Hysteria, kertoo nimensä mukaisesti, hysteriasta. Kummallinen "tauti" jota ei nykyihminen pysty enää mitenkään ymmärtämään. Sillä pystyi selittämään aivan kaikki (nais)potilaan oireet ja käytöksen, jos mitään muuta syytä ei keksitty. Todella hämmentävää settiä:
"1800-luvulla naisten seksuaalinen kiihottuminen diagnosoitiin väärinperustein hysteriaksi. Taudinkuvan nimi juontui latinasta, jossa ”hystera” tarkoittaa kohtua. Tilan ajateltiin johtuvan kohdun häiriöstä ja sillä kuvattiin olevan useita erilaisia oireita kuten levottomuus, kiihtyneet sydämenlyönnit, unettomuus, seksuaaliset fantasiat, ”lantion raskautta”, vaginan kosteutta, kutiamista ja toisinaan impulssin omaista ostoskäyttäytymistä. Hysteria pidettiin seurauksena siitä, ettei naisilla ollut miesten kaltaista ejekulaatiota ja näin lääkärit virheellisesti otaksuivat nesteiden kertyvän kohtuun. Tätä ”kroonista ja uusiutuvaa” vaivaa pystyttiin kuitenkin poistamaan antamalla lääketieteellistä terapiaa. Tämä lääketieteellinen hoito oli vaginan hierontaa, jolla aikaansaatiin ”hysteerinen paroksysmi” (eli orgasmi)."
Hysteerinen paroksysmi, niinpä niin. Mutta tästä leffastahan minun piti jutustella, aivan ...
Elokuvassa seurataan nuoren tohtorin ohdakkeista uran alkua ja hänen tempoilevaa rakkauselämää (joka on täysin ennalta-arvattavaa, mutta vähät siitä). Herra joutuu jatkuvasti kahnauksiin vanhempien lääkäreiden kanssa, ja niin hän lopulta päätyy hoitamaan hysteriapotilaita. Joka onkin sitten aika rankkaa hommaa. Asiakkaita piisaa, kunnes käsi sanoo tilt. Saatte ihan itse katsoa miten hysteriaa oikein hoidettiin. Aika hulvatonta settiä, jos pitää paikkansa. Anyway, sähkö on yleistymässä, olkoonkin että jos haluaa sähköt himaan pitää ostaa oma generaattori = hirmuisen kokoinen höyrykone. Nuoren tohtorin joutilas (ja ilmeisen rikas) ystävä (Rupert Everett) tekee sähköllä kokeita ja muutaman mutkan kautta yhteistyössä herrat kehittävät ensimmäisen vibraattorin. Ja eikun kokeilemaan, mutta vain lääketieteelliseen käyttöön :-)
Maggie Gyllenhaal, hänet minä varmaankin tunnistaisin, jos hän tulisi vastaan kadulla. En ole montaa hänen leffaansa nähnyt, mutta ovat jääneet mieleen. Tässäkin hän loistaa, samoin sisäkköä esittävä Sheridan Smith, eikä Rupert Everet hänkään ole huono. Oikeastaan tasaisen hyvä leffa kautta linjan. Semmoinen hyväntuulen elokuva.
Lisäpisteitä siitä, että elokuvassa puhelimeen vastataan "oikein". Haloo on niin tylsä juttu.
--------------------------------
Matka Onnelaan
Tiesittekö, että Corn Flake murot on alunperin kehitetty estämään masturbaatiota? Ette vai? No nyt tiedätte. Ei, en osaa sanoa logiikkaa tämän takana, mutta niin se vain oli:
"Dr. Kellogg introduced Kellogg Corn Flakes in hopes that it would reduce masturbation. In fact, Kellogg devoted much of his energy to discouraging sexual activity of any kind, and was an especially ardent critic of masturbation, which he believed could cause "cancer of the womb, urinary diseases, nocturnal emissions, impotence, epilepsy, insanity, and mental and physical debility" as well as "dimness of vision" and moral corruption."
Anthony Hopkins tekee tässä elokuvassa todella hulvattoman roolin Tohtori Kelloggina, joka aikoinaan (yhdessä veljensä) kanssa keksi ne kuuluisat aamiaismurot. Matthew "Karate-Kid" Broderick, on elokuvan sairaalloinen mies (Willian Lightbody) ja jää täysin Hopkinsin jalkoihin. Hyvä yritys, mutta Anthony ottaa Kelloggin kai oikeastikin aika oudosta hahmosta kaiken irti, ja muille jää vain murusia.
Leffassa on kaksi pääjuonta. Toisaalta seurataan elämää Kellogin parantolassa. Joka on lievästi sanottuna erikoista. Kasvisruokaa, nauruterapiaa, liikuntaa, raitista ilmaa ja paljon suolihuuhteluita. Siitä ne Kellogin terveysopit oli tehty:
Toisessa juonessa seurataan, parin veijarin, epätoivoista yritystä kopioida Kellog murot. Tavoitteena luoda oma terveystuote ja sitäkautta rikastua. Yritystä kyllä riittää, mutta taitojen kanssa on vähän niin ja näin. Vai perustaisitteko itse ruokatehtaan sikalaan?
Leffan alku on sellaista ilotulitusta, että pois alta. Loppua kohden meno vähän vaimenee, mutta ei se silti tee tästä huonoa. Hyvä ja hauska, kyllä tämä kannatti katsoa.
William Lightbody: Oh, no, no, I can't eat fifteen gallons of yoghurt.
Dr. John Harvey Kellogg: Oh, it's not going in that end, Mr. Lightbody.
Toisessa juonessa seurataan, parin veijarin, epätoivoista yritystä kopioida Kellog murot. Tavoitteena luoda oma terveystuote ja sitäkautta rikastua. Yritystä kyllä riittää, mutta taitojen kanssa on vähän niin ja näin. Vai perustaisitteko itse ruokatehtaan sikalaan?
Leffan alku on sellaista ilotulitusta, että pois alta. Loppua kohden meno vähän vaimenee, mutta ei se silti tee tästä huonoa. Hyvä ja hauska, kyllä tämä kannatti katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti