Kai tämä oli hyvätuulen elokuva. En mä oikein osaa sanoa. Tom Hanks oli hyvä ja samoin Emma Thompson. Ei tästä huonoja suorituksia löytynyt, takuvarmaa touhua kautta linjan. Kai tämä jossain kohtaa meni kuten oikeasti historiassakin, mutta ei jaksa kaivella sen tarkemmin. Nämähän ovat aina tositapahtumiin perustuvia, eivätkä mitään dokumentteja.
Hyllystäni löytyvä järkälemäinen Walt Disney elämänkerta sanoo, että P.L. Travers inhosi Maija Poppasen elokuvasovitusta vain, kun vastapuoli oli jo valmiiksi Disney touhuihin negatiivisesti suhtautuva. Wikipedian mukaan Travers inhosi kyseistä leffaa ensinäkemältä, eikä muuttanut näkemystään vuosien varrella. Kumpi versio on lähempänä totuutta, voi päätellä jotain siitä, että lupaa jatko-osiin ei herunut. Ehkä elämänkerran versio on "hieman" siloiteltu.
[MHO] Elokuvan parasta antia olivat ne kohtaukset, missä tulevaa elokuvaa suunniteltiin. Silloin tuskin tunnettiin vielä sanaa "brainstorming", mutta sitähän tuo käytännössä on. Kiehtovaa ajatella, että jotain vastaavaa on menossa parhaillaan kymmenissä tiimeissä. Suurin osa niistä nyt työn alla olevista leffoista ja sarjoista jää unohduksiin, jos edes näkevät päivänvaloa. Mutta ehkä siellä jossain on kehitteillä seuraava Maija Poppanen, joka oikeasti oli/on hyvä elokuva, vaikka kirjailija sitä ehkä syvästi inhosikin.
Tämä ihan sujuvaa viihdettä, irroitti muutamat naurutkin, mutta ei silti klassikkoainesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti