Ensimmäisen kauden shokkihoito ei enää toistu, vaikka sama meno jatkuu. Olen kai turtunut ja tottunut ensimmäisen kauden myötä. Normisettiä, noin niinkuin Columbialaisen huumekartellin pomon standardeilla. Bablo jatkaa samalla äärimmäisen väkivaltaisella linjalla kuin aikaisemminkin, ja sitten tulee se piste kun äijä tekee sen viimeisen virheen. Loputkin tukijat kääntävät hänelle selkänsä, ja ajojahti saa ihan uutta vauhtia.
Äijän loppu on tiedossa, mutta matka sinne on monen mutkan ja vaiheen takana. Äijää käy melkein sääliksi jossain vaiheessa, mutta vain melkein. Tulee vähän mieleen eräs Aatu, joka joskus 40-luvulla luuli tekevänsä vielä paluun. Taisteli loppuun asti, vaikka tukijat olivat kaikonneet, ja jäljellä oli vain se kaikkein uskollisin kaarti.
Bablon taru loppui, mutta huumekartellien tarina jatkuu. Eikun kolmannen kauden kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti