I am Thor - Netflix

Tiesin, että on olemassa semmoinen kasarikummajainen, kuin Thor, enkä puhu nyt sarjakuvasta, vaan bändistä. En ole heidän tuotantoonsa tutustunut, korkeintaan naureskellut levyjen kansille. Bändistä on nyt tehty oikein dokkari, vaikka sitä katsoessa toivoisi sen oikeasti olevan Spinal Tap elokuva. Tosissaan nämä tuntuvat kuitenkin olevan, valitettavasti.

I Am Thor -dokumentti kertoo kanadalaisen metallilaulajan tarinan. Laulajan, joka oli alunperin menestyvä kehonrakentaja. Sitten äijä alkoi unelmoida rock-tähteydestä ja loppu on aika surullista katsottavaa. Läpimurto kai oli aika lähellä, mutta jotain sekavaa siinä tapahtui. Thor itse selittää, että hänet kidnapattiin kesken sopimusneuvotteluiden levy-yhtiön toimesta (tai jotain sinnepäin), mutta tiedä häntä. Uskokoon ken tahtoo.

Bändi olisi kyllä saanut jäädä sinne kasarille. Mutta eikä mitä, äijä kiertää edelleen. Bändi taustalla tosin vaihtuu aika usein, kun ei ole rahaa maksaa soittajille. Taitaa loppu kuitenkin olla jo aika lähellä. Äijä nimittäin esittelee dokkarissa semmoisen arsenaalin lääkärin määräämiä pillereitä, että hirvittää. Ei taida olla kovin terve (enkä nyt tarkoita mielenterveyttä) ukko. Puolisokeakin taitaa olla, ja tuntuu pukevan aika usein (itsetehdyn) esiintymisasun väärässä järjestyksessä päälle.

Parasta antia on suomessa kuvatut osuudet, kun bändi on kutsuttu Sauna Open-Air festivaaleille Tampereelle. Suomessa metallifanit ovat ihan omaa luokkaansa, ja sitä myös Thor osaa arvostaa. Spinal Tap elokuvan lisäksi mieleen tulee toinen dokkari, se joka kertoo siitä Anvil nimisestä yhtyeestä. Eikös nekin ole Kanadasta?

Surullinen fiilis tästä jää, kaikesta uhosta huolimatta. Thor ei ymmärrä, tai ei pysty lopettamaan? Jonkinlainen interventio voisi olla paikallaan, ettei äijä vaan kuole lavalle kesken keikan. Puhaltaessaan kumavesipulloa rikki, ties kuinka monetta kertaa.