lauantai 4. helmikuuta 2017

Bruce Springsteen - Born to Run omaelämänkerta

Minulta löytyy hyllystä useampikin kirja Pomosta. Ne kaikki ovat kuitenkin toisen käden tietoa. Jonkun muun kertomus/näkemys siitä, miten herran ura on edennyt ja millaisia ongelmia matkan varrelle on osunut. Nyt kuitenkin äänessä on Bruce itse ja tätä on kovasti kehuttu. Eikä syyttä.

Auttaa, jos tietää tämän tarinan suuret linjat, noin suurinpiirtein, mutta se ei ole välttämätöntä. Pomo kertoo tarinaa/aknedootteja, ja on niin rehellinen, että välillä hirvittää. Bruce todellakin päästää lukijan lähelle ja iholle. Ei hänen olisi tarvinnut kertoa kaikista niistä kerroista, kun hän on pörrännyt baarissa ja lähtenyt sieltä yhden yön suhteen kanssa himaan. Tai siitä millainen kusipää hän oli ensimmäistä vaimoaan kohtaan. Kaikista menestymisen tuomista paineista; psykiatrilla ramppaamisesta, ja ahdistuskohtauksista joiden aikana on ollut pakko soittaa lääkärille, että "nyt on kaikki mittarit punaisella" saadakseen lääkityksen ns. kohdilleen. Tai siitä miten syvä suru oli kun Clarence Clemons kuoli. Ns. normikertomuksessa olisi mainittu jotain tyyliin, että "Clarencen kuolema oli iso isku ja siitä ylitsepääsemiseen meni pitkän aikaa", mutta ei. Bruce kertoo rehellisesti sen olleen niin kova paikka, että piti mennä nuppitohtorille. Hän kun vain itkee päivätolkulla, eikä saa sitä loppumaan. Tämä vaiva muuten hoitui sekin pillereillä. 

Lakitaistelu ensimmäisen managerin kanssa saa yllättävän vähän huomiota, mutta ehkä mies tuumi kaikkien tietävän sen tapauksen jo muutenkin. Sen sijaan hän kertoo hyvinkin tarkasti isänsä alkoholi- ja mielenterveysongelmista. Viina ja skitsofrenia, siinäpä oiva yhdistelmä.

Minun on jotenkin hirvittävän vaikea kuvitella Brucea surffilaudan päälle, tai hevosen selkään, takaa-ajamaan karannutta nautaa, mutta kaikkea tämmöistäkin mies on ehtinyt elämänsä aikana tekemään. Tarina ei aina etene kronologisesti ja muutama levy unohdetaan mainita kokonaan. Ehkä parempi niin, koska jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä sinne kataloogiin osuu pari aika pahaa hutiakin. Olen joskus pitänyt "Tunnel of Love" levyä ns. erolevynä, mutta tämän luettuani en ole siitä enää niin varma. Voihan se ollakin, aika harvoin sen levyn biisejä soitetaan livenä, että olisikohan siellä vielä ns. arkoja paikkoja. Buce muuten pyytää kirjassaan ensimmäiseltä vaimolta hyvin suoraselkäisesti anteeksi, ja ilmoittaa hänen olleen se paskiainen ja koopää. 

Olen joskus ollut "huolestunut", että kuinkahan kauan miehen kunto vielä kestää pitkiä kiertueita. Tämän kirjan luettuani olen enemmän huolestunut siitä, että mitenköhän miehen nuppi kestää, kun se tuntuu pysyvän vireessä lähinnä reseptikaman avulla. Kertomukset siitä miten on opeteltu ajamaan autoa, tai tekemään lapsille aamupalaa ovat todella riemastuttavia. Tai se kertomus miten piti tehdä tilaustyönä rokkibiisi elokuvaan, mutta tulikin balladi. Semmoinen jolla voitettiin Oscar. Tai isän kommentti kun poika tuli em, patsaan kanssa himaan tai tai tai.... Lukekaa itse, mitäpä minä tässä näitä enempiä spoilaamaan.

Ehkä paras omaelämänkerta jonka olen toistaiseksi lukenut. Törkytehdas on tietysti paras rokkibändistä kertova kirja, mutta niitä juttuja ei ihan kaikkia kannata uskoa. Ainakaan 100% totuutena.


perjantai 3. helmikuuta 2017

LEGO - Bucket Wheel Excavator (42055)

Se on iso, monimutkainen ja sen kasaamiseen meni tunti jos toinenkin. Kyseessä on tietenkin kaikkien aikojen suurin LEGO Technic rakennussarja, jossa rakennetaan pyörökauhakaivinkone. Oikeasti näitä jättiläisiä käytetaan avokaivoksilla esim. ruskohiilen kaivamiseen ja ovat kooltaan jotain aivan käsittämätöntä.

Kasattuna malli on 41cm korkea, 72cm pitkä ja leveyttäkin löytyy 29cm. Osia kaikkiaan 3929 ja jo pelkkä kasausohje on toista senttiä paksu kirja. Aloitin tämän kasaamisen PE iltana ja valmista tuli SU iltana. En tietysti kasannut non-stoppina, enkä ottanut aikaa, mutta tämä ei tosiaankaan ole mikään parin tunnin projekti.

Kun SU iltana sain tuon viimeinkin kasaan, vain huomatakseni, että olin tehnyt jonkin virheen vaihdelaatikon kanssa, oli kyllä ensin semmoinen fiilis, että "ihan äkkiä en seuraavaa LEGO sarjaa kasaa". Tuo fiilis tosin meni kyllä aika nopeasti ohitse. Tarkalleen ottaen samalla hetkellä, kun tuo tärähti käyntiiin täysin toimivana. On se hieno...

Pakettikin oli aika iso

Rakennussarja, pusseja piisaa

The Kirja
Ensin rakennetaan mittakaavaan sopiva kuormuri
Sitten itse kaivuri, LEGO Batman telaketjujen vieressä antaa hieman osviittaa mittakaavasta.

B.I.G.
Kaikille, jotka käyvät tämän haasteen kimppuun, ilmainen vinkki: sen vaihdelaatikon toimivuus kannattaa tarkistaa ennen, kuin se kiinnitetään tuohon pääpuomiin. Ettei käy kuten minulla ja totuuden hetkellä ainoastaan hihnat ja kauha toimivat. Ei se nyt mahdoton urakka ollut irroittaa jälkikäteen ja korjata, että saatiin puomin kääntö ja telaketjutkin toimimaan, mutta meni siihen kuitenkin melkein tunti kokonaisuudessaan. Eli kun vaihdelaatikko on kiinnitystä vaille valmis, kytke siihen virrat ja katso, että kaikki kolme voiman ulosottoa pyörivät.

Myös puomin ylös/alas liikuttavan mekanismin kanssa pitää olla tarkkana. Yksi hammasratas väärällä puolella, niin ei toimi, koska toinen puomia ohjaavista "hydrauliikoista" yrittää mennä ylös ja toinen alas. Lopputulos on, että puomi ei liiku mihinkään. Eli ollaanpas tarkkana tätä kasatessa.

Pitihän ne laittaa yhteiskuvaan. Edessä Imperial Shuttle, joka päihittää korkeudessa kaivurin, mutta ei pituudessa. Imperiumin sukkulan kasasin pari vuotta sitten irto-osista, kun silmäilin sarjan osalistaa ja tajusin. että taidan omistaa jo aika paljon niistä. Jotain kaarevia osia piti hommata, ja tuo tuulilasi, mutta kaikki muu löytyikin valmiina. Seuraavaksi tuo meneekin sitten romutukseen, eli puretaan osiksi uusia projekteja varten.