Giver
Pienimtoinen SciFi leffa, jossa tulevaisuuden näkymä on lohduton ja väritön, vaikka mukamas asutaan paratiisissa. Vain yhden parariisin asukin sallitaan muistaa millaista oli ennen ja hänelle etsitään seuraajaa. Sellainen löytyy ja sitten normisettiä: epäilys, kapina, pako, jne. Tiedätte kyllä kuvion. Yllätys ei ollut kovin suuri, kun paratiisista löytyikin kovaotteiset poliisivoimat heti kun joku vähän hölskytti järjestelmää. Ihan hyvä leffa, tykkäsin.
Pääosan esittäjä on mukava mies, jolle ei tapahdu mukavia asioita. Apteekkari on pahasti tossun alla ja vaimon faijakin tylyttää ja dissaa minkä ehtii. Sitten lähettipoika mokaa ja yrittäjän pitää itse toimittaa lääkkeet asiakkaille (hyvä palvelu muuten). Elämä saa ihan uutta potkua, kun asiakkaiden joukossa onkin tylsistynyt kotirouva, joka osaa ottaa kemikaaleista ilon irti. Rouva luonnollisesti opettaa elämänkatsomuksensa myös uudelle rakastajalleen. Apteekkarillahan on varastoja mistä ammentaa, ja kohta onkin ns. vauhti päällä. Kevyttä mustaa huumoria, ja tykkäsin.
Jos edellinen leffa oli kevyttä mustaa huumoria, niin tämä on sitten kai sysi-mustaa sellaista. Tämän leffan päähenkilö ei tarvitse kemikaaleja sekoittaakseen päänsä, vaan pitääkseen sen raiteillaan. Pahus vaan, että elämä ilman kemikaaleja on niin paljon kivempaa. Voi jutella lemmikkien kanssa, ja ne juttelevat takaisin. Ja jos nyt sattuu vahingossa puukottamaan kollegan, niin pään voi leikata talteen ja laittaa jääkaappiin. Sitten senkin kanssa voi jutella ja kinastella jälkikäteen. Tämän leffan tekijät ovat taatusti joko jutelleet asiantuntijoiden kanssa, tai sitten sellaisten henkilöiden, joilla on tällaisia ongelmia. On sen verran totuudentuntuinen kuvaus, että huh-huh. Lisäboonus pinkistä värimaailmasta, joka jäi jälkikäteen mietityttämään, että olikohan pinkki se väri jonka vain päähenkilö näki? Maailma oli mallillaan, kun kaikki (esim. työpaikan trukit) ovat kauniin pinkkejä.
Tusk
Ei hitsi, mitähän tästä osaisi sanoa spoilaamatta? No, ainakin kolmas mustan huumorin leffa putkeen. Pääosassa on podcast radion juontaja/tuottaja/omistaja (whatever), joka lähtee Kanadaan tekemään haastattelua. Sen mennessä mönkään löytyy vessan seinältä toinen ehdokas haastateltavaksi ja ... no, sitten tämä lähtee ihan totaalisesti lapasesta. Katsokaa itse. Taatusti jää ainakin leffa mieleen, sen voin luvata. Boonusta siitä, että pilkataan Kanadalaisia, vaikka en osaa sanoa osuuko maaliinsa vai ei.
Crystal Fairy & Magical Cactus and 2012
Ollaan Chilessä, ehkä opiskelemassa, ei käynyt selväksi. Sitten lähdetään etsimään kaktusta, jolla saisi nupin sekaisin. Kun kukaan ei suostu omastaan antamaan palaa (ilmeisesti näitä ei löydy kuin ihmisten takapihoilta, vaikka Wikipedian mukaan nopeasti kasvava kaktus), se pala varastetaan. Sitten ajetaan autiomaahan, oksennellaan, ollaan sekaisin ja pimppakin näkyy (ja tissit). Leffan nimen perusteella ajattelin, että täytyy olla hyvä. No ei ollut.
Chronicle
Kai tämä oli jonkinlainen kasvukertomus? En oikein tiedä, SciFi:ä kuitenkin, josta lähtökohtaisesti pidän. Lukion teinipojat saavat supervoimia joilla ensin leikitään kuten, noh kuten teinit tekisivät. Tehdään pikkujäynää toisille kahvilassa, parkkipaikalla jne. ja käydään tietysti voittamassa koulun talent-show. Sitten voimat kasvavat, mutta vastuu puoli ei oikein pysy perässä. Kohta ollaankin napit vastakkain ja korttelia, sekä miestä, kaatuu urakalla. Kyllä tämän kerran katsoi, mutta en tiedä muistanko tästä mitään vuoden päästä.
St. Vincent
No nyt lähtee. Bill Murray on näyttelijä josta on vaikea olla pitämättä, tai mistä minä tiedän. Joku varmaan vihaa miestä ylitse kaiken. Billin esittämä äijä on vanha, katkeroitunut, veloissa ja pulassa. Kokovartalosemmoinen, jota kukaan ei toivo naapurikseen. Sitten kuvioihin tulee poika, tutustutaan, molempien elämä muuttuu jne. mutta eipä menekään siirapin puolelle. Vanha äksy potkii ja puree loppuun asti. Vaikka lopun pystyykin arvaamaan, niin Bill tekee niin loistosuorituksen, että ei haittaa. Aivan loistava pätkä, suosittelen,
Willow
Katsottu esikoisen kanssa, että elämä ei olisi pelkkää Star Wars saagaa. Vaikka kohdeyleisö pitikin, niin pitää valitettavasti todeta, että ei ole oikein kestänyt aikaa tämä elokuva. Eikä johdu pelkästään siitä, että efektit näyttävät juuri sen ikäisiltä kuin ne oikeasti ovatkin. Harmi, koska olen joskus pitänyt tästä kovastikin.
Wyrmwood
Zombeja ja Mad Max! No melkein, zombeja (tai jotain) piisaa, ja ausseissa ollaan, joten ei se nyt niin kaukaa haettua ollut. Varsinkin kun leffassa ajetaan aika paljon. Häkäpöntöt eivät ole sitten mitään tämän leffan keksintöön verrattuna. Jos ei pidä zombeista, niin tuskin pitää tästäkään. Minua nauratti ja riemastutti, mutta minä olenkin minä.
Predestination
Tälle pitänee antaa toinen mahdollisuus. Katsoin kai liian väsyneenä ja ei toiminut. Minusta tämä oli sekava ajassa-hyppely SciFi, mutta monen muun mielestä tämä on mestariteos.
The Monuments Men
Onkohan tässä kohta pakko tunnustaa, että George Clooney tekee oikeasti hyviä leffoja (muitakin kuin sen yhden)? Nääh, ei vielä, vaikka tämä olikin minusta hyvä. Täysin erilainen sotaleffa, vaikka kyllä tässäkin ammutaan ja tulee ruumiita. Ihan hauskaa, että tehdään eri vinkkeleistä sotaleffojakin. Tällä kertaa en tarkistanut faktoja. Siellä olisi kuitenkin lukenut tietoja tauluista ja taiteesta, jotka natsit tuhosivat ihan vain siksi, että ei ollut heistä hyvää taidetta (esim. Picassoja, kuten leffassa käy ilmi) tai siksi, että olivat häviämässä. En minäkään kauheasti nykytaiteesta piittaa, mutta en silti vetäisi teosta palasiksi siksi, että se on minusta huono. No, paitsi ehkä sen yhden, jota joskus ihmettelin livenä, että mitä ihmettä...
Bullet to the head
No se on mukavaa, kun leffan juoni kerrotaan jo nimessä. Katsojan kannattaa pistää naula omaan päähänsä, niin ei rasita nuppia liikaa tämä taidepläjäys. Kai tässä oli juonikin, enimmäkseen tapeltiin ja ammuttiin. Sitten lopuksi aina jotain ammuttiin ... niin, ette ikinä arvaa mihin? Huoh... maksoin tästä 2€ (R-kioskin poistolaarista) ja sekin tuntuu nyt kiskurihinnalta, vaikka onkin blu-ray.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti