Satunnaisgeneraattorilla ensimmäiseksi kontaktiksi Xbox-360 konsoliin valikoitui Battlefield 4, jonka kanssa olen aluksi aivan hukassa. Syykin on selvä: minulle uusi ja tuntematon ohjain. Manuaali lienee hävinnyt taistelukentille, joten saan aluksi hakea oikeita toimintoja urakalla, ja netistäkin pitää hakea vinkkejä. Jahka olen suurinpiirtein sinut ohjaimen kanssa, alkaa pelikin sujumaan.
Tämähän on tuttua huttua kaikille moderneja sotapelejä pelanneille. Juoni on niin pökkelö, että parempi olla miettimättä sitä liikaa. Sen kun vaan ampuu kaikkea, mikä liikkuu, niin hyvä tulee. Grafiikka pyörii kivasti, ja on ihan normitasoa. Ympäristökin menee vihollisen tulituksesta palasiksi jos sen takana on liian kauan piilossa. Netistä opin pian, että tämä on niitä pelejä, joita ostetaan moninpelin takia. Jota minä puolestani en harrasta. Tekoäly on tästä netti-ominaisuudesta johtuen harvinaisen tyhmä. Useamman kuin kerran konsolin ohjaamat tukijoukot julistavat, että "clear" ja vielä jostain pomppaa vihulainen kimppuun, ja kukaan ei reagoi siihen mitenkään.
Yksinpeli on nopeasti pelattu läpi, parin illan urakka. Jos ei nettipeli kiinnosta, niin ei tätä kannata ostaa. Enkä edes tietä onko tämä se uusin ja viimeisin, joka imee porukat linjoille räiskimään. Tuskin kuitenkaan. Jos löytyy jostain halvalla, niin kannattaa ostaa kokoelman jatkoksi.
Näitä samanlaisia sotapelejä on niin paljon, että aluksi luulin, että omistin tämän ennestään. Hyllyn selaaminen kuitenkin korjasi harhaluuloni, ja nostin levyn pois "divariin" kasasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti