Battlestar Galactica: Blood and Chrome (Blu-ray)

Battlestar Galactica on yksi suosikki-SciFi sarjoja, joita olen koskaan katsonut. Varsinkin se uudempi versio. Kyllä sillä originaalilla sarjalla on omat ansionsa, ja tulihan sitä pentuna tuijotettua, mutta kyllä uudempi on silti parempi. Menee minusta jopa Babylon 5 edelle.

Nyt on kuitenkin katsottavana Galactica-sarjan jonkinlainen sivujuonne. Pieni kertomus, joka sijoittuu aikaan ennen Cyclonien iskuja. Tehty pienellä budjetilla ja se kyllä näkyy paikoitellen. Varsinkin kun alkaa tapahtua, eli efekti-osastolla ovat varmaankin tehneet parhaansa, mutta kyllä budjetin niukkuuden välillä huomaa. Ei kuitenkaan ihan yhtä pahasti, kuin eräässä männävuosien venäläisessä sotasarjassa. Siinä tiesi aina, että kohta taistellaan, kun kuvan resoluutio putosi huomattavasti.

Ei tämä kuitenkaan huono ole, vaikkakin kliseinen. Vastavalmistunut pilotti ja kotiutumista odottava konkari yhteisellä huoltokeikalla, joka sitten muodostuukin joksikin ihan muuksi. Eipä päässyt juoni yllättämään, mutta ihan jees. Suositellaan Galactiga faneille. Jos et pidä Sci-Fi pätkistä, tuskin tämä saa päätäsi kääntymään.

Gears of war 2 - Xbox360

Täysin tuntematon peli minulle, tuli konsolin mukana. Ei kai tämä susihuonokaan voi olla, jos kerran jatko-osakin jaksettu näkertää?

Jahans, tämä on 3rd person räiskintää, jossa ei pääse kuin yhtä putkea pitkin eteenpäin. Kontrollit pelittää, grafiikka hieman vanhahtavaa, mutta ihan OK. Aseistus on eksoottista ja sitä on paljon. Ammuslaatikoitakin on ripoteltu tiuhaan, ei tainnut kertaakaan päästä kudit loppumaan. Ja jos pääseekin loppumaan, niin moottorisahalla sitten (DOOM anyone?).

Välillä "pääsee" erilaisten aluksien puikkoihin, eli aika normisettiä. Jos äijä ottaa hittiä, niin suojaan johonkin odottelemaan. Tiimikaverit voivat myös pelastaa sinut, jos olet kuolemaisillasi. Siis jos käy tuuri. Yleensä eivät tajua sinua auttaa. Ei, vaikka ehtisitkin kontata heidän luokseen. Välillä joutuu auttamaan myös tiimikavereita. Se käy niin, että mennään pahasti hittiä saaneen kamun luokse ja painetaan x-näppäintä. Jos ei ehdi ajoissa, ja kamu kuolee, pitää aloittaa edellisestä palautuspisteestä. Tiimikaverit ovat kyllä välillä ihan pölkkyjä, ja seisovat lyijysateessa oikein huolella.

Pelin gore-toiminnon (= paljon roiskeita kuvaruudussa) kytkin aika nopsaan pois. Ei siksi, että se olisi minua järkyttänyt, mutta häiritsi kun peitti kuvaruudun.

Ihan jees, vaikka aika onkin nakertanut jonkin verran. Kun kerran tuli kaupantekijäisinä, niin kyllähän tämän kerran pelasi läpi.

Cloud Atlas - Pilvikartasto

No nyt on sekavaa settiä tarjolla. Jos et aikoinaan pysynyt Pulp-Fictionin poukkoilevassa tarinassa mukana, niin vihaat tätä jo lähtökohtaisesti. Tässä nimittäin seurataan peräti kuutta kertomusta yhtäaikaa. Suurin osa menneisyyden juttuja ja hyvinkin erilaisia teemoja: orjuutta, hämärää energiapolitiikkaa ja mitähän vielä. Pari tarinaa menee tulevaisuudessa ja molemmat aika lohduttomia visioita. Kai niillä kaikilla tarinoilla on jokin yhteinen nimittäjä, mutta ei sitä ainakaan hierota naamaan.

Kunnianhimoinen leffa, siitä ei ole epäilystäkään. Useampi ohjaaja ja pituuttakin piisaa likemmäs kolme tuntia. Mitä luin arvosteluja, niin herättänyt todella ristiriitaisia tunteita. Osan mielestä mestariteos ja toisten mielipide, että hirveetä paskaa.

Itse olen kahden vaiheilla. Tai siis, ei tämä minusta huono ollut, mutta potentiaalia oli niin paljon parempaankin. Nyt jäi vähän tilkkutäkkimäinen olo. Osa tarinoista oli mielestäni tosi hyviä, ja osa taas ei niinkään. Hauskinta oli ehkä pongailla näyttelijöitä eri maskien alta. Varsinkin Tom Hanks oli onnistuttu maskeeraamaan niin hyvin, että ei meinannut aluksi tunnistaa koko äijää.

Suurimmassa osassa tarinoita oli joko onnellinen loppu, tai ainakin optimistinen. Parissa tarinassa päähenkilö sitten kuoli, että saatiin draamaa. En tiedä uskaltaako tätä suositella kenellekään, ihan vaan pituudenkin puolesta.

Taisin löytää tämän R-kioskin poistolaarista. Hintaa kertyi peräti 2.5€, kun kympillä sai neljä leffaa. Minusta hyvä leffa, mutta varauksin.

Battlefied 4 - XBox360

Meni vähän kun Sulo Vilenillä, että kun halvalla sain, niin ostin. Konsolikoelma täydentyi, kun kannoin pikkurahalla ovesta sisään sekä alkuperäisen Xbox, sekä sen seuraajan Xbox-360 pelikonsolit. Lisukkeena tuli vino pino pelejä, eikä edes kovin montaa päällekkäistä PS3 pelien kanssa.

Satunnaisgeneraattorilla ensimmäiseksi kontaktiksi Xbox-360 konsoliin valikoitui Battlefield 4, jonka kanssa olen aluksi aivan hukassa. Syykin on selvä: minulle uusi ja tuntematon ohjain. Manuaali lienee hävinnyt taistelukentille, joten saan aluksi hakea oikeita toimintoja urakalla, ja netistäkin pitää hakea vinkkejä. Jahka olen suurinpiirtein sinut ohjaimen kanssa, alkaa pelikin sujumaan.

Tämähän on tuttua huttua kaikille moderneja sotapelejä pelanneille. Juoni on niin pökkelö, että parempi olla miettimättä sitä liikaa. Sen kun vaan ampuu kaikkea, mikä liikkuu, niin hyvä tulee. Grafiikka pyörii kivasti, ja on ihan normitasoa. Ympäristökin menee vihollisen tulituksesta palasiksi jos sen takana on liian kauan piilossa. Netistä opin pian, että tämä on niitä pelejä, joita ostetaan moninpelin takia. Jota minä puolestani en harrasta. Tekoäly on tästä netti-ominaisuudesta johtuen harvinaisen tyhmä. Useamman kuin kerran konsolin ohjaamat tukijoukot julistavat, että "clear" ja vielä jostain pomppaa vihulainen kimppuun, ja kukaan ei reagoi siihen mitenkään.

Yksinpeli on nopeasti pelattu läpi, parin illan urakka. Jos ei nettipeli kiinnosta, niin ei tätä kannata ostaa. Enkä edes tietä onko tämä se uusin ja viimeisin, joka imee porukat linjoille räiskimään. Tuskin kuitenkaan. Jos löytyy jostain halvalla, niin kannattaa ostaa kokoelman jatkoksi.

Näitä samanlaisia sotapelejä on niin paljon, että aluksi luulin, että omistin tämän ennestään. Hyllyn selaaminen kuitenkin korjasi harhaluuloni, ja nostin levyn pois "divariin" kasasta.

Tomorrowland A World Beyond

George Clooney ei ole oikein koskaan kuulunut suosikkeihini. Ei hänen leffoissa ole mitään varsinaisesti pielessä, mutta en ole yhtään leffaa hankkinut sen vuoksi, että Clooney on siinä. Yksi mahtava täysosuma hänellä on plakkarissaan: Voi veljet, missä lienet. Nyt kuitenkin runta... eikun "arvostellaan" tämä pätkä.

Hugh Laurie on aina plussaa (varsinkin pahiksena), ja etenkin nuorta tyttö-robottia (ei se ollut robotti, vaan jotain paljon hienompaa, en nyt vaan muista mitä) esittävää Raffey Cassidia täytynee pitää silmällä. Muuten aika tasapaksua näyttelemisen osalta. No joo, Clooney osaa kyllä näytellä todella hyvin äkäistä, siitäkin plussaa.

Lisää plussaa FBI miehiltä näyttäviltä roboteilta, joilla on niin leveät pepsodent-hymyt, että väkisinkin alkoi naurattamaan. Eifel-tornin pitäminen antennina/laukaisu-alustana oli nokkelaa, eli plussaa. Sattumalta juuri edellisenä päivänä olin lukenut Eifel tornissa olevasta asunnosta, ja sitten leffassa vierailtiin siellä. Tai ainakin hyvin samannäköisessä lavasteessa. Annetaan siitäkin plussa, vaikkei leffaan suoraan liitykään.

Siinä ne plussat jotka tulivat mieleen. Efektit oli ihan jees, mutta onhan näitä nähty. Semmoisen uima-altaan mikä leffassa näkyy joku voisi kyllä oikeasti kehittää. Se oli nokkela keksintö. Taisi kyllä uhmata painovoimaa, ja paria muutakin fysiikan lakia, mutta joku voisi silti keksiä miten semmoisen voi rakentaa oikeastikin. Riittääkö syyksi, että mä haluun?

En tainnut olla tämän leffan kohdeyleisöä, tai sitten olin vaan kriittisellä tuulella. Ihan OK, ei huonokaan, mutta juonessa oli niin paljon typeryyksiä, että oikeasti häiritsivät.

Kuten vaikkapa:

• Sinne tulevaisuuden maailmaan/kaupunkiin pääsee alussa "tutustumaan" koskettamalla pinssiä, mutta se on vain suoraan silmiin tulevaa filmiä. Eli jos oikeassa maailmassa kävelee päin seinää, niin nenään sattuu. Koska oikeasti olet fyysisesti himassa, tai missä nyt oletkaan. Et ole "siellä", se mitä näet on vain tosi oikean tuntuinen nauhoite. Kummasti tämä rajoite poistuu heti, kun kikkailemalla pääseekin kaupunkiin asti.
• Miksi vaivautua jahdata toista tappomielessä, jos maailma on muutenkin loppumassa vajaan 2kk päästä? Varsinkin kun sivussa tulee sitä "collataral damagea". Hmm, jo toinen leffa putkeen jossa (ihmisten rakentamat) robotit listivät ihmisiä. Se siitä Asimovin robotiikan laista sitten. 

olihan niitä muitakin, mutta nuo kaksi häiritsivät eniten. Ihan hyvää kertakäyttöviihdettä, ja ainakin testiyleisöön kuuluneeseen 11 vuotiaaseen leffa putosi ihan eri lailla, kuin allekirjoittaneeseen.

Aaah, yksi plussa tuli vielä mieleen: alun 50-luvun miljöö oli uskottavan oloinen. Tosin luulisin, että tuon aikakauden luominen on isoille studioille jenkeissä ihan rutiinia.

Mr Turner (Blu-ray)

Näin aikoinaan tämän leffan trailerin, ja pidin siitä kovasti. Teatteriin en tätä ehtinyt katsomaan, mutta nyt se tuli hankittua omaan hyllyyn ja melkein samantien katseluun.

Timothy Spall tekee kyllä tässä elokuvassa elämänsä roolin, kuten myös hänen taloudenhoitajaansa näyttelevä Dorothy Atkinson. Voisi sanoa, että Atkinsonin suoritus on suorastaan hyytävä. Leffan kertoo taidemaalari J.M.W. Turnerista, joka on kai yksi englantilaisten suuria miehiä. Sillä kansakunnalla kyllä kieltämättä riittää, mistä ammentaa. Kateeksi käy.

Herra Turner oli lahjakas maalari, suunnannäyttäjä, ja ilmeisesti aikamoinen paskiainen. Lämmin suhde omaan isään, ja toisaalta täysin tunteeton lapsiaan kohtaan. Ei edes tunnusta näitä omikseen. Mukava äijä siis. Kohtaukset, missä tauluja viritellään esille akatemiassa, varakkaita ostajia varten, ovat todella herkullisia. On vaikea ymmärtää miten erilainen maailma on ollut silloin. Taidetta arvostettiin, ja samoin sen tekijöitä. Ainakin jos tämä on päässyt oikeisiin piireihin, eli (kuninkaallisen) akatemian jäseneksi. Onhan se melkoista, kun taulu roikkuu jo esillä ostonäyttelyssä, kuninkaalliset ovat tulossa ostoksille, ja osa vielä viimeistelee tauluaan. Leffa pudottelee muiden aikakauden maalareiden nimiä ja pakkohan niitä on käydä tutkimassa Wikipediassa.

Kohtaus jossa Turner sutaisee näyttelyssä keskelle tauluaan punaisen täplän, ja sitten viime-hetkessä, ennen maalin kuivumista, muuttaa sen poijuksi tapahtui ihan oikeasti. Ja ilmeisesti ihan vaan ärsyttääkseen vieressä tauluaan viimeistelevää John Constablea.

Wikipedia osasi kertoa myös sellaisen surullisen asian, että Turner käytti tauluihinsa sellaisia pigmenttejä, jotka eivät ole kovin hyvin säilyviä. Täysin tietoisesti:

"Turner used pigments like carmine in his paintings, knowing that they were not long-lasting, despite the advice of contemporary experts to use more durable pigments. As a result, many of his colours have now faded greatly"

Sääli, mutta toivottavasti nykykonsteilla tuo värien haalistuminen on saatu kuriin. En tiedä.

Leffa oli pitkä, mutta ei tosiaankaan tuntunut siltä. Hyvä hyvä, lisää tällaista.

Maze Runner - Labyrintti

En ole nähnyt vielä tästä tehtyä elokuvaa, mutta kai se pitää katsoa. Tämä oli nimittäin hyvä kirja, eikä leffaakaan ole kai hirveästi haukuttu.

Tarina tempaisee mukaansa ja luvut ovat juuri sopivan lyhyitä: "yksi luku vielä ja sitten nukkumaan" on aina hyvä merkki. Ei tämän läpi raapaisemiseen montaa iltaa mennyt.

Nuoret ja dystopia tuntuu olevan tämän hetken hip-ja-pop aihe, mutta jos jälki on tällaista niin ei haittaa. Vaikka olen ehtinyt näkemään kakkososan leffan mainokset, jotka spoilaavat "kivasti" tämän kirjan loppua, niin silti loppu, eli se ihan vihonviimeinen sivu yllätti hieman.

Nyt pitäisi kai kipittää kauppaan hakemaan se kakkos-osa, ja sitten kärvistellä vuosi(?), että seuraava osa saadaan käännetyksi. Tämähän taitaa olla trilogia-viidessä osassa. Eli ensin kolmessa kirjassa seurataan Thomas ja kumppaneiden matkaa ja sitten pari "esi-osaa". Mikäs siinä, jos taso säilyy tällaisena, niin kelpaakin lypsää samasta aiheesta.

Viikonlopun leffaputki

Pidin leffaputken jo itseasiassa viikko sitten ja en mä tiedä oliko se edes oikea putki. Neljä leffaa tuli vuokrattua ja kun niistä oli kerran maksettu, niin pitihän ne myös katsoa. Tosi lyhyet mielipiteet niistä alla (katselujärjestyksessä):

Mad Max - Fury road
Myönnetään, että olin epäluuloinen tämän suhteen. Vaikka esim. se eka alkuperäinen Mad Max ei ole (mielestäni) oikein kestänyt aikaa, niin muuten rima on aika korkealla. Epäilin turhaan. tämä on hyvä leffa. Apokalyptista meininkiä, tuomiopäivän jälkeisiä autoja, vahvoja naisia, ympäristöteemaa ja ehkä kaikkien aikojen pähein sähkökitara. Mahtaa Mötley Crüen jätkiä ottaa päähän, kun eivät itse keksineet moista.

Insurgent - Kapinallinen
Siinä missä Mad Max onnistuu dystopian yms. kuvauksessa hienosti, tämä teineille(?) suunnattu räpellys menee kiveen, että heilahtaa. Ei oikeasti jaksa tämmöisiä pökkelöitä. Tämä on kuulemma kirjana ihan hyvä, joten ehkä luen sen joskus. Mitä lyödään vetoa, että trilogian päätöskirjasta tehdään kaksi leffaa? Kaikki ontuu, siis ihan kaikki. Miljöö ei ole uskottava, näyttelijät ovat kaikki kuin seipään nielleitä jne.

Ex Machina
No nyt on jotain ihan muuta. Sci-fi:ä, mutta pienimuotoista sellaista. Ulkokuvat on ilmeisesti kuvattu norjan hulppeissa maisemissa ja kyllähän niitä kelpaa esitellä. Leffa on rauhallinen, tapahtumat etenevät verkkaisesti, mutta silti tämä naulitsee paikoilleen. Toisen ylläreistä arvasin ja toista en. Se toinen jäi arvaamatta varmaankin sen vuoksi, että kai minä kuvittelin tämän(kin) tottelevan robotiikan lakeja by Asimov. Siksi, että se nyt on vaan loogista ja nämä tyypit olivat nörttejä = loogisia. Olin väärässä, mutta katsokaa itse.

Avengers age of Ultron
Scarlet Johansson, tarvitseeko sanoa muuta? No ei oikeesti, en minä tunnistaisi häntä vaikka tulisi vastaan Kotkan kaduilla. Näitä Marvel sarjakuvaleffoja tulee nykyään niin liukuhihnalta, että ei pysy perässä. Pisteet kovasta yrityksestä, mutta kyllä DC Comics on silti parempi. One word: Batman.

Niin joo tämä leffa? Iron Man by Robert Jr. on aina hyvä. Takuuvarmaa toimintaa ja hienoja efektejä. Stan Lee tekee ehkä parhaan cameonsa ikinä: Excelcior! sille. Ihan hyvää viihdettä, ei siinä mitään, mutta ei klassikkoainesta. Tekoälyn (eli sen Ultronin) kiukuttelu ja ylireagointi nauratti ihan oikeasti, joten siitä plussaa.

.

Kremlin Kardinaali - Tom Clancy

Clancy urakka jatkuu, ja nyt vuorossa seuraava Jack Ryan sarjan kirja. Nyt ollaan keskellä kylmää sotaa ja kansainvälistä diplomatiaa. Jack on mukana (neuvonantajana, ei neuvottelijana) aseriisuntaneuvotteluissa ja koska Jack on Jack, hän on kohta keskellä operatiivistä toimintaa, eli kentällä agenttina. Keskellä Neuvostoliittoa, on se äijä. Ei kuitenkaan pistä tällä kertaa ketään kylmäksi. Polveenkin tulee naarmu loppurytinässä ja housut menee rikki, on se rankkaa.

Neuvostoliitto häärää USA maaperällä, mutta saavat nenilleen. Afgaanit hääräävät Neuvostoliiton alueella ja saavat voittoja. Jenkit operoivat Neuvostoliiton alueella ja saavat sekä voittoja, että nenilleen. Kunnon agenttimeininkiä moniportaisine viestiketjuineen ja monen auton varjostuskeikkoja. Ei siis mitään hajua toimiiko homma kentällä oikeasti noin, mutta aika tarkasti Clancy sen selostaa. Tämän kirjan aikaan Viro on vielä osa Neuvostoliittoa ja sielläkin käydään keikalla.

Venäläiset ovat edelleen (lähes) strereotyyppisen pahoja. Jenkit partiopoikia ja koska Afganistanin sota vielä jyllää kirjassa, niin Afgaanit ovat hyviksiä ja USA:n liittolaisia.

Siinä pääjuonessa maat ovat kilpajuoksussa laseraseen kehityksessä. Siis sellaisen jolla voi poksauttaa lähestyvän ohjuksen jo kiertoradalla. Ei mitään hajua onko mitään tuollaista vieläkään olemassa, vähän vahvasti epäilen. Sivujuonessa seurataan Kremlin kaardinaalin toimia, hänen kärähtämistään ja pelastusoperaatiota. Muistattehan: jenkit on partiopoikia ja omia ei jätetä. Edes silloin kun se toinen on neukku. Niin joo, ja kolmannessa juonessa seurataan Afgaanitaistelijan sotaa Neukkuja vastaan. Se Allahu Akubar tulee sekin huudettua viimeisiksi sanoiksi, hoh-hoijaa.

Onkohan tämä ollut aikanaan edistyksellinen kirja, kun mukana on (pienessä mutta tärkeässä kohtauksessa) homo, ja boonuksena lesborakkautta. Loogisesti hyvis pahis jakauma menee tässä fifty-sixty, eli yksi pahis (lue neukku) lesbo, ja sekin taisi vaan viran puolesta teeskennellä sellaista. Kertakaikkiaan hämmentävää settiä.

Oli aika riittoisa kirja. Alku oli tahmeaa ja suorastaan tylsää. Paransi juoksuaan loppua kohden ja loppukiihdytys oli pöhköäkin pöhkömpi. Tulipahan luettua eikä tartte enää koskaan avata tätä opusta.

Spectre

Tehdäänpä heti alkuun selvää kahdesta asiasta, jotka häiritsivät eniten:

• Jos Bond lupaa naiselle, että hän palaa kohta, Bond pitää lupauksensa ja palaa kohta. Ehkä hieman rähjääntyneenä, mutta Bond pitää tällaiset lupaukset, aina. Niin kerta...
• Kun tappelu junassa alkaa, niin juna on täysin tyhjä. Ei siis ketään muuta, kuin Bond, Bond-tyttö ja pahis. Ei siis yhtään ketään, edes keittiöhenkilökuntaa. Sellaisella junavuorolla, jossa on kuitenkin ravintola ym. palvelua tarjolla ja vaikka kuinka monta vaunua.

No niin, se siitä, nyt voi heittääkin aivot narikkaan ja ottaa rennosti. Uusin Bond on täällä taas, ja se on aina tapaus. Hirmuisella budjetilla on saatu aikaan näyttävää ja vauhdikasta jälkeä. Romua (ja ruumiita) syntyy totuttuun tapaan, eikä huumoria ole unohdettu. Huumori ei onneksi ole yhtä alleviivaavaa kuin Roger Mooren aikaan, joka mielestäni meni jo vähän ylikin.

Pidän Daniel Craigin Bond tulkinnasta, vaikkei Brosnanin Bond sekään huono ollut. Harmi jos tämä jää herran viimeiseksi Bondiksi. Hienot ovat jäähyväiset, jos hän ei enää suostu tekemään yhtään Bondia.

Uusi Q oli (edelleen) hyvä, samoin se lähes mykkä, luonnonvoiman lailla jyräävä, pahis. Joka muuten 100% varmasti jäi henkiin, sanokaa minun sanoneeni. Hänen (vai sen?) ja Bondin polut vielä taatusti kohtaavat.

Ryminää piisaa, pahikset ovat pahoja (ja niillä useimmilla on mustat vaatteet), autot komeita, eksoottisia ja tietenkin nopeita. Bond tappaa talossa ja puutarhassa, sekä saa kaikki haluamansa naiset. Siitäkin huolimatta, vaikka tämä hetkeä aikaisemmin uhkaa tappaa koko äijän jos Bond erehtyy lähentelemään. On se äijä, miehinen mies. 

Leffassa oli paljon viittauksia vanhoihin bondeihin, joita oli hauska pongailla. Jos et löydä yhtäkään olet katsonut Bondisi todella huonosti, ja sitä Aston Martinia ei sitten lasketa.

Kaksi ja puolituntia meni hetkessä. Kyllä tämä kannatti kokea isolta kankaalta.