sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kremlin Kardinaali - Tom Clancy

Clancy urakka jatkuu, ja nyt vuorossa seuraava Jack Ryan sarjan kirja. Nyt ollaan keskellä kylmää sotaa ja kansainvälistä diplomatiaa. Jack on mukana (neuvonantajana, ei neuvottelijana) aseriisuntaneuvotteluissa ja koska Jack on Jack, hän on kohta keskellä operatiivistä toimintaa, eli kentällä agenttina. Keskellä Neuvostoliittoa, on se äijä. Ei kuitenkaan pistä tällä kertaa ketään kylmäksi. Polveenkin tulee naarmu loppurytinässä ja housut menee rikki, on se rankkaa.

Neuvostoliitto häärää USA maaperällä, mutta saavat nenilleen. Afgaanit hääräävät Neuvostoliiton alueella ja saavat voittoja. Jenkit operoivat Neuvostoliiton alueella ja saavat sekä voittoja, että nenilleen. Kunnon agenttimeininkiä moniportaisine viestiketjuineen ja monen auton varjostuskeikkoja. Ei siis mitään hajua toimiiko homma kentällä oikeasti noin, mutta aika tarkasti Clancy sen selostaa. Tämän kirjan aikaan Viro on vielä osa Neuvostoliittoa ja sielläkin käydään keikalla.

Venäläiset ovat edelleen (lähes) strereotyyppisen pahoja. Jenkit partiopoikia ja koska Afganistanin sota vielä jyllää kirjassa, niin Afgaanit ovat hyviksiä ja USA:n liittolaisia.

Siinä pääjuonessa maat ovat kilpajuoksussa laseraseen kehityksessä. Siis sellaisen jolla voi poksauttaa lähestyvän ohjuksen jo kiertoradalla. Ei mitään hajua onko mitään tuollaista vieläkään olemassa, vähän vahvasti epäilen. Sivujuonessa seurataan Kremlin kaardinaalin toimia, hänen kärähtämistään ja pelastusoperaatiota. Muistattehan: jenkit on partiopoikia ja omia ei jätetä. Edes silloin kun se toinen on neukku. Niin joo, ja kolmannessa juonessa seurataan Afgaanitaistelijan sotaa Neukkuja vastaan. Se Allahu Akubar tulee sekin huudettua viimeisiksi sanoiksi, hoh-hoijaa.

Onkohan tämä ollut aikanaan edistyksellinen kirja, kun mukana on (pienessä mutta tärkeässä kohtauksessa) homo, ja boonuksena lesborakkautta. Loogisesti hyvis pahis jakauma menee tässä fifty-sixty, eli yksi pahis (lue neukku) lesbo, ja sekin taisi vaan viran puolesta teeskennellä sellaista. Kertakaikkiaan hämmentävää settiä.

Oli aika riittoisa kirja. Alku oli tahmeaa ja suorastaan tylsää. Paransi juoksuaan loppua kohden ja loppukiihdytys oli pöhköäkin pöhkömpi. Tulipahan luettua eikä tartte enää koskaan avata tätä opusta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti