Alussa joukko naisia pelastetaan uskonnollisen kultin kynsistä. He ovat lymynneet maan alla bunkkerissa 15v luullen maailman tuhoutuneen. Vapaus koittaa, ja sitten ollaankin sopeutumassa nykymenoon. Tehdään pimeää duunia (nousukas) hienostorouvalle, joka jättää kaikki blodivitsit varjoonsa, ja yrittää peitellä omaa menneisyyttään. Lisäksi mukana häärää vuokra-emäntä, joka pyörittää sivussa huumekauppaa, sekä tietysti kämppis. Iso musta mies (saako näin sanoa?), joka on tietysti homo, ja niin sterotyyppinen, että jättää kaikki aikaisemmat tulkinnat varjoonsa.
Huumori revitään irti nykymenon ihmettelemisestä, sanaleikeistä, stereotypioista jne. Kaikki tehdään mahdottomalla vauhdilla ja lyödään niin läskiksi, että ei voi kuin nauraa mukana. Mietin moneen kertaan tätä katsoessa, että "käsikirjoittajilla on ollut hauskaa ja mitähän on lentänyt roskiin, kun eivät vaan voineet/uskaltaneet toteuttaa kaikkea".
Ei haittaa jos tietää populaarikulttuurista (ja historiasta) ns. kaiken tai ainakin paljon ja kattavasti, koska viittauksia vilisee hengästyttävällä tempolla. Joskus ne hierotaan naamariin, mutta paljon on jätetty katsojan hoksattavaksi.
Hyvä. Tykkäsin, ja eikun 2. kauden kimppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti