En tiedä leffasta yhtään mitään, kun se lähtee pyörimään. Pääosan esittäjän Michael Keatonin tunnistan vasta, kun leffaa on mennyt muutama minuutti. Leffan kansikuvasta en häntä tunnista, ja ehkä parempi niin. Edellinen kontakti äijään oli hänen Batman tulkintansa, ja ne nyt vaan huonoja leffoja molemmat, eikä mitään hajua mitä hän on tehnyt sen jälkeen.
Leffan koteloa tutkiessa tajuan, että tämähän on Oscar voittaja. Saanut parhaan elokuvan Oscarin, eli se kaikkein arvostetuin kaikista palkinnoista, mitä elokuva voi saada. Pitääkö tästä nyt ottaa paineita? Onko tästä pakko pitää? Päätän, että en ota paineita, jos tämä on taiteellista paskaa, niin olkoot sitten. Katson silti.
Kyllä tämä taitaa olla taidetta, mutta hyvää sellaista, eikä tosiaankaan mikä kevyt komedia. Kai tämä draaman puolella lipsahtaa, mutta huumoriakin on mukana. Tämä on hyvä leffa, piste. Jossain puolessa välissä leffaa tajuan, miten hienosti kamera leikkaa (jatkuvasti) kohtauksesta toiseen. Sillai saumattomasti, joka tuskin on ollut helppoa tehdä/toteuttaa.
Michael Keaton saa minulta synninpäästön tämän leffan myötä (kunhan hän ei ole seuraava Bond).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti