Nyt kuitenkin sain valmiiksi hänen essee-kokoelmansa, ja vaikka sen lukemiseen menikin kohtuuttoman pitkä aika niin se ei millään muotoa ole kirjan vika. Syy löytyy peilistä: ei pitäisi lukea niin montaa kirjaa yhtäaikaa. Nyt sain kuitenkin "urakan" valmiiksi ja kyllähän Lappalainen edelleen pysyy minun lempi-historioitsijoiden joukossa.
Tähän kirjaan on kasattu pieniä juttuja sieltä sun täältä. Lappalainen kertoo aikalaisten tavoista, jotka äkkiseltään vaikuttavat nykyihmisen vinkkelistä aivan käsittämättömilta. Sitten tulee selitys, ja asia vaikuttaa ainakin hieman järkevämmältä. En tiedä kuinka monta tuntia Lappalainen on viettänyt lukemassa pölyisiä arkistoja, kaivaen sieltä meille jonkin tarinan hämmästeltäväksi, mutta arvostan suuresti. Ilman tätä kirjaa nämä tarinat olivat varmaankin hautautuneet, jos nyt eivät ikuisiksi ajoiksi, niin ehkä vielä hyvinkin pitkäksi aikaa sinne arkistoon.
Historia tulee eläväksi, se koskettaa ja naurattaa. Voiko kirjaa vielä enempää kehua? Hyvä oli, ja seuraavaksi sitten lisää Lappalaista lukuun. Hyllyssä näyttäisi olevan ainakin "Pohjolan Leijona" odottamassa lukemistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti