Minulle tuntematon kirjailija, ja aika erikoisesta suunnasta kaiken lisäksi. Lauren on nimittäin etelä-afrikkalainen, ja sinne kirjakin sijoittuu. Tyylilaji on hieman vaikeasti määriteltävissä oleva. Ei tämä ainakaan minusta ole Sci-Fi kirja, vaan dekkari, johon on sotkettu mausteeksi fantasia-elementtejä.
Päähenkilö on joskus tehnyt kauhean rikoksen. Sen takia hän kantaa nyt mukanaan, minne ikinä meneekin, laiskiaista. Hän ei ole ainoa, jolla on eläin kumppaninaan, vaan jostain syystä näin alkoi vain jossain vaiheessa tapahtua. Tee henkirikos, ja saat loppuelämän ajaksi eläinkumppanin. Se vain ilmestyy jostain, kukaan ei tiedä miten, tai mistä. Näin vain on. Se myös kertoo toisille, että olet joskus tehnyt vakavan rikoksen, ja tekee sinusta toisen luokan (jos sitäkään) kansalaisen. Jos eläin syystä tai toisesta kuolee, ilmiö nimeltä pohjavirta käy noutamassa myös isännän.
Eläin tuo mukanaan myös etuja. Sen myötä isäntä saa maagisia kykyjä, joka sekin vaihtelee. Kirjan sankarittarelle se toi mukanaan kyvyn löytää kadonneita esineitä. Periaatteesta päähenkilömme ei halua etsiä kadonneita henkilöitä, joten ei ole vaikea arvata millainen keikka häntä odottaa, halusi tai ei. Kadonneen etsintä vie sankarimme yläluokan yökerhojen kautta viemäreihin, ja poliisin jahdattavaksi. Etelä-afrikkalainen kulttuuri on minulle täysin tuntematonta, mutta se kuvataan täysin uskottavan kuuloisesti, taikoineen päivineen.
Tykkäsin tästä ihan älyttömästi. Bussimatka Helsingistä Kotkaan kestää pari tuntia. Siinä ajassa ehti lukemaan kirjasta lähes kolmanneksen, ja urakka jatkui samaa vauhtia, kunnes koko kirja oli luettu. Joutuu varmaan tutustumaan tämän kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Oli hyvä, ja jos palkinto napsahtaa, niin en yhtään ihmettele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti