torstai 28. huhtikuuta 2016

Chappie - Blueray

Hitsi, tämä oli positiivinen yllätys. Tykkäsin ohjaaja Neill Blomkampin esikoistyöstä District 9, mutta seuraava leffa Esylium jätti aika paljon toivottavaa.

Aluksi en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, mutta kun saan aivot säädettyä oikeaan asentoon, niin paljastuu ihan hyvä leffa.

Mitä sitten jos joku teknoduuo esittää tässä itseään? Mitä sitten jos "tietoisuuden" (whatever) kopiointi onkin noin helppoa, ei tartte kuin nipun PS4 konsoleita ja USB tikun? Mitä sitten jos robotti imee jostain äkkiä oikean ja väärän käsityksen, tuosta vaan? Mitä sitten jos Hugh "takatukka" Jackmanin esittämä pahis on niin överi, että alkaa melkein naurattamaan? Ei sitten yhtään mitään, koska tämä on viihdettä.

Ei täysosuma, mutta ei huonokaan. Ohjaaja on tehnyt 3 leffaa, kaikki Scifiä ja ilmeisesti hänet päästetään seuraavaksi aikamoisen pyhäinjäänteen kimppuun. Blomkamp kai ohjaa seuraavan Alien elokuvan. Onnea matkaan. Kyyti tulee olemaan kylmää, oli lopputulos melkein mikä tahansa.


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Hyperionin tuho - Dan Simmons

Tähän menikin odotettua pidempään. En tiedä, mutta jotenkin tämä tökki, eikä ollut samanlaista imua, kuin ensimmäisessä osassa. Tasoja, ja teemoja riittää joka lähtöön ja paikoitellen aika haastavaa luettavaa. Aivan kuten ensimmäinenkin osa. Missaa pari sanaa, ja kohta peruuttelet takaisinpäin, että "hetkinen hetkinen".

Aika paljon jää auki, esim. mikä Lepinkäinen oikeastaan oli, mutta ehkä siihen tulee selvitystä niissä kahdessa muussa osassa. Tämähän on neljän kirjan sarja. Ei kyllä pysty lukemaan kolmatta osaa suoraan tähän perään. Oli tämä aikamoinen jööti, Nyt pitää valita seuraavaksi jotain muuta.

Hyvä, mutta eka osa oli parempi.


Taikahuilu W.A. Mozart - Kansallisooppera Helsinki

Taas täällä, tästähän alkaa tulla tapa. Jo neljäs kerta, kun löydän itseni tästä talosta. Katsotaanpas, mitä kaikkea on tullut nähtyä täällä:

  • Matka Reimsiin, ehkä elämäni pisimmät tunnit
  • Jääkuningatar, lasten kanssa, tämä oli aika hyvä, tykkäsin
  • Oopperan kummitus, ei ollut minun juttu, mutta kyllähän tätä katseli. Komia oli
Opin tätä listaa tehdessä, että tuo Lumikuningatar onkin itseasiassa baletti. Ilmankos ne eivät kiekuneet siinä niin paljoa. Nyt olisi kuitenkin tarjolla "sitä itseään", eli oopperaa. Onneksi kuitenkin tekijänä häärännyt itse Mozart ja sillähän niitä hittejä piisaa.

Muistankin kysyä asiasta vaimoltani, samalla kun kipuamme piippuhyllylle. Kyllä vaan, tässä showssa on ainakin kaksi megahittiä. Se missä naislaulaja kiekuu korkealta ja kovaa kuin kukko konsanaan, ja sitten se missä hoetaan Papagenoa. Allright, tunnen 100 % varmasti kaksi biisiä, hyvä tästä tulee, nou roplems.

Parven paikoissa on se hyvä puoli, että näkee bändimonttuun. Aina yhtä kiehtovaa seurata miten ammattilaiset soittavat yhteen, oli musiikin laji sitten mikä tahansa. Koko show lähtee vauhtiin parilla instrumentaalilla, joiden aikana olen tunnistavinani tuttuja sointukulkuja. Tosin ihan eri genrestä ja biisistä. Minusta Queen ja Bohemian Rhapsody on käynyt pienissä varkaissa, mutta vain muutaman soinnun verran, ja voin olla väärässäkin.

Esirippu sivuun ja onpas minimalistinen lavastus. Käytännössä vaalea seinä, jossa on kääntyviä luukkuja eri korkeuksilla, siellä sun täällä, artistien tulla esiin. Ei huolta, sehän onkin valkokangas. Näyttelijät reagoivat sille heijastettuihin animaatioihin, ovat itse animaatioiden jatkeena jne. Aika näyttävää, ja varsinkin esikoinen vieressä on ihan tohkeissaan. 

Hei, tästähän tulee helppo keikka. Varsinkin kun hokaan, että teksti on suomennettu. Ei tartte ihan koko aikaa vilkuilla reunasta tekstityksiä, ja muutenkin Buster Keaton-tyyppinen mykkäelokuva-meininki miellyttää. No joo, klassista laulua, joten ei se artikulointi nyt aina ihan kristallinselvää ole, joten kyllä sitä tekstitystäkin tarvitaan. Mitä tämä taas kestikään? 65min + 70min? Helppo nakki, nou problem...

Miten väärässä sitä ihminen voikaan olla. Siinä kohtaa ensimmäistä näytöstä, kun näytelmän kolme naista toivottavat, että "kohta tavataan taas" olen ihan varma, että se eka oli siinä ja puoliaika. Olen todella tyytyväinen itseeni. Tuntihan on mennyt melkein vilahduksessa, olen kiemurrellut vasta vähän tuolillani. Seuravaksi tajuan, että ensimmäistä näytöstä on mennyt ehkä noin 20min. Ei voi olla totta. Eihän tämä näytös ole vielä edes puolivälissä. 

Loppujen lopuksi se oli pitkä tunti, ja se toinen vielä pidempi. Ooppera ei tosiaankaan ole minun juttu. Juoni oli sekava, lapsellinen, ja kaikinpuolin typerä. Sitä ei pari megahittiä pelasta. Mietin itsekseni, että "Taidan tietää mihin Mozart kuoli", äijähän heitti lusikan nurkkaan tosi nuorena. Loppupäätelmäni on, että sen on täytynyt olla narkki. Ei synny tällaista juonta pelkän punkun voimalla, kyllä tarttee olla muitakin aineita käytössä. Olin lukenut juonen etukäteen, ja piti lukea se himassa uudemman kerran. Ei se selittelyllä kyllä parantunut yhtään.

Jep jep, että sillälailla.Minähän opin aikoinaan, monen vuoden siedätyshoidon jälkeen, juomaan punaviiniä. Kaikki ne tosin ovat minusta joko hyviä, tai "en tykkää". Kaiken muun aiheeseen liittyvän hifistelyn jätän suosilla toisille. Voi olla, että tämä elämä ei riitä siihen, että oppisin nauttimaan oopperasta. Olen kuitenkin valmis elämään tämän "menetyksen" kanssa.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Breaking Bad - Kaudet 4 & 5

No niin, se oli siinä. Kaikki kaudet katsottu ja Walter Whiten Amok-juoksu tuli maaliin, odotetuin lopputuloksin. Pari yllätysraatoakin pääsi tulemaan, ihan loppumetreillä.

En tiedä kestääkö tämä sarja aikaa, tai onko se parempi kuin Sopranos (terkkuja Kouvolaan), mutta koko sarja on todella hyvä. Kyllä tätä kehtaa suositella, paikka on ansaitusti parhaiden sarjojen listojen yläpäässä.

Neloskausi Meksikon mafia kuvioineen, ja junanryöstöineen oli aivan huikeaa settiä. Ehkä paras exit ikinä, kun Los Pollos Hermano pomo lähtee sen viimeisen kerran. Efektipajalla pitänyt kiirettä.

Viitoskausi naulaa kiinni penkkiin, kun White tappaa talossa ja puutarhassa. On meinaan semmoiset otteet, että Kummisetäkin jää toiseksi. Sitten yksi pieni lipsahdus ja ollaankin niin kusessa, että ei ole tosikaan. Fyrkkaa on tynnyrikaupalla, mutta hittojakos sillä tekee, kun ei sitä voi juurikaan käyttää. Perhe jättää ja big-C tekee sekin paluun. Ei ollut Waltterilla hyvä viimeinen vuosi, ei.

Jos nyt jostain pitää napottaa, niin tulitaisteluissa vedetään huti rynkyllä kymmenestä metristä, vaikka tähdätään jyvän läpi silmät sirrillään. Lisäksi lopun minigun takapaksissa on niin överi, että olisivat keksineet siihen jotain muuta. Kemian ope hanskaa tuosta vaan automatiikankin. Melko monimutkaisen sellaisen. No joo, viihdettähän tämä vaan on.

Niin ja siitä pitää kanssa vähän kiukutella, että viimeinen kausi tulee kahdessa palassa. Ilman, että sitä suuremmin hierotaan kannessa naamaan tyyliin "Tajuutko nyt, että tässä on vain puolet vikasta kaudesta?" Minä tajusin siinä vaiheessa, kun survoin levyn koneeseen, se oli se jälkimmäinen osa, ja juoni "hieman" pompsahti.





sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hitman Agent 47 - bluray

Ei hitsi, miten leffa voi olla näin h.u.o.n.o.

En ole pelannut pelejä, joihin tämä "elokuva" perustuu, ja jos ne ovat yhtä hyviä kuin tämä, niin ei ole väliksikään. Minä kun luulin, että se "Jupiter Ascending" oli huono leffa, mutta olin väärässä. Kyllä ottaisi päähän jos olisin maksanut tästä täyden hinnan, mutta makuunin poistolaarista minä tämän poimin kyytiin. Tosin toivoisin, että olisin valinnut jonkun toisen elokuvan tämän sijaan.

Sekavaa paskaa, ei tämä muuksi muutu, vaikka kuinka selittelisi.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Killzone 3 - PS3

Tuli sitten pelattua KZ 3 heti kakkosen perään. Ei tässä montaa tuntia mennyt. Olikohan tämä lyhyempi kuin ensimmäinen? Oli miten oli, niin juoni rullaa ihan mukavasti. Välillä rymistellään niin isollaan, että ei voi kuin nauraa hihitellä.

Tämähän on pitkälti samaa kuin kakkososa, mutta joitakin parannuksia on tullut. Ainakin suojautumiseen, joka on nyt helpompaa. Heiveröisten suojien taakse ei kannata jäädä jumittamaan, koska ne menevät tulituksessa tuhannen palasiksi. Loputtomien vihollisien kentät puuttuivat nekin, hyvä juttu. Ne meinaan ottivat hieman pääähän edellisessä osassa.

Kentät ovat aika monipuolisia. Pääsee hiipimään, tai no ainakin yrittämään hiipimistä, räiminnäksi sekin menee. Lisäksi pääsee ainakin lentorepun (hauskaa), jääkiiturin (lyhyt ja sekava) sekä avaruusaluksen puikkoihin. Pyssytkin ovat järeitä ja jotkut niistä saa mukaan, vaikka ne onkin pultattu kiinni. WASP tappaa talossa ja puutahassa, lisäksi pulttipyssy tulee paluun. Käsiaseista loputtomien kutien pistoolin korvaa joissain kentissä kolmesti laukeava katkaistu haulikkopistooli. Kyllä sillä kelpasi lähitaistelussa pistää räiskien. Aivot narikkaan ja menoksi vaan.

Parempi kuin kakkososa, vaikka loppu tuleekin hieman yllättäen ja töksähtäen. Se eeppinen lopputaistelu pahista vastaan puuttuu. Nukea peliin vaan ja thanks for playing.


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Killzone 2 - PS3

First person shooter, minun eniten suosimani versio räiskintäpeleistä. Mitä älyvapaampi sen parempi, tai noh, ei ehkä ihan niinkään. Bullet Storm oli huono, ja se jos mikä on älyvapaa peli.

Taisi olla kolmas kerta kun pelasin tämän läpi ja saattoi olla samalla viimeinen. Pistin vaikeustason tappiin ja ei tästä siltikään ollut kovin moneksi tunniksi vastusta. Oikein ihmettelin miten vaikealta tämä tuntui silloin ekalla kerralla. Vinkki menneisuuden itselleni, kannattaa lukea ruudulta mitä tietokoneen ohjaamat taistelutoverit sanovat, Sieltä se avain kentän ratkaisuun löytyy. 

Pelissä on pari kenttää, jota voisi varmaan tahkoa maailman tappiin. Vihollisia taatusti riittäisi loputtomiin. Sitten kun muistaa, että peli on scriptattu, niin avaimet kentän ratkaisemiseen ovat siinä. Juoksee vain kenttää syvemmälle (ja pysyy hengissä) niin, että peli tulkitsee sinun edenneen riitävän pitkällä. Loputtomat viholliset loppuvat, siivoat muutamat kuleksimassa olleet vihulaiset pois ja se siitä. Vähän tylsää kun tuon hokaa, mutta jos tuollainen porsaanreikä on jätetty, niin käytetään sitten hyväksi.

Grafiikan puolesta tämä on keskitasoa. Varmaan aikanaan ihan OK, mutta ikä alkaa painaa. Boonusta siitä, että kuvaruutu rullaa suhteellisen sujuvasti, vaikka ruutu olisi täynnä toimintaa. Helgeist vihollisena on sieltä parhaimmasta, ja samalla älyvapaimmasta päästä. Uniformu trippailee niin lähellä natsien vastaavia, että ihme kun kukaan ei ole tästä älähtänyt. Johtuu ehkä siitä, että ovat pahiksia joita potkitaan päähän. Se, että laittaa kypärän visiirin hohtamaan kirkkaan punaisena, on pelkästään typeryyttä. Aika helppoa löytää vihulainen melko pimeissä kentissä, ja onpahan selkeä piste mihin tähdätä.

Hyvä peli ja jos tätä ei löydy kokoelmasta, niin minulta voi ostaa femmalla oman kopion. Pleikka kolmoselle siis.