maanantai 31. elokuuta 2015

Watch Dogs - PS3

Tätä peliä ilmeisesti hypetettiin ennakkoon niin paljon tekijöiden toimesta, että pettymys sen julkaisun jälkeen oli normaalia suurempi. Törmäsin yhteen arvioon, jossa luki tylysti, että "meitä on petetty". Koska en juurikaan seuraa pelimaailmaa, niin kaikki tämä ennakkohehkutus meni minulta tyystin ohitse. Ehkä parempi niin, koska ei tämä nyt huonokaan ole.

Peli tarttui mukaan alennusmyynnistä, ja nyt se tuli iltapuhteina pelattua läpi. Pääjuoni siis, sivutehtäviä yms. on vielä tahkoamatta vaikka kuinka monta. Genre taitaa olla ns. vapaa hiekkalaatikko, joka on tuttu mm. GTA- ja Far Cyr sarjasta. Genre josta pidän kovasti.

Tätä peliä minä aluksi vihasin, tai en ainakaan pitänyt siitä paljon. Syynä oli kontrollit, jotka oli "sotkettu". Toisin sanoen, nappulat eivät olleet aivan samassa järjestyksessä, kuin esim. Far Cry nelosessa, jonka olen viimeksi pelannut läpi. Jos jossain valikossa on mahdollisuus säätää ohjaimet mieleiseksi, minä en sitä huomannut ja/tai viitsinyt kaivaa esille. Alku oli siis melkoista räpellystä, kun yritin esim. näplätä inventaariota ja vetäisin hirmuisen tykin esille keskellä väkijoukkoa, ja sitten mentiin karkuun poliiseja.

Toinen mitä vihasin oli se, että joku toinen pelaaja saattoi livahtaa sotkemaan minun peliä kesken kaiken. Arvosteluissa tätä ominaisuutta on hehkutettu, mutta minua ei naurattanut yhtään, kun kesken tehtävää joku pälli tuli ja sotki koko paketin. Sellaisessa vaiheessa, että en ollut vielä oppinut mistä kohtaa ohjainta löytyy ammu- ja juokse-toiminnot. Kävelin siinä kohtaa ADSL modeemille ja katkaisin internet-yhteyden suutuspäissäni. Siitä sai mokoma, häh-hää. Seuraavaksi blokkasin koko mahdollisuuden pois pelistä. Minä pelaan yksin, niin kerta.

Sitten kun opin ohjaimen toiminnot alkoi lyyti kirjoittamaan. Juoni oli perushuttua, hakkerointi puuduttavaa ja sivutehtävistä hauskinta oli jengien piilopaikkojen putsaaminen. Eniten otti päähän tehtävienannoissa, kun lukee, että "taltuta" joku tyyppi. Ei siis mitään tietoa saako sen tyypin listiä (helppoa), vai pitääkö päästä tappituntumaan ja mäiskiä jousipampulla sairaalakuntoon (vaikeaa). Piti aina kokeilla, mikä oli sallittua.

Tykkäsin, vaikkei tämä mitään uutta genreen tuonutkaan.


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Tom Clancy - Näkymätön Vihollinen

En tiedä mistä sain kimmokkeen kaivaa tämän hyllystä, mutta on yksi niistä kirjoista joita ei ole edes avattu vuosiin. En ollut edes varma olenko tätä koskaan lukenut. Lukiessani pari yksityiskohtaa (ja niitä Clancyn kirjoissa riittää) paljasti, että on tämä joskus luettu, vuosia sitten.

Niin, ne yksityiskohdat. En saata edes kuvitella millaisen työn takana niiden kaivaminen on ollut aikoinaan, kun ei ole ollut internettiä hakukoneineen. Clancy selostaa kaiken pikkutarkasti, joskus jopa puuduttavassa määrin ja välillä sellaisella paatoksella, että ei vaan jaksa. Voin vain kuvitella miten suuria isänmaallisia tunteita tämä on aikoinaan herättänyt jenkkilukijoissa.

Vaikkei sitä ääneen sanota, niin kirjan kuninkaalliset ovat kai olevaan Charles & Diana. Nyt on tietysti helppo räksyttää, että ei mene ihan nappiin tämän pariskunnan kuvaus, mutta ehkä liitto näytti vielä kasarilla ulospäin täydelliseltä. Täydellisyyttä hipoo sensijaan päähenkilö Jack Ryan, ärsyttävyyteen asti. Aaargh, ei kai tuollaisia jätkiä oikeasti ole olemassa? Entinen sotilas ja pörssimeklari, nykyinen proffa, joka tosipaikan tullen pistää terroristit kylmäksi. Meklarihommiakin teki vain sen verran, että nykyään on fyffee just sillai sopivasti.

Jätetään juonen reiät repimättä, koska kaikesta huolimatta tämä oli ihan viihdyttävää settiä. Äijäkirja, taatusti tekijänsä näköinen, eikä paikoitellen ole oikein kestänyt aikaa. Johtuu varmaankin, ainakin osittan, niistä lukuisista pikkutarkoista kuvauksista. En usko, että luen tätä enää koskaan kolmatta kertaa. Jack Ryan kaikessa ärsyttävyydessään on kuitenkin sellainen hahmo, että lisää pitää saada. Seuraavaksi sitten työn alle "Punaisen lokakuun metsästys?". Vai pitäisikö vaan katsoa leffa?


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Lovejoy - Kausi 1

Eilen illalla sain ensimmäisen Lovejoyn tuotantokauden katsottua loppuun ja nämähän ovat vieläkin oikein mukavaa viihdettä. Pikkuhuijari Lovejoy puuhastelee jollakin, tuntemattomaksi jääväksi. paikkakunnalla, vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka meno ei aina olekaan täysin rehellistä, niin päähenkilöllä on moraali ja sydän kohdillaan. Sivuhahmotkin kaikkine kliseineen täyttävät paikkansa. On juoppo asiantuntija, nuori (tyhmä?) apulainen joka on hevidiggari, ilkeä rikas vuokra-isäntä ja tietysti kun briteissä ollaan, lady, joka usein saa viimeisen sanan. Ain't that nice?

Sarjassa tulee paljon pikkutietoa historiasta ja en jaksanut guuglettaa kuin pari juttua. Ainakin ne, mitkä tarkistin, pitivät suurinpiirtein paikkansa, sikäli kun Wikipediaan voi luottaa. Taustatiimi lienee tehnyt tutkimustyönsä. En silti lähtisi kehuskelemaan tästä sarjasta opitulla historian/antiikin "osaamisella".

Sarja on myös kestänyt aikaa, ehkäpä juurikin aiheensa takia. Mitä nyt välillä ajankuva hymyilyttää valtavan kokoisine "kännyköineen", 80-luvun vaatteineen jne.

Ainoastaan Lovejoyn kaksi ensimmäistä tuotantokautta on julkaistu DVD-muodossa suomitekstein. Kaikki jaksot kuitenkin löytyvät tätä kirjoittaessa YLE-areenasta, joten kipin kapin sinne, jos sarja kiinnostaa. Kiitokset Yleisradiolle uusinnasta, jos loppuja kausia ei saada koskaan levylle suomiteksteillä.


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Dokumentti - Juoppohullun päiväkirja 5

Olen jo niin naavaparta, että ensimmäinen kontakti juoppiksiin tapahtui internetin välityksellä. Se oli vielä sitä aikaa kun selain oli Mosaic tai Netscape, ja hakukoneena Altavista. Mistä lie linkki oli löytynyt, mutta tulihan niille jutuille naureskeltua jossain ATK-luokan takarivissä. Himaan ei ollut varaa nettiä hommata. Enimmäkseen mentiin vielä modeemiyhteyksillä, joissa minuuttipohjainen veloitus ja rahamiehillä oli ISDN. Jos tuli liian vanhoja juttuja, niin kysykää museon kuraattorilta, se tietää.

Kun Internetin luonne oli vielä vähän hakusessa, ja omakohtainen kyynisyys vasta kasvamassa, ei aina oikein tiennyt lukiko silloin fiktiota, vaiko jonkun ihan oikeaa päiväkirjaa. No, fiktiota se oli, vaikka ainakin jonkinlaisia yhtäläisyyksiä taitaa olla kirjailijan omiin kokemuksiin. Myöhemmin nämä tekstit painettiin ihan kirjaksi ja ensimmäinen juoppis tuli napattua matkalukemiseksi juuri ennen hääpäivää. Niin siinä kävi, se kirja lopulta matkasi ihan kreikkaan asti ja olihan siinä hihittelemistä. Ainoa ongelma tuli siitä, että kirjan kuvitus oli niin hävytöntä, että meidän piti aina piilottaa kirja siivoojalta. Olisi raukka vielä saanut kohtauksen, tai jotain.

Sarja on edennyt nyt jo viidenteen (ja viimeiseen?) osaansa ja päähenkilö taistelee edelleen, huonolla menestyksellä, alkoholin kanssa. Poissa on ensimmäisten kirjojen räyhäkkyys, nyt uidaan syvissä vesissä. Niin syvissä, että parisuhteet ovat repeämispisteessä, juodaan tolkun menoon asti, omaisia kuolee ja sitärataa. Hilpeää settiä siis, mutta silti hyvä kirja, lukekaa itse.

Ei mennyt ihan kertalukemalta, mutta eipä siinä montaa iltaa mennyt aina kun sain vain opuksen kammettua ensin auki. Pitää kai lukea ne vanhat juoppikset uudestaan joskus, että vieläkö se sekoilu naurattaa, vai olenko kasvanut kirjailijan ja kirjan hahmojen mukana.

Jos saa esittää toiveen, niin jatkoa Kristianin seikkailuille.


tiistai 18. elokuuta 2015

Dracula Untold

Olen joskus vuonna 1981, tai -82 nähnyt televisiosta Kivikasvojen Dracula shown, joka pelotti nuorta miestä aika kovastikin. Mitään ei myönnetty, mutta kyllä se tuli uniin asti. Muistan myös nähneeni 80-luvulla telkusta useammankin Dracula elokuvan, joista joissakin oli pääosassa itse Cristopher Lee. Kai nekin aiheuttivat säväreitä, en enää muista, toivottavasti ainakin viihdyttivät.

Aiheesta on tehty vaikka kuinka monenlaista leffaa, hyviä ja huonoja, joten en osannut sanoa mitä on tarjolla, kun laitoin yhden uusimmista tulkinnoista pyörimään. Tuskin tämä minua onnistuisi pelästyttämään, mutta kunhan viihdyttäisi.

Ainahan sitä saa toivoa. Ei pelästyttänyt, ja viihtymisen kanssakin oli niin ja näin. Ennalta-arvattavaa tehostejöötiä, jonka ainoa valopilkku on Charles Dancen esittämä vanha vampyyri, jota näkyy aivan liian vähän. Joskus leffa ei vaan lähde kiitoon, ja tämä oli sellainen.

Tämän takia minä jätin iltalenkin tekemättä. Olisi pitänyt lukea arvostelu ensin, mutta tyhmänä luin ne vasta leffan katsomisen jälkeen. Ei tästä näköjään kukaan muukaan ole tykännyt.

Ei kai ne vaan pykää tälle jatko-osaa? En kai minä vaan katso sitä(kin)? Luultavasti vastaus molempiin on "kyllä", huoh.

maanantai 17. elokuuta 2015

Nälkäpeli - Matkijanärki osa 1

Kirjat löytyvät hyllystä, mutta ei löydy aikaa lukemiseen. Katsotaan sitten elokuva, kun sen kerran sai muutamalla eurolla Makuunista ihan omaksi.

Olisi varmaankin pitänyt katsoa se edellinen osa pohjille, koska kun filmi lähtee pyörimään tajuan, että en muista siitä juuri mitään. Onneksi leffa hieroo olennaiset naamaan, ja oma muistikin palailee filmin aikana pätkittäin. Samalla muistuu mieleen koko trilogian täysin pöhkö alkuasetelma, mutta jos ei anna sen häiritä itseään, niin tämä on ihan viihdyttävä kaksituntinen. Olen tosin lukenut paristakin lähteestä, että kirjat ovat parempia (yllätys). Pitänee kai ottaa jossain vaiheessa työn alle.

Ihan jees, mutta ei klassikkoainesta.



Nykyään on näköjään trendinä venyttää kirjasarjoihin perustuvien elokuvien viimeinen osa kahdeksi leffaksi, ja sana rahastus hiipii väkisinkin mieleen. No, ei anneta sen häiritä. Oli tämä päätösosa 1 paljon parempi kuin trendin aloittanut Harry Potter leffa. Siinä sarjan päätösleffa ykkösessä ei paljoa muuta tehty kuin kiukuteltu, ja sitten ne kävelivät pitkin nummea. Tässä sentään oli kunnon Rambo meininkiä, kun pudotetaan suihkukone jouskarilla.

lauantai 15. elokuuta 2015

Rosebudin Sci-fi ale

Rosebud.fi kirjakaupassa on parhaillaan (minulle) ohittamaton ale. Kaikista Sci-fi, kauhu ja fantasiakirjoista -15% joten piti sijoittaa muutama kymppi.

Posti toi paketin eilen, nyt ei puutu enää kuin aikaa näiden lukemiseen:


perjantai 14. elokuuta 2015

LEGO BBT setti

Big Bang Theory on yksi suosikkisarjoistani ja taitaa seuraava kausi olla jo ennakkotilauksessa. Kun LEGO Ideas ilmoitti, että ehdotettu BBT setti oli hyväksytty alkoi kyttääminen. Viime viikolla huomasin, että setti on vihdoinkin saatavilla ja eikun tilaus sisään. Eilen postimies rimputti ovikelloa ja toi kaivatun paketin.

Molemmat pojat käyneet jo näpläämässä ja kuolaamassa, mutta tämä setti on minun :-)






maanantai 10. elokuuta 2015

3 Headed Shark Attack

Tunnustan katsoneeni tämän laatupläjäyksen eilen telkkarista. Nauraa hihittelin pöhköilylle vaimon tuskaillessa vieressä, että "tämähän on huonompi kuin Sharknado leffat". Niinpä onkin, ja siksi menee jo hyvän puolelle.

Juuri nyt tuntuu olevan hai-aiheisten C-luokan elokuvien buumi menossa. Näitä meinaan piisaa ja itsekin olen nähnyt jo useampia. Edellinen buumi, eli zombiet on jo imetty loppuun? Voisiko nämä jotenkin yhdistää? Zombiehaiden hyökkäys? Saa hyödyntää ihan vapaasti :-)


Taisin vilkuilla nettiä tai jotain siinä kohtaa, kun ne muutamat eloonjääneet keksivät, miten hai saadaan hengiltä. Söikö se itsensä, vai pelkästään ylensöi liikaa roskaa ja kävi kuten siinä Monty Python sketsissä herra Creosotelle? Hitsi, pitääköhän nauhoittaa tämä kun on uusinnan aika, että saadaan tämä mysteeri ratkaistua? No ei ehkä kuitenkaan...

Kun sen pakoveneen moottori hajosi, niin oli muuten ehkä huonoin tietokonesavu pitkään aikaan.

perjantai 7. elokuuta 2015

Rush

Nyt täytyy tunnustaa, että en tiedä F1 maailmasta, tai sen historiasta juurikaan mitään. Tietysti tiedän suomalaiskuskit, alkaen Keke Rosbergista, sekä ne suurimmat ulkomaan ajajat, ainakin nimeltä. Muuten on aika hiljaista. Tiedän esim. kuka on Niki Lauda ja James Hunt on nimenä tuttu, eikös Räikkönen fanita Jamesia? Hyvät lähtökohdat siis leffalle, joka kertoo (enimmäkseen) vuoden 1976 F1 kaudesta ja Laudan ja Huntin keskinäisestä taistelusta.

Jostain alelaarista tarttunut parilla eurolla mukaan tämä pätkä ja eilen tyrkkäsin koneeseen, kun sattui käteen hyllyä selatessa. Kansikuvan perusteella luulin vielä, että pääosassa olisi Brad Pit, mutta eipäs ollutkaan :-)

Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Viimeksi kun katsoin formula-leffan, niin siinä oli pääosassa Stallone ja se oli ihan hirveetä kuraa, enkä edes muista kyseisen pätkän nimeä. Asenteet ja ennakkoluulot olivat siis kohdallaan, kun leffa lähti pyörimään.

Sain sormilleni, sillä tämähän on hyvä leffa. En tiedä oliko Niki Lauda sellainen omahyväinen peepää, kuin leffa antaa ymmärtää, tai miten hyvin tässä onnistutaan kuvaamaan 70-luvun F1 kisoja. Minun silmään autot näyttävät oikealta, ja toiminta on muutenkin hurjemman näköistä kuin nykyään. Yhdessä kohtauksessa mm. näkyy miten lehtikuvaaja makaa ajoradan vieressä nurmella kyljellään, saadakseen hieman erikoisempia kuvakulmia. Ei ajoradalla, mutta siellä radan puolella kuitenkin. Ei tulisi nykyään kuuloonkaan, mutta voin hyvinkin uskoa tuon olleen mahdollista vielä 70-luvulla.

Myönnän, että leffan jälkeen piti hieman lukea Wikipediasta faktaa herroista, ja vuoden 1976 F1 taistosta. Onhan siinä ollut kunnon draaman ainekset. Ihme, että vasta nyt aiheesta on tehty elokuva. Tai ehkä onkin, en minä tiedä.

Tämä yllätti minut positiivisesti. Hyvä leffa.


keskiviikko 5. elokuuta 2015

A. Ankan taskukirjat 421 ja 427

Matkalla pohjoiseen ja takaisin iskee helposti autokuolema. Minulla oli viime viikolla "tapettavana" aika monta kilometriä ja päivän lööpit oli nopeaan luettu. Kotimatkalle piti keksiä jotain, joten nappasin jollakin pysähdyksellä pari Aku Ankan taskukirjaa mukaan.

Yritin osua sellaisiin, joita ei vielä löydy hyllystä ja taisi siinä onnistuakin. Jälkikasvu nimittäin lukee näitä aivan yhtä tohkeissaan, kuin minä aikoinaan samanikäisenä, joten olemme ostaneet näitä aina silloin tällöin. Sekä uutena, että divareista. Tämä taitaa olla jo kolmas kerta kun ylipäätään kasaan taskukirjoja. Toivottavasti myös viimeinen.




Kyllähän nämä luki ajankuluksi lävitse, ainakin sen kerran. Positiivisia yllätyksiäkin tuli. Paikoitellen juonta vietiin eteenpäin kuin "oikeissa" sarjakuvissa, eikä kaikkea alleviivattu ja selitetty puhki. Hienoa, tällaista lisää. Positiivista oli myös se, että nykyään näköjään joka tarinalle on kerrottu sekä piirtäjä, että käsikirjoittaja. Ei näistä ainakaan uusia klassikkotarinoita löytynyt, mutta täyttivät tarkoituksensa, kun ajettiin läpi suomen ihan sieltä käsivarresta asti.

Ainoa tarina joka jäi edes jotenkin mieleen oli "Mikki Hiiri ja suuri hiekka-aava" (427), vaikka vähemmän yllättävästi arvasin loppuratkaisun :-)

Eli ei Carl Barks ainesta, mutta ihan hyvää ajankulua yhtä kaikki.

Kuvat napattu AkuAnkka.fi kaupasta, kävi nopeammin kuin ottaa kuvat itse. Sitäpaitsi tätä kirjoittaessa esikoinen lukee näistä toista.