maanantai 8. toukokuuta 2017

Kristian "trilogia" - Juha Vuorinen

On ollut pitkään tarkoitus lukea "juopparit" uudestaan, alusta lähtien. Sattuman kauppaa oli, että tartuin ensimmäiseksi tähän "spin-off" sarjaan, joka keskittyy Kristianin elämän vaiheisiin. Johtui varmaankin siitä, että viimeinen osa palasi äskettäin lainasta, ja oli ns. tyrkyllä. En edes muistanut lainanneeni sitä, ja luettuani sen itse uudemman kerran kaikkine pornoiluineen, jäi kyllä mietityttämään mitä lainaaja oli tästä pitänyt. Pitääpä muistaa kysyä joskus :-)

Mitähän näistä osaisi/uskaltaisi sanoa? Korkeakulttuuria? No ei taatusti ... Huumoria? Kyllä vaan, ja semmoista, missä välillä mennään niin alhaalta, että rimaa ei edes ole.

Taso vaihtelee kirjojen välissä, ja myös niiden sisällä, aika paljonkin. Vuorinen kehittyy kirjoittajana (onneksi) ja viimeinen osa on näistä se parhain. Eka puolestaan se huonoin, Loogista. En tiedä uskaltaako näitä suositella, ovat nämä niin jotain ihan muuta. Eivät taatusti sovi kaikille. Muistan nauraneeni juoppiksille ääneen, mutta nämä kirjat eivät saaneet samaa reaktiota aikaiseksi. Hymy kyllä nousi korviin useampaan otteeseen, mutta se totaalinen reps jäi tulematta. Kyllä nämä omassa genressään ovat ihan parhaita, kunhan vielä keksisi, että mikä se genre oikein on.




maanantai 1. toukokuuta 2017

Zoo City – Eläinten valtakunta - Lauren Beukes

Ostin, koska on ehdolla Tähtivaeltajan palkinnon saajaksi. Toinen syy oli se, että Kampin suomalaisen kirjakaupan hyllyssä oli tasan yksi kappale jäljellä. Ehkäpä minua valistuneemmat lukijat ovat ostaneet tätä suurin määrin? Hienoa, että hankinnat perustuvat kylmään harkintaan, eivätkä ollenkaan tunteeseen.

Minulle tuntematon kirjailija, ja aika erikoisesta suunnasta kaiken lisäksi. Lauren on nimittäin etelä-afrikkalainen, ja sinne kirjakin sijoittuu. Tyylilaji on hieman vaikeasti määriteltävissä oleva. Ei tämä ainakaan minusta ole Sci-Fi kirja, vaan dekkari, johon on sotkettu mausteeksi fantasia-elementtejä.

Päähenkilö on joskus tehnyt kauhean rikoksen. Sen takia hän kantaa nyt mukanaan, minne ikinä meneekin, laiskiaista. Hän ei ole ainoa, jolla on eläin kumppaninaan, vaan jostain syystä näin alkoi vain jossain vaiheessa tapahtua. Tee henkirikos, ja saat loppuelämän ajaksi eläinkumppanin. Se vain ilmestyy jostain, kukaan ei tiedä miten, tai mistä. Näin vain on. Se myös kertoo toisille, että olet joskus tehnyt vakavan rikoksen, ja tekee sinusta toisen luokan (jos sitäkään) kansalaisen. Jos eläin syystä tai toisesta kuolee, ilmiö nimeltä pohjavirta käy noutamassa myös isännän.

Eläin tuo mukanaan myös etuja. Sen myötä isäntä saa maagisia kykyjä, joka sekin vaihtelee. Kirjan sankarittarelle se toi mukanaan kyvyn löytää kadonneita esineitä. Periaatteesta päähenkilömme ei halua etsiä kadonneita henkilöitä, joten ei ole vaikea arvata millainen keikka häntä odottaa, halusi tai ei. Kadonneen etsintä vie sankarimme yläluokan yökerhojen kautta viemäreihin, ja poliisin jahdattavaksi. Etelä-afrikkalainen kulttuuri on minulle täysin tuntematonta, mutta se kuvataan täysin uskottavan kuuloisesti, taikoineen päivineen.

Tykkäsin tästä ihan älyttömästi. Bussimatka Helsingistä Kotkaan kestää pari tuntia. Siinä ajassa ehti lukemaan kirjasta lähes kolmanneksen, ja urakka jatkui samaa vauhtia, kunnes koko kirja oli luettu. Joutuu varmaan tutustumaan tämän kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Oli hyvä, ja jos palkinto napsahtaa, niin en yhtään ihmettele.