Amerikassa pelihalleja riitti, ja niihin pelaajia. Joillekin peleihin kehittyi addiktio, joka vain jatkuu aikuisena. Tosin enää ei tarvitse tunkea kolikkoja koneeseen, koska on pleikkarit yms. Tässä dokumentissa kuitenkin seurataan, miten joku äijä päättää toistaa oman ennätyksensä videopelissä. Ennätys, jonka on tehnyt 25v aikaisemmin. Syynä se, että kuulee ettei välttämättä olekaan ennätyksen haltija, vaan joku italialainen heppu.
Peli on vanha arcade "klassikko" Nibbler. Peli, josta en ennen tätä dokumenttia ollut kuullutkaan. Syy, miksi herra sitä aikoinaan pelasi ei ollut se, että peli olisi ollut jotenkin erityisen hyvä, tai koukuttava. Siinä nyt vaan sattui olemaan sellainen pistelaskuri, joka meni "ympäri" vasta miljardin kohdalla. Tämä oli kuulemma harvinaista sen ajan peleissä. Syy se on kai tuokin.
Käytännössä tuon rajan saavuttaminen ko. pelillä tarkoittaa tuommoista vaatimatonta 40-45h peli-sessiota. Yötä päivää, non-stop, koska näissä peleissä ei ole pause toimintoa.
En oikein osaa sanoa mistä tämä dokkari lopulta oikein kertoi: avohoitopotilaista, intohimosta, pakkomielteestä, vai jostain ihan muusta? Se, että aiheesta oli saatu venytettyä yli tunnin dokumentti, oli kyllä aikamoinen saavutus, ja dokkari oli kuitenkin ihan hyvä. Päähenkilöt lähestyivät aihetta sellaisella intohimolla, että ei välillä voinut kuin pyöritellä päätään.
En täysin ymmärtänyt mikä näitä ihmisiä ajaa, ja saa tuhlaamaan tunteja pelaamalla jotain, josta ei välttämättä edes nauti. Ainoa syy on vain se pistelaskuri ja lyödä tauluun isompi lukema kuin joku toinen. 25v aikaisemmin. Minut tämä sai hieman surulliseksi. Se on kuitenkin vain peli. Jostain lähi-historian hämäristä ja katoavaa lajia olevaa tyyppiä, eli arcade-kaappi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti