Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (3D) - Kinopalatsi Kotka

Ensimmäinen oli hauska, vauhdikas ja kaikinpuolin räiskyvä. Tämä sarjan (ilmeisesti kaikkiaan 5 leffaa tulossa) toinen osa, ei ole.

Maailma on se sama, mikä on miljoonille lukijoille tullut tutuksi Harry Potter kirjojen, ja elokuvien kautta. Nämä vain sijoittuvat aikaan ennen Potteria, ja kai (en ole tarkistanut) näissä selitetään/pohjustetaan muutenkin niitä tapahtumia, mistä ne Potterit sitten lähtevät liikkeelle.

Niin, se hauskuus. Sitä on alussa, mutta sitten leffa sukeltaa äkkiä ja pyytämättä ns. syviin vesiin. Velhomaailmassa kaikki on menossa kohti sitä itseään, joten kyllä tuon jotenkin ymmärtää, mutta silti olisin kaivannut sitä ensimmäisen osan huumoria enemmän. Toinen juttu on se, että aika montaa juonenpätkää seurataan yhtä aikaa. Sekavaa ja toivottavasti tämä paketti saadaan nippuun, eikä se ainakaan leviä lisää seuraavassa osassa.

Alkaa hauskasti, mutta vakavoituu sitten todella nopeasti ja oikeastaan koko leffa pohjustaa seuraavaa osaa. Jos tykkää pongailla juttuja, joita tulee myöhemmin HP leffoissa vastaan, niin siihen tämä on oikein mainio harjoitus.  Kuten esim. viisastenkivi, no nyt ma spoilasin. Sorry.

Johnny Deppin palkkaaminen tähän leffan sai kai aikaiseksi jonkinlaisen myrskyn johonkin kuplaan, mutta ihan sama minulle. Johnny tekee perusvarman, ja (minusta) oikeastaan aika tylsänkin suorituksen. Ehkä hän pääsee jatkossa enemmän irti, kunhan nyt ei ihan merirosvoksi pistä koko hommaa.

Komea katsoa, ehkä piikkuriikkisen liian pitkä, mutta ihan jees viihdettä. Löytää varmaankin tiensä myös omaan hyllyyn, sitten joskus, mutta vasta ale-laarista.

Johnny English iskee jälleen - Trio 123 Kotka - VIP sali

Nappulat mukaan alibiksi, ja nenä kohti leffateatteria. En ole lukenut yhden ainoaa arvostelua, koska tiedän niiden sisällön etukäteen. Eihän tästä kukaan arvonsa tunteva(?) kriitikko voi pitää joten miksi murehtia mokomaa etukäteen?

Okei, myönnetään, että olen skeptinen, koska olen nähnyt ne kaksi aikaisempaa sarjan elokuvaa, ja eivät ne varsinaisesti mitään komedian riemuvoittoja ole. Tämänkin leffan Atkinson on tainnut, pahojen kielien mukaan, tehdä vain siksi, että herran rahankäyttö/taloudenhoito ... no, sitä ei ole. Jonnekin mies on onnistunut hassaamaan ansaitsemansa miljoonat, ja siksi joutuu palaamaan tähän hahmoon. Ei ehkä paras motivaattori elokuvan tekemiseksi.

Mitäs tuosta, filkka pyörimään ja naapurituolissa joku on mukana alkumetreiltä lähtien, ja pojatkin tuntuvat viihtyvän. Itse lämpenen vitseille hieman hitaammin, varsinkin kun joitakin niistä alleviivataan pitkään ja perusteellisesti. Sitten minäkin pääsen tunnelmaan kiinni, ja annan mennä. Ei tämä virheitä pongailemalla ainakaan parane, joten nautitaan nyt sitten.

Ihan oli hauska, joskin kertakäyttöinen, komedia. Ei tällä palkintoja voiteta, mutta viihdytti sen vajaat kaksi tuntia, joten saakoot nyt synninpäästön. Lisäksi upposi 10v jäbään ihan kympillä, joten ehkä olen muutenkin jo liian vanha näihin leffoihin? Se 14v tykkäsi kanssa, mutta pienin varauksin, eli eiköhän se optimaalisin katsojan ikä tullut haarukoitua tuossa samalla.

Big Bang Theory - Seasons 10 & 11 - DVD ihan omasta hyllystä

Joskus tämä sarja oli raikas tuulahdus, ja parasta komediaa, mitä juuri silloin tehtiin. Se oli silloin se. Kyllähän näiden hahmojen touhuista saa vieläkin irtovitsejä, mutta ei irtoa enää samalla tavalla, kuin "silloin joskus".

Sarjakuvakauppiaan hahmo (Stuart) kokee (onneksi) onnistumisia ja kehittyy hieman, siinä missä muiden hahmojen meno on suurinpiirtein ennallaan. Ehkä ihan hänen stoorinsa takia "haluan" vielä sen yhden kauden. Varsinkin, kun Stuarttia saattoi vihdoinkin lykästää myös naisrintamalla. Toivottavasti myös tekijät hokaavat tämän kulman.

En tiedä onko niitä jatkoja oikeasti suunniteltu, mutta kausi jää semmoiseen kohtaan, että arvatenkin yksi kausi on vielä tulossa (ainakin). Sovitaanko niin, että se on semmoinen, että saa nauraa maha kipeänä ja sitten voidaan heittää (haikeat?) jäähyväiset tälle porukalle? It was a good run, kuten jenkit sanoisivat, mutta aikaansa kutakin.

Marvel's Daredevil - kaudet 1-3 - Netflix

Supersankarit, pah ja pöh (poislukien Batman) ovat aina siinä kintaalla, että jaksanko innostua vaiko en. Kyllähän niiden parissa viihtyy, mutta eipä tuo minua kauheasti hätkäytä, jos joku niistä loppuisi ilmestymästä kokonaan (sarjakuva), tai uusia leffoja ei enää tehtäisi.

Tämä siis taustaksi, kun kerron miten löysin tämän sarjan: Twitteristä. Siellä oma keinotekoinen somekuplani alkoi pörisemään, kun kolmas kausi tärähti suoratoistopalveluun. Yleensä samalla vielä siteerattiin isoa kirjaa, joka ei tosiaankaan kuulu minun lukemistooni, mutta kyllähän sieltä irtoaa komeankuuloisia one-linereita. Päätin ottaa selvää ... asiasta.

Kun en tiedä hahmon taustoja, niin ensimmäinen kausi menee lähinnä ihmetellessä. Haen lisätietoja netin kautta. Suomenkielisen Wikipedian artikkeli aiheesta on muuten niin kömpelö, että on jo lähes hellyyttävä. Vastaavasti eng-kielinen vastineensa on niin perusteellinen, että mieli tekisi huutaa "Nörtti! Hanki elämä!", mutta maltan mieleni. Pääsen jotenkuten kärryille, ja tajuan, että ensimmäinen kausi (loogisesti) pohjustaa hahmon kehitystä ja hyvä niin, koska eihän tästä muuten varmaan mitään tajuaisi. En tiedä (enkä viitsi selvittää) onko sarjan pahis Wilson Fisk keksitty vain tätä sarjaa varten, vai onko hän mukana sarjakuvassakin. Hän kuitenkin on lopulta koko touhun primus motor. Kunnon pahis, pukeutuu valkoiseen ja ei kaihda keinoja saavuttaakseen tavoitteensa. Joka sitten ensimmäisen kauden päätteeksi päätyy tiilenpäitä lukemaan. Eka kausi; ihan jees lämmittelyä, mutta ilman Wilsonia .... plääh.

Tämä onkin sitten toisen kauden ehkä pahin kompastuskivi. Fisk on linnassa, eikä hänelle suoda ruutuaikaa kuin muutamassa jaksossa, höh. Ei lähde, ei vaikka kuinka mennään pitkin poikin Nykiä ja ollaan siitä huolissaan. Tuleehan siitä tietysti rokkii, rollii ja rokettirollii, kun toinen Marvel-hahmo Punisher astuu kuvioihin ja hahmot ovat tietysti heti törmäyskurssilla. Toinen on jonkinsortin pasifitsi ja se toinen ... no ei ole. Kaikki Punisherinsa tuntevat, että äijää kaatuu, sekä se kuuluisa tanner tömisee, kun tämä hahmo pistää ranttaliksi. Ja jos joku jää henkiin Punisherin käsissä, se on joko kiireessä tapahtunut vahinko (joka taatusti paikataan myöhemmin), tai herra haluaa lähettää viestin. Paljon viittauksia ja vihjauksia tulevaan superpahaan, romanssintynkiä, mutta ei tää ny oikein lähtenyt. Se Elektrakin pistetään odottamaan aikoja parempia. Tuliko siitä muuten nyt sitten pahis?

Kolmannella kaudella Wilson Fisk tekee paluun, ja millaisen. Äijä on kuin kaiken edeltään tuhoava luonnonvoima, mihin mikään ei pysty, ei edes Daredevil. DD joutuu todella ahtaalle, kunnnes se akilleen kantapää löytyy (ette ikinä arvaa mikä se on? Alkaa n-kirjaimella), ja äijä saadaan tiilenpäitä lukemaan uudemman kerran. Sarjan nimi saattaa olla Daredevil, mutta kyllä Wilson Fisk oli minulle se syy, miksi ahmin kolmannen kauden.

Vaikka tässä sarjassa katolinen kirkko onkin jonkinlaisessa roolissa, niin en kyllä sarjan katsottuani ymmärrä niitä raamatun lainauksia, millä tätä hypetettiin. DD ei niitä viljele, eikä kukaan muukaan hahmoista. Ehkä niitä käytetään enemmän siinä sarjakuvassa? Mene ja tiedä. Luen, jos sattuu kohdalle, mutta en lähde vartavasten metsästämään.

Ihan oli hyvää viihdettä. En jää odottamaan jatkoa jalat ristissä, mutta taatusti katson sen, kun joskus tulee tarjolle.

The Lizzie Borden Chronicles - Netflix

Ei mitään muistikuvaa koska olin lisännyt tämän Netflixin omalle listalle, mutta sieltä se pomppasi yksi ilta silmille. Hieman ihmettelen, kun en nyt ole mikään länkkäreiden suurkuluttaja, ja kuvaston perusteella tämä on semmoinen. No, Red Dead Redemption 2 hinnan putoamista odotellessa, katsotaan pois ja voihan sen jättää kesken jos ei lähde. Se kaikkien aikojen paras western-sarja on muuten edelleen Deadwood. Joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu.

Ilmeisesti tämä Lizzie Borden oli ihan oikea henkilö, mutta itse kuulin hänestä ensimmäisen kerran tämän sarjan myötä. Häntä kai aikoinaan syytettiin vanhempiensa murhaamisesta kirveellä, mutta ei tuomittu. Siihen ne yhtymäkohdat todellisuuteen tämän sarjan kohdalla sitten jäävätkin.

Sarjan Lizzie on kaunis, mutta kylmäverinen tappaja, joka hymyilee "kuka minäkö?"-hymyään samalla, kun viiltää toiselta kurkun auki. Alussa homma pysyy vielä jotenkin hanskassa, ja katsoja pysyy Lizzien puolella. Hänhän vain suojelee itseään, ja siskoaan, mutta sitten homma lähtee ihan käsistä ja laukalle. Lizzie ei kummoista syytä tarvitse pistääkseen toisen kylmäksi, ja huomaan (melkein) huutavani televisiolle: "Ei Lizzie! EI!", kun neiti pistää hyrskyn myrskyn ja kalmoja syntyy.

En spoilaa sisältöä enempiä, mutta sen verran jää loppu roikkumaan ja sopivasti auki, että emme välttämättä tavanneet tätä hahmoa viimeisen kerran.

Suositellaan, kaikesta aivottomuudestaan huolimatta. Jännitysmomentti oli usein lähinnä siinä, että millaisen (brutaalin) tavan Lizzie tällä kertaa keksii listiä toinen. Sen voin spoilata, että elämästä ei tosiaankaan selviä hengissä, ainakaan jos tämä neiti asuu naapurissasi.

Mirkka Lappalainen: Maailman painavin raha

Olen taatusti lukenut Lappalaisen muitakin kirjoja, mutta juuri nyt en saa yhdenkään muun nimeä mieleeni, enkä jaksa (viitsi) raahata takapuoltani kirjahyllylle. Lunttaan siis googlesta ja heti muistan lukeneeni hänen tuotannostaan viimeksi "Jumalan vihan ruoskan", josta taisin pitää paljonkin. Sen raskaasta aiheesta huolimatta.

Nyt kuitenkin sain valmiiksi hänen essee-kokoelmansa, ja vaikka sen lukemiseen menikin kohtuuttoman pitkä aika niin se ei millään muotoa ole kirjan vika. Syy löytyy peilistä: ei pitäisi lukea niin montaa kirjaa yhtäaikaa. Nyt sain kuitenkin "urakan" valmiiksi ja kyllähän Lappalainen edelleen pysyy minun lempi-historioitsijoiden joukossa.

Tähän kirjaan on kasattu pieniä juttuja sieltä sun täältä. Lappalainen kertoo aikalaisten tavoista, jotka äkkiseltään vaikuttavat nykyihmisen vinkkelistä aivan käsittämättömilta. Sitten tulee selitys, ja asia vaikuttaa ainakin hieman järkevämmältä. En tiedä kuinka monta tuntia Lappalainen on viettänyt lukemassa pölyisiä arkistoja, kaivaen sieltä meille jonkin tarinan hämmästeltäväksi, mutta arvostan suuresti. Ilman tätä kirjaa nämä tarinat olivat varmaankin hautautuneet, jos nyt eivät ikuisiksi ajoiksi, niin ehkä vielä hyvinkin pitkäksi aikaa sinne arkistoon.

Historia tulee eläväksi, se koskettaa ja naurattaa. Voiko kirjaa vielä enempää kehua? Hyvä oli, ja seuraavaksi sitten lisää Lappalaista lukuun. Hyllyssä näyttäisi olevan ainakin "Pohjolan Leijona" odottamassa lukemistaan.

Roger Waters, Areena, Helsinki 21.8.2018

Niin joo, minäkin olin täällä \o/ unohtunut vain keulia asian kanssa.

Pink Floyd kuuluu kestosuosikkeihini: Wish You Were Here, The Wall ja Dark Side Of The Moon, siinäpä olisi minun autionsaaren levyjä. Niin ja mausteeksi sieltä alkupään levyiltä jotain härömpää settiä (esim. Astronomy Domine), sekä tietysti "Animals".

Kun herra kävi edellisen kerran suomessa "The Wall" spektaakkelinsa kanssa olin siellä, ja olihan se aikamoista, joten odotukset olivat korkealla. Kun PF ei kerran enää kierrä, ja David taitaa hänkin olla eläköitymistä vailla valmis, niin onhan se hienoa, että edes tämä herra jaksaa painaa ja kiertää.

Neljää biisiä lukuunottamatta koko setti on täynnä Pink Floyd klassikoita. Toinen hitti seuraa toista, ja meno laimenee vain herran soolotuotannon kohdalla. Jotkut osaavat näköjään nekin (ulkoa), mutta minua ne eivät liikuta mihinkään suuntaan, sorry. Ehkä olen hieman kriittinen, mutta herra on itse sen riman sinne hilannut.

Enkä edes muista koska olen viimeksi ollut kantaaottavalla keikalla. Lapsikuoro, resist! ja tämä on vasta alkua. Hallin kattoon ilmestyy SE voimalaitos, suoraan Animals levyn kannesta, ja sitten saa Trump kyytiä (ja muutama muukin poliitikko). Dogs/Pigs (Three Different Ones) tulee antaumuksella, ja pitkään, progee. Leijuva sika ilmestyy taas riemuksemme, ja jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi mitä mieltä herra Waters on eräästä poliitikosta seinälle heijastetaan vielä varmuuden vuoksi selvällä suomen kielellä biisin päätteeksi: "Trump on sika!".

Oho, mutta virkistävää kaiken tämän nykyajan mielensäpahoittamisen keskellä. Saattoi olla joillekin liian hapokasta, mutta minua tämä ei hätkäytä. Olen seurannut miehen lausuntoja ja ns. yllätyksiä ei pääse tulemaan. Minä olen täällä musiikin takia, ja kun saarnakin jää aika lyhyeksi, niin ei pääse latistamaan tunnelmaa.

Olihan keikka, ja tervetuloa uudelleen. Ensikerralla voisit jättää ne soolo-uran biisit kokonaan narikkaan, eikös vaan?

Ultra Bra - Sokeana Hetkenä (WSOY) eKirja

Ollut hieman verkkaista allekirjoittaneen lukuhommat viimeaikoina. Toki, jos työn alla on yhtäaikaa 4-8 kirjaa, niin eihän ne oikeasti edisty mihinkään. Matkalla töistä kotiin Radio-Rock tuuppaa ulos jotain hevirock-mättöä. jonka olen kuullut ties kuinka monta kertaa. Kynnys ylittyy, ja vaihdan kanavaa. Ehdin juuri kuulemaan "Haikaran" viimeiset sävelet, ja biisi jää soimaan päähän. Himassa pistän juutuubista tulemaan Ultra-Bra ja omat suosikkini 1) Villiviini 2) Vesireittejä ja 3) Pärnu, niiden soidessa muistan, että "hitsi, minullahan on kai se niiden stoorin kertova kirja, jossain ... ladattavissa". Jotenkin onnistuin aikaisemmin koheltamaan itselleni ilmaiskappaleen Elisan Latauspalvelusta (siis asiakastuen avustuksella), joten varmistamaan asia ja kohta onkin kirja ladattu läppäriin.

Tarkoitus ei ole alkaa lukemaan sitä, selvitän vain onko läppärissäni sen lukemiseen soveltuvaa ohjelmaa. Kappas, semmoinen löytyy (Sumatra PDF) ja aukeaa hienosti koko aukeaman suuruudelta. Hitsi, tämähän on miellyttävä lukea tästä näin, ja päätän lukea johdannon. Varttituntia ennen PSG - Liverpool pelin alkamista tajuan, että koko kirja on luettu. Toki välillä olen pistänyt juutuubista pyörimään asiaankuuluvaa taustamusiikkia, ja sauna aiheutti pienen katkon lukuhommiin, mutta oho ... melkein 400 sivuinen kirja yhdellä kiskaisulla. Kertonee ainakin sen, että 1) aihe kiinnosti minua 2) tarina kulki = hyvin kirjoitettu. Tarina etenee hyvinkin isoilla vedoilla välillä, mutta eiköhän ne olennaiset tapahtumat ja käänteet tule kerrottua.

Sitä en tiedä olisiko tämä ollut Finlandian arvoinen tietokirja, mutta jos Ultra Bra:n tarina vähääkään kiinnostaa, tämä on ns. "must"-luettavaa. Tiedän, että bändi jakaa mielipiteet hyvinkin vahvasti, mutta semmoista se elämä on.

Ei, en nähnyt heitä livenä. En edes näillä paluukeikoilla, jotka todennäköisesti olivat ne vihonviimeiset mahdollisuudet.

Buenos Dias kirvesvartta - Juha Vuorinen

Juha Vuorinen kirjoittaa ihan omannäköisiä ja makuisia kirjoja. Tämä viimeisin on jo kymmenes hyväntekeväisyyspokkari. Tällä kertaa ei tainnut mennä euroja kenellekään, mutta jokainen vuonna 2018 palvelukseen astunut sai kirjan luettavakseen. Kannatettava idea, koska minunkin tuttavapiirissä on parikin henkilöä, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa. Jos siis unohdetaan ne mitä oli koulussa pakko lukea. Hämmentävä ajatus, mutta jos tämän kirjan myötä joku varusmiespalvelusta suorittava saadaan tarttumaan toiseenkin kirjaan, niin mahtavaa, koska lukeminen oikeasti kannattaa. Lue enemmän, luule vähemmän, vai miten se nyt meni.

Sisältö on taattua Vuorista. Perheen oman arkielämän kummallisuuksien ja tapahtumien hieromista naamaan, sekä tietysti välillä kommentoidaan maailman tapahtumia. Milloin tuttavapiirin iskä paljastuu mafiosoksi, milloin pitäisi vetää nimi alle espanjankielisiin sopimuksiin, tietämättä mitä niissä papereissa lukee, kun ei osaa kieltä jne.

Tämä on kirjana juuri sopivaa iltalukemista, koska tarinat ovat lyhyitä. Yllättävän pitkään tämän kanssa kuitenkin meni, mutta se johtui varmaankin kahdesta(kin) asiasta:

- jos hukkaat kirjan pariksi kuukaudeksi, niin sen lukeminen väkisinkin viivästyy.

- jos sinulla on näitä lyhyitä tarinoita sisältäviä kirjoja kesken yhtä-aikaa viisi, niin eihän niistä mikään edisty maaliin asti.

Tämän sain maaliin, ja jos Vuorinen uppoaa, niin tästä taas fiksi, jolla pitäisi sitten jaksaa jonkin aikaa. Viimeisillä sivuilla nimittäin paljastuu, että lyhäreitä ei ole tulossa nyt vähään aikaan. Herra keskittyy uuden romaanin kirjoittamiseen, ja nyt pitää vain olla peukut pystyssä, että se on uusi Kristian-kirja.

En uskalla edes toivoa, että "saksalaisen erotiikan asiantuntija" Mikael saisi oman kirjansa. Se olisi kyllä aika huikeaa.

Frankenstein Chronicles 1. kausi (Netflix)

Lontooseen sijoittuva historiallinen rikos/kauhu-sarja? Yes, count me in, ja eikun katseluun.

Vuosi on 1827, ja tapahtumapaikka Lontoo. Ne ketkä osaavat historiansa tietävät, että Viktoriaaninen aikakausi saattaa nykyään vaikuttaa romanttiselta, mutta oikeasti meno oli kaikkea muuta. Lontoo oli silloin likainen, väkivaltainen ja ennen kaikkea kylmä paikka (ainakin talvella). Huomaan riemastuvani pienen pienistä yksityiskohdista. Sellaisista, että henkilöiden hengitys huuruaa, vaikka oltaisiin sisätiloissa. Senaikainen brittitalo (ja vähän samaa vikaa vielä nykyäänkin) piti tuulen ja sateen ulkona, mutta ei lämpöä sisällä. Ensimmäinen kerta, kun huomaan minkään sarjan toteuttaneen tätä yksityiskohtaa.

Historiallinen tarkkuus lienee siis ns. kohdillaan. Mitenkäs ne muut asiat sitten? Näyttelijät osaavat hommansa, melko nimekästä kaartia, joten tuskin tulee yllätyksenä. Kuten sarjan nimikin sanoo, niin juonessa on yhtymäkohtia klassikkokauhukirjaan, mutta tämä ei ole suora uusversio siitä.

Minusta, tarinankerronta oli vähän liiankin verkkaista, mutta kyllähän tämän katsoi. Tiedä niistä kauhuelementeistä, mutta myönnän lopun koukun olleen yllätys ja ns. potku munille. Enpäs nähnyt tuon tulevan. Eli ihan hyvää viihdettä, mutta jostain syystä kakkoskauden katsomisen aloittaminenkin odotuttaa itseään. Vaikka sen saisi parilla kaukosäätimen klikkauksella rullaamaan.

Valerian Shingouzlooz inc. (sarjakuva)

Herroja Cristin ja Mézières ei Valerian sarjakuvien tekeminen enää kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta ikää alkaa herroilla olemaan jo sen verran, että viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviä. On aika antaa uusille tekijöille mahdollisuus näyttää kyntensä, toki em. herrojen tarkkailussa. Kuten kansikin sen sanoo: "By Lupano (tarina) and Lauffray (kuvat) in the style of Christin and Mézières".

Sama suomeksi: tehkää vaan uusi Valerian tarina, kunhan se näyttää siltä, kuin alkuperäinen kaksikko olisi tehnyt sen. Minua tämä lähestymistapa ei haittaa pätkän vertaa, koska tämä albumi on upean näköinen. Piirrosjälki on aivan huikeaa, ja tarinakin kulkee ihan sulavasti. Juonesta ei oikein voi mitään paljastaa ilman, että niin ... paljastaisi juonta. Lopun koukkukin saa naurun pintaan, eli huumoria ei ole unohdettu. Taas mennään pitkin ja poikin galaksia, ja sivussa pelastetaan maapallo, tai melkein, tai jotain ... lukekaa itse. Ehkä tämä jossain vaiheessa tulee suomeksikin, mutta ainakaan vielä ei ole käännöstä näkynyt.

Lisää! Kansa (tai ainakin minä) haluaa lisää!

Kuvanäytteet enimmäkseen ranskaksi, koska en jaksanut ottaa omasta kopiosta kuvia. Englanniksi kuitenkin luin. Ranskaa osaa kahden sanan verran, ja toinen niistä ei ole painokelpoinen.