Akira Kurosawa - RAN

PE illan kanavasurffaus loppuu lyhyeen, kun sattumalta vaihdan YLE Teemalle samalla hetkellä, kun sieltä lähtee pyörimään epookkien epookki. En muista koska olen nähnyt tämän viimeksi, mutta vuosia sitten. Ensimmäinen tunti hurahtaa kuin itsestään, on tämä edelleen komeaa katsottavaa. Ei tainnut aikoinaan tulla kuin puvustuksen Oscar, mutta hyvästä syystä.

Kun ei tiedä miten aikalaisten ajatus on oikeasti juossut, niin ei oikein osaa sanoa miten realistisia kaikki juonenkäänteet oikein ovat. Ajatus siitä, että perheen pään menettää kaiken valtansa ja omaisuutensa omalla, huonosti muotoillulla määräyksellään, tuntuu vieraalta ja oudolta nykyvinkkelistä. Tai se miten kaksi veljeksistä kääntyy isäänsä vastaan, tai miten naisen vietävissä toinen näistä pökkelöistä on jne. jne. Mutta tämähän onkin draamaa, oikein Shakespeare sovitus, joten sallitaan nämä nyt sitten.

Ainoastan lopun taistelu, missä metsän rajasta paukutellaan menemään ratsumiehiä, saa nykyään aikaan päänsärkyä. Ehkä olen turtunut tietokoneilla tehtyihin massiiviisiin armeijoihin, mutta tässä ei vaan tule massataistelun tuntua. Lisäksi joku niistä kiväärimiehistä olisi voinut edes näön vuoksi ladata pyssyään välillä, suustaladattavia kun kuitenkin ovat. Nyt äijät paukuttelevat metsän rajasta kolmessa(!?) rivissä, harvalta joukolta vaikuttavia ratsumiehiä, ja kukaan ei lataa välissä.

Visuaalisesti edelleen mahdottoman hieno ja kun ei kelaa liikaa juonen hölmöyksiä, niin hyvä leffa.