkseen mentiin vielä modeemiyhteyksillä, joissa minuuttipohjainen veloitus ja rahamiehillä oli ISDN. Jos tuli liian vanhoja juttuja, niin kysykää museon kuraattorilta, se tietää.

Kun Internetin luonne oli vielä vähän hakusessa, ja omakohtainen kyynisyys vasta kasvamassa, ei aina oikein tiennyt lukiko silloin fiktiota, vaiko jonkun ihan oikeaa päiväkirjaa. No, fiktiota se oli, vaikka ainakin jonkinlaisia yhtäläisyyksiä taitaa olla kirjailijan omiin kokemuksiin. Myöhemmin nämä tekstit painettiin ihan kirjaksi ja ensimmäinen juoppis tuli napattua matkalukemiseksi juuri ennen hääpäivää. Niin siinä kävi, se kirja lopulta matkasi ihan kreikkaan asti ja olihan siinä hihittelemistä. Ainoa ongelma tuli siitä, että kirjan kuvitus oli niin hävytöntä, että meidän piti aina piilottaa kirja siivoojalta. Olisi raukka vielä saanut kohtauksen, tai jotain.

Sarja on edennyt nyt jo viidenteen (ja viimeiseen?) osaansa ja päähenkilö taistelee edelleen, huonolla menestyksellä, alkoholin kanssa. Poissa on ensimmäisten kirjojen räyhäkkyys, nyt uidaan syvissä vesissä. Niin syvissä, että parisuhteet ovat repeämispisteessä, juodaan tolkun menoon asti, omaisia kuolee ja sitärataa. Hilpeää settiä siis, mutta silti hyvä kirja, lukekaa itse.

Ei mennyt ihan kertalukemalta, mutta eipä siinä montaa iltaa mennyt aina kun sain vain opuksen kammettua ensin auki. Pitää kai lukea ne vanhat juoppikset uudestaan joskus, että vieläkö se sekoilu naurattaa, vai olenko kasvanut kirjailijan ja kirjan hahmojen mukana.

Jos saa esittää toiveen, niin jatkoa Kristianin seikkailuille.