Alku on ... sekavahko. Mennään paikasta ja hahmosta toiseen, ja veikkaan esikoisella olevan vaikeuksia seurata kaikkia juonen koukeroita. Kuka salakuljetti mitä, minne ja minkä takia. Onneksi ovat tehdeet semmoisen myönnytyksen, että aina kun planeetta vaihtuu, teksti ruudulla kertoo missä nyt ollaan. Olisi voinutkin olla hieman vaikeaa seurata ilman sitä.
Sitten kun päästään vauhtiin, pääsen lopulta minäkin mukaan elokuvan menoon ja meininkiin. Alkoikin kaikki se vakoilutouhu pitkine keskusteluineen (melkein) pitkästyttämään. Koska kaikki tietävät miten tämä päättyy, niin loppu ei tuota yllätystä, mutta matka sinne on täynnä koukkuja ja toimintaa. Galaksin kokoisia aukkoja juonessa, mutta mitä väliä? Tämä on Star Wars!
Jos alussa elokuva hieman laahaakin, niin lopussa kaikki se unohtuu, kun taistelu riehuu samaan aikaan niin avaruudessa, kuin planeetan pinnalla. Joo-joo, kaikki tämä on nähty moneen kertaan, mutta ei varmaan koskaan näin isollaan. Lisäksi kun tietää, että mitä hahmoja jatko-osissa nähdään, niin <sensored> <sensored> <sensored> ei tule suuren suurena yllätyksenä. Tätä on kai synkäksikin etukäteen mainostettu, ja tietysti onkin. Ainakin jos vertaa alkuperäiseen trilogiaan. Tästä ei nimittäin löydy alkuperäisen trilogian koomikoita, eli Han Soloa ja Yodaa. Sohlo tulee mukaan kuvioihin vasta parin parsekkelin (eikun sehän taitaakin mitata matkaa ... aivan sama) päästä, ja Yoda nököttää vielä suollaan piilossa. Jos tämä olisi ollut Lucaksen ohjaama, molemmat olisi taatusti nähty jossain muodossa tässäkin. Tietysti elokuva tarjoilee runsaasti cameoita, eli moni hahmo joka kuuluu siihen pääsarjaan vilahtaa ruudulla. Onneksi se ärsyttävä rasta-lisko on älytty jättää pois.
Hyvä oli, ehkä jopa snadisti parempi kuin se viimevuotinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti