Seitsemän pyhiinvaeltajaa, matkalla Hyperionin planeetalle. Kohtaamaan kauhistuttavan, elävän jumalan Lepinkäisen, ja todennäköisesti samalla oman kuolemansa. Kaikilla on oma syynsä matkaan, ja kirja koostuukin lähinnä matkalaisten kertomuksista. Mikä on kenenkin yhteys Hyperioniin ja Lepinkäiseen, ja syy matkaan.
Nämä tarinat ovat kiehtovia, välillä raskaita ja jopa sekavia. Välillä jutuissa on kevyempi ote ja joskus teksti on niin raskasta, että väkisinkin alkaa harppomaan sitä. Tosin kohta pitää peruutella, kun tajuaa pudonneensa juonesta. Varsinaisesti löysää tarinassa siis ei ole.
Eniten pidin eversti Kassadin ja runoilija Martinin tarinoista. Martin oli sen kokoluokan omahyväinen paskiainen, että pakkohan kaveria on jo sympatiseerata. Myös Sol Weintraubin ja hänen tyttärensä tarina on hyytävää luettavaa. Eniten haukotutti ehkä etsivän tarina, niin ja se ainoa ennalta-arvattava ituhippi-tarina, delfiineineen päivineen.
Kirja on napsinut varmaan kaikki mahdolliset palkinnot, mitä Sci-Fi kirja voi vain saada. En rupea väittämään vastaan, sillä puutteineenkin tämä on hyvä. Toinen lukukerta, ja varmaan vielä joskus tulee se kolmaskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti