Aikaloukku - Vernor Vinge

Tämä on jatkoa Rauhansota kirjalle, tavallaan. Tarina nimittäin jatkuu 50 miljoonaa vuotta myöhemmin, ja ihmisillä ei mene hyvin. Maapallo ei ole lunastustilassa, mutta jostain syystä ihmiskunta on sukupuuton partaalla. Ihmisiä on jäljellä noin 300kpl ja hekin ovat säilyneet vain kuplien ansiosta. Kaikilla on kyllä ruokaa yms. yllin kyllin ja teknologian avulla voi (halutessaan) sinnitellä hengissä tuhansia vuosia. 300 on kuitenkin niin alhainen luku, että sukupuutto uhkaa.

Ensimmäisessä osassa esitellyt kuplat ovat nykyään aikamatkustamisen välineitä. Tosin vain yhteen suuntaan, eli tulevaisuuteen. Kukaan ei tiedä mihin (tai miksi) ihminen on hävinnyt, koska 50 miljoonaa vuotta hävittää todisteet aika tehokkaasti. Arvailuja kyllä riittää, alieneista ihan omatoimiseen hönöilyyn.

Tekniikka on aikamoista, vaikkakin sen tuottaminen uudelleen ei enää onnistu. Kun menneisyydestä roudatut varastot loppuvat, niin lisää ei tule. Ei ainakaan, jos ei saada lisää resursseja, eli ihmisiä niitä tuottamaan.

Ihminen ei ole enää planeettansa vanki, kuten ensimmäisessä osassa, mutta asia mainitaan vain sivulauseessa. Ehkä ihmiset ovat hylänneet planeettansa? Ei käy ilmi, mutta eipä sillä ole väliäkään, koska tässä pysytään (enimmäkseen) tiukasti maan kamaralla. Pääjuoni seuraa eräänlaista murhatutkimusta ja on hieman tylsä. Aika monta iltaa tätä tahkosin, vaikka oli tämä minusta parempi kuin se eka osa.

Kun kuplat oli jo vanha tuttu juttu, niin ehkä eniten mietitytti taistelut. Nehän voi käydä atomipommeja huolettomasti paiskomalla, koska aina pääsee karkuun sinne kuplaan. Staasiin vaan ja "pikakelataan" riittävästi tulevaisuuteen, että pommien jättämät jäljet ja vauriot ovat hävinneet. Lisäksi sitä kuplaa voi liikuttaa (ajaa) atomipommeilla.

Olihan tässä teemoja vaikka kuinka, mutta ei osunut hermoon tällä kertaa. Tulipahan luettua kuitenkin yhden kirjailijan koko suomennettu tuotanto. Vain neljä kirjaa, mutta kuitenkin.