Taisi olla kolmas kerta kun pelasin tämän läpi ja saattoi olla samalla viimeinen. Pistin vaikeustason tappiin ja ei tästä siltikään ollut kovin moneksi tunniksi vastusta. Oikein ihmettelin miten vaikealta tämä tuntui silloin ekalla kerralla. Vinkki menneisuuden itselleni, kannattaa lukea ruudulta mitä tietokoneen ohjaamat taistelutoverit sanovat, Sieltä se avain kentän ratkaisuun löytyy.
Pelissä on pari kenttää, jota voisi varmaan tahkoa maailman tappiin. Vihollisia taatusti riittäisi loputtomiin. Sitten kun muistaa, että peli on scriptattu, niin avaimet kentän ratkaisemiseen ovat siinä. Juoksee vain kenttää syvemmälle (ja pysyy hengissä) niin, että peli tulkitsee sinun edenneen riitävän pitkällä. Loputtomat viholliset loppuvat, siivoat muutamat kuleksimassa olleet vihulaiset pois ja se siitä. Vähän tylsää kun tuon hokaa, mutta jos tuollainen porsaanreikä on jätetty, niin käytetään sitten hyväksi.
Grafiikan puolesta tämä on keskitasoa. Varmaan aikanaan ihan OK, mutta ikä alkaa painaa. Boonusta siitä, että kuvaruutu rullaa suhteellisen sujuvasti, vaikka ruutu olisi täynnä toimintaa. Helgeist vihollisena on sieltä parhaimmasta, ja samalla älyvapaimmasta päästä. Uniformu trippailee niin lähellä natsien vastaavia, että ihme kun kukaan ei ole tästä älähtänyt. Johtuu ehkä siitä, että ovat pahiksia joita potkitaan päähän. Se, että laittaa kypärän visiirin hohtamaan kirkkaan punaisena, on pelkästään typeryyttä. Aika helppoa löytää vihulainen melko pimeissä kentissä, ja onpahan selkeä piste mihin tähdätä.
Hyvä peli ja jos tätä ei löydy kokoelmasta, niin minulta voi ostaa femmalla oman kopion. Pleikka kolmoselle siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti