Taikahuilu W.A. Mozart - Kansallisooppera Helsinki

Taas täällä, tästähän alkaa tulla tapa. Jo neljäs kerta, kun löydän itseni tästä talosta. Katsotaanpas, mitä kaikkea on tullut nähtyä täällä:

• Matka Reimsiin, ehkä elämäni pisimmät tunnit
• Jääkuningatar, lasten kanssa, tämä oli aika hyvä, tykkäsin
• Oopperan kummitus, ei ollut minun juttu, mutta kyllähän tätä katseli. Komia oli

Opin tätä listaa tehdessä, että tuo Lumikuningatar onkin itseasiassa baletti. Ilmankos ne eivät kiekuneet siinä niin paljoa. Nyt olisi kuitenkin tarjolla "sitä itseään", eli oopperaa. Onneksi kuitenkin tekijänä häärännyt itse Mozart ja sillähän niitä hittejä piisaa.

Muistankin kysyä asiasta vaimoltani, samalla kun kipuamme piippuhyllylle. Kyllä vaan, tässä showssa on ainakin kaksi megahittiä. Se missä naislaulaja kiekuu korkealta ja kovaa kuin kukko konsanaan, ja sitten se missä hoetaan Papagenoa. Allright, tunnen 100 % varmasti kaksi biisiä, hyvä tästä tulee, nou roplems.

Parven paikoissa on se hyvä puoli, että näkee bändimonttuun. Aina yhtä kiehtovaa seurata miten ammattilaiset soittavat yhteen, oli musiikin laji sitten mikä tahansa. Koko show lähtee vauhtiin parilla instrumentaalilla, joiden aikana olen tunnistavinani tuttuja sointukulkuja. Tosin ihan eri genrestä ja biisistä. Minusta Queen ja Bohemian Rhapsody on käynyt pienissä varkaissa, mutta vain muutaman soinnun verran, ja voin olla väärässäkin.

Esirippu sivuun ja onpas minimalistinen lavastus. Käytännössä vaalea seinä, jossa on kääntyviä luukkuja eri korkeuksilla, siellä sun täällä, artistien tulla esiin. Ei huolta, sehän onkin valkokangas. Näyttelijät reagoivat sille heijastettuihin animaatioihin, ovat itse animaatioiden jatkeena jne. Aika näyttävää, ja varsinkin esikoinen vieressä on ihan tohkeissaan. 

Hei, tästähän tulee helppo keikka. Varsinkin kun hokaan, että teksti on suomennettu. Ei tartte ihan koko aikaa vilkuilla reunasta tekstityksiä, ja muutenkin Buster Keaton-tyyppinen mykkäelokuva-meininki miellyttää. No joo, klassista laulua, joten ei se artikulointi nyt aina ihan kristallinselvää ole, joten kyllä sitä tekstitystäkin tarvitaan. Mitä tämä taas kestikään? 65min + 70min? Helppo nakki, nou problem...

Miten väärässä sitä ihminen voikaan olla. Siinä kohtaa ensimmäistä näytöstä, kun näytelmän kolme naista toivottavat, että "kohta tavataan taas" olen ihan varma, että se eka oli siinä ja puoliaika. Olen todella tyytyväinen itseeni. Tuntihan on mennyt melkein vilahduksessa, olen kiemurrellut vasta vähän tuolillani. Seuravaksi tajuan, että ensimmäistä näytöstä on mennyt ehkä noin 20min. Ei voi olla totta. Eihän tämä näytös ole vielä edes puolivälissä. 

Loppujen lopuksi se oli pitkä tunti, ja se toinen vielä pidempi. Ooppera ei tosiaankaan ole minun juttu. Juoni oli sekava, lapsellinen, ja kaikinpuolin typerä. Sitä ei pari megahittiä pelasta. Mietin itsekseni, että "Taidan tietää mihin Mozart kuoli", äijähän heitti lusikan nurkkaan tosi nuorena. Loppupäätelmäni on, että sen on täytynyt olla narkki. Ei synny tällaista juonta pelkän punkun voimalla, kyllä tarttee olla muitakin aineita käytössä. Olin lukenut juonen etukäteen, ja piti lukea se himassa uudemman kerran. Ei se selittelyllä kyllä parantunut yhtään.

Jep jep, että sillälailla.Minähän opin aikoinaan, monen vuoden siedätyshoidon jälkeen, juomaan punaviiniä. Kaikki ne tosin ovat minusta joko hyviä, tai "en tykkää". Kaiken muun aiheeseen liittyvän hifistelyn jätän suosilla toisille. Voi olla, että tämä elämä ei riitä siihen, että oppisin nauttimaan oopperasta. Olen kuitenkin valmis elämään tämän "menetyksen" kanssa.