Oho, mitähän tästä osaisi sanoa? Aikamoinen dekkari, tai kai tämä lasketaan dekkariksi? Mitään mysteeriä tässä nyt ei ratkota, osapuolet ovat selvillä heti ensimmäisten sivujen jälkeen. Lyhyesti juoni menee niin, että rotat (stevarit, eli vartioliikkeen miehet) jahtaavat bakteereja (töhrijöitä), sitten homma lähtee lapasesta, yksi kuolee ja kosto(n kierre) on väistämätön.
En osaa sanoa oliko tässä hyviksiä ollenkaan. En taatusti ole bakteerien puolella, mutta vastapuolikin sortuu semmoisiin temppuihin, että ei heidänkään puolelle oikein osaa asettua. Kirja kuluu käsissä nopsaa vauhtia, ja sivujen vähetessä alan epäillä, että tässä tuskin on onnellinen loppu. Siinä olen oikeassa, kaikki muut juonenkäänteet sitten arvaankin päin sitä itseään.
Tykkäsin, ja tunnustan tarttuneeni tähän aluksi vain siksi, että Jari Järvelä on kotkalainen kirjailija. Seuraavan hänen kirjansa luen siksi, että pidin tästä. Kaikesta synkkyydestä (tai ehkä juuri siksi) huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti