Valtaa pitää yhtymä nimeltä "Rauhanlaitos", joka ilmeisesti viime tipassa esti ihmiskuntaa pommittamasta toisiaan atomeiksi. Työkaluna tämä Rauhanlaitos käytti kuplia, joita he pystyvät generoimaan etänä ja hyvinkin tarkasti haluamaansa paikkaan.
Vastavoimana tässä toimivat pienet pajat, joissa tekninen kehitys ei ole pysähtynyt, vaan päinvastoin. Ilmeisen fiksua porukkaa. Kun muu väestö pakotetaan ajamaan hevoskärreillä ja ainoastaan Rauhanlaitoksella on käytössään autoja, tämä pikkujoukko siitä vähät välittää. Heillä on käytössään hologrammineuvotteluja, maaliin hakeutuvia kiväärinammuksia ja kaikkea semmoista "pientä".
Rauhanlaitoksen käyttämiä kuplia ei sen tarkemmin selitellä, että mistä ne muodostuvat. Ilmeisesti tyhjästä ilmasta, mutta ei kai sitä aina kaikea tartte selittää puhki. Kuplaa on kuitenkin mahdoton rikkoa ja niitä löytyy sitten pitkin maapalloa. Jotkut pitävät sisällään juuri räjähtäneitä atomipommeja, toiset sotajoukkoja jne. Siististi paketoituna pois häiritsemästä ja rauhaa rikkomasta.
Sitten rikkoitumattomana pidetty kupla rikkoutuu, ja heti perään toinen. Vastarintaliike näkee tilaisuutensa tulleen ja siitä se sitten taas lähtee.
Paitsi ei tämä kirja nyt oikein lähtenyt. Ehkä odotin taas mahtipontista avaruusoopperaa, ja kun en saanutkaan sitä, petyin lievästi. Kuplat ovat kyllä kiehtova keksintö, ja jätän nyt ihan tarkoituksella kertomatta niiden yhden ominaisuuden. Etten spoilaa kenenkään luku-iloa.
Ihan OK kirja, mutta voi olla, että jäi yhden lukukerran opukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti