Poissa on isänmaallinen paatos, enimmäkseen. Lopussa tosin taas keulii kun pitää hieroa neukkujen naamaan faktoja, miten hieno maa jenkkilä oikein on. Pikkutarkkaa teknistä nippelitietoa on vähennetty, eikä Jack Ryan ole ihan niin kirkasotsainen partiopoika kuin Näkymättömässä vihollisessa. Toki hän pistää yhden kommunistin kylmäksi, mutta se toinen aloitti räiskimisen, eli oma vika. On se äijä.
Joukkojen asettelua kuvatessa mieli teki kaivaa esiin tietokoneella pohjois-Atlantin kartta, ja tiirailla vähän paikkoja. Jäi kuitenkin tekemättä, ei sittenkään viitsinyt.
Eivät nämä oikein tunnu kestävän aikaa ja tuskin luen tätäkään kirjaa enää kolmatta kertaa.
Pitänee katsoa tästä tehty leffa seuraavaksi, jos se vain löytyy hyllystä. Muistelisin, että omistan sen, mutta en ole 100% varma asiasta. Ensimmäinen hyllyjen kaivelu ei tuottanut vielä tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti