Samassa kokoelmassa on muuten sellainen ongelmapeli kuin Portal, joka upposi esikoiseen kuin veitsi sulaan voihin. Videopelin vaikutuksen voi sanoa olleen voimakas, kun toinen alkaa piirtämään pelin robotteja ja suunnittelemaan omia pulmakenttiä.
Minä suosin pelirintamalla toimintaa ja sitä Half Life 2 tarjoaa runsain mitoin. Koska en ole ykköstä pelannut, niin tarina ei ole minulle tuttu, mutta eipä tuo pahemmin pääse haittaamaan. Kontrollit ovat loogisia, paukkuja ei ole loputtomiin ja tämä on kai aikanaan ollut uraa-uurtava peli.
Nykyään tämä ei grafiikan puolesta enää pahemmin säväytä, eikä muutenkaan, mutta ihan menevää viihdettä silti. Muutamia raivostuttavia juttujakin löytyy, lähinnä ohjauksen puolesta. Esimerkiksi se äijä jota tässä ohjataan juuttuu usein kiinni hartioistaan(?) oven karmeihin. Eli välillä ohjauksen pitää olla välillä just eikä melkein.
Ei tämä kovin suuria tunteita herättänyt, enkä tiedä tuleeko pelattua toiste. Pitää kuitenkin pelata ne jatko-osat pois jossain välissä, kun ne kerran on tuossa kokoelmassa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti