Italialainen Giambattista Basile (1566–1632) teki omana aikanaan vähän saman, kuin meillä Elias Lönnroth myöhemmin eli kasasi yhteen kansansatuja/runoja/tarinoita. Kokoelmaan joka sai nimekseen Pentamerone, ja joka taitaa olla samalla satukirjoja sieltä vanhimmasta päästä. Kirjaa on tuskin suomennettu, mutta jos on, niin saa oikaista (ja samalla vinkata mistä sen saa luettavakseen). Minun italiankielen taito rajoittuu lähinnä matkalippujen tilaamiseen, sekä pizzerin listan tulkkaamiseen. Sillä pohjalla ei pahemmin lueta italiankielistä tekstiä, edes modernia saati sitten useamman sata vuotta vanhaa tekstiä.
Näiden tarinoiden pohjalta sitten tehtiin tämä elokuva, joka on visuaalisesti niin komeaa katsottavaa, että hengästyttää. Kuvauspaikat ovat ns. aitoa kamaa, eli oikeita linnoja ja ties mitä. Jos nyt joku linna on tietokoneella siirretty vähän kuvauksellisempaan paikkaan, niin ei haittaa minua.
Tarina seuraa kolmea kruunupäätä ja heidän lievästi sanoen erikoisia (ja erilaisia) tarinoita. On kuningas ja kuningatar, joiden suurin toive on saada lapsi, toinen kruunupää joka pitää lemmikkinään kirppua (isoa sellaista), ja kolmas joka on aikamoinen naistenmies. En tiedä miten irrallisia nämä tarinat ovat kirjassa, mutta elokuva nitoo ne näppärästi yhteen. Menee tosin kotvanen ennen kuin katsoja pääsee jyvälle, mistä tässä kaikessa on kysymys. Mitään lapsille sopivia satuja nämä sitten eivät ole, ihan tiedoksi vaan. Kai näissä jokin opetuskin oli, mutta en jaksa pohtia sitä syvällisemmin.
Komea katsottavaa, juoni vähän poukkoilee ja pätkii, mutta hyvä. Ei tosiaankaan mikään Disney satu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti