Jimmy Rabbit haluaa menestyä managerina. Mottokin on miehellä jo valmiina, se kuuluu näin: "I am black and I am proud", vaikka äijä on kunnon jauhonaama. Musiikkilajikin on valittu ja se on Soul. Siitäkin huolimatta, että ollaan Irlannissa, joka ei näytä kovinkaan kauniilta paikalta. Ei puutu enää kuin bändi, joten eikun etsimään jäseniä.
Bändin kasaaminen on todella hulvaton prosessi. Voin kuvitella, että jos laittaa ilmoituksen lehteen tyyliin etsitään bändiin jäseniä, niin oven taakse saattaa hyvinkin ilmestyä leffan kaltaisia tarjokkaita. Kauniisti sanottuna, aikamoisia persoonia. Kun porukka on kasassa jostain pitäisi saada vielä soittokamat, ja nehän vasta kalliita ovatkin. Onneksi(?) on yhteyksiä. Kunhan et kauheasti erehdy kyselemään miksereiden yms. lavatekniikan alkuperästä kaikkea turhaa, esim. kuka ne aikaisemmin omisti.
Ei siis mitään hajua soittavatko nämä näyttelijät tässä itse, mutta jos soittavat niin hienoa. Se soittamisen ja esiintymisen riemu on saatu tallennettua niin hyvin, että harvoin on onnistuttu moisessa elokuvassa. Bändi tappelee, mutta soitto sujuu. Viimeinen keikka lähentelee täydellisyyttä, vaikka rummuissa onkin uusi äijä joka pitää esikuvanaan Muppet Shown Animalia.
Tähdenlentohan siitä tulee, ja hajoaminen riitoihin, mutta näinhän se menee usein oikeassakin elämässä.
Ja se musiikki ... Pitääkin pyyhkiä omasta kokoelmasta pölyjä ja vähän tuulettaa paria levyä. Miksei tämänkaltaista musaa enää tehdä? Ja jos tehdäänkin, niin miksei se juhli listoilla?
Hyvä elokuva, nauratti edelleen ääneen, vaikka tiesinkin mitä oli tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti