Piti kai olla sosiaalinen ja viettää aikaa kollegoiden kanssa pikkujoulujen merkeissä. Niin siinä kuitenkin kävi, että en kovin kauaa niissä bileissä viihtynyt. Edellisenä päivänä olin alkanut kartoittamaan vaihtoehtoista ohjelmaa, ja sehän löytyi samalta kadulta kuin hotelli. Bändi josta en ollut koskaan kuullutkaan, ja se eka satunnaisesti juutuubista soittoon lähtenyt biisi murisi ja potki riittävästi. Lisäksi samalla lipulla sai kolme bändiä, jotan maalaispojan oli aika tsekata Bar Loose sisältäpäin ihan ekaa kertaa.
Soittotila oli pieni ja kapea, kunnon rokkiluola, joka samalla tarkoitti sitä, että voluumissa löytyi. Se on kiva, kun lattia hieroo jalkapohjia samalla, kun hoitaa rock-poliisin aina niin tärkeätä virkaa. Lämppäreiden aikaan yleisö oli vielä niin paljon minua nuorempaa, että melkein tunsin itseni jo vanhaksi, mutta vain melkein. Lämppäreiden kohdalla ei voinut kuin hymyillä sille innokkuudelle, millä nuorukaiset pistivät menemään. Kaverit eturivissä kannustamasta, sisäpiirivitsit lensivät ja välillä jaettiin Facebookissa skabaan osallistuneille palkintoja (Lämminkuppi valmisaterioita). Semmoinen huomio kävi mielessä, että nykyään punk-bänditkin osaavat näköjään soittaa. Vai oliko ne kaksi ekaa bändiä punkkia ollenkaan? Aivan sama, heillä oli hauskaa ja niin oli minullakin.
Illan pääesiintyjä oli siis semmoinen rytmi-orkesteri kuin Elephants from Neptune, ja he tulevat tuolta lätäkön toiselta puolelta, Virosta. Ihan oli ammattitaitoinen ryhmä ja biiseissäkin oli paikoitellen riittävästi koukkuja. Loppuvaiheessa alkoi hieman puuduttamaan, tai sitten minä aloin olla väsynyt. Encore, jos sellainen tuli jäi katsomatta, mutta tyytyväisenä poistuin Bar Loosesta vesisateeseen ja hotellille. Musiikki on parasta livenä, ja joskus kannattaa mennä ihan sokkona keikalle tutustumaan uusiin bändeihin. Jos tulee tilaisuus, niin varmaan tsekkaan Elefanttien livekunnon joskus toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti