maanantai 12. marraskuuta 2018

Buenos Dias kirvesvartta - Juha Vuorinen

Juha Vuorinen kirjoittaa ihan omannäköisiä ja makuisia kirjoja. Tämä viimeisin on jo kymmenes hyväntekeväisyyspokkari. Tällä kertaa ei tainnut mennä euroja kenellekään, mutta jokainen vuonna 2018 palvelukseen astunut sai kirjan luettavakseen. Kannatettava idea, koska minunkin tuttavapiirissä on parikin henkilöä, jotka eivät oman ilmoituksensa mukaan ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa. Jos siis unohdetaan ne mitä oli koulussa pakko lukea. Hämmentävä ajatus, mutta jos tämän kirjan myötä joku varusmiespalvelusta suorittava saadaan tarttumaan toiseenkin kirjaan, niin mahtavaa, koska lukeminen oikeasti kannattaa. Lue enemmän, luule vähemmän, vai miten se nyt meni.

Sisältö on taattua Vuorista. Perheen oman arkielämän kummallisuuksien ja tapahtumien hieromista naamaan, sekä tietysti välillä kommentoidaan maailman tapahtumia. Milloin tuttavapiirin iskä paljastuu mafiosoksi, milloin pitäisi vetää nimi alle espanjankielisiin sopimuksiin, tietämättä mitä niissä papereissa lukee, kun ei osaa kieltä jne.

Tämä on kirjana juuri sopivaa iltalukemista, koska tarinat ovat lyhyitä. Yllättävän pitkään tämän kanssa kuitenkin meni, mutta se johtui varmaankin kahdesta(kin) asiasta:
- jos hukkaat kirjan pariksi kuukaudeksi, niin sen lukeminen väkisinkin viivästyy.
- jos sinulla on näitä lyhyitä tarinoita sisältäviä kirjoja kesken yhtä-aikaa viisi, niin eihän niistä mikään edisty maaliin asti.

Tämän sain maaliin, ja jos Vuorinen uppoaa, niin tästä taas fiksi, jolla pitäisi sitten jaksaa jonkin aikaa. Viimeisillä sivuilla nimittäin paljastuu, että lyhäreitä ei ole tulossa nyt vähään aikaan. Herra keskittyy uuden romaanin kirjoittamiseen, ja nyt pitää vain olla peukut pystyssä, että se on uusi Kristian-kirja.

En uskalla edes toivoa, että "saksalaisen erotiikan asiantuntija" Mikael saisi oman kirjansa. Se olisi kyllä aika huikeaa.


lauantai 3. marraskuuta 2018

Frankenstein Chronicles 1. kausi (Netflix)

Lontooseen sijoittuva historiallinen rikos/kauhu-sarja? Yes, count me in, ja eikun katseluun.

Vuosi on 1827, ja tapahtumapaikka Lontoo. Ne ketkä osaavat historiansa tietävät, että Viktoriaaninen aikakausi saattaa nykyään vaikuttaa romanttiselta, mutta oikeasti meno oli kaikkea muuta. Lontoo oli silloin likainen, väkivaltainen ja ennen kaikkea kylmä paikka (ainakin talvella). Huomaan riemastuvani pienen pienistä yksityiskohdista. Sellaisista, että henkilöiden hengitys huuruaa, vaikka oltaisiin sisätiloissa. Senaikainen brittitalo (ja vähän samaa vikaa vielä nykyäänkin) piti tuulen ja sateen ulkona, mutta ei lämpöä sisällä. Ensimmäinen kerta, kun huomaan minkään sarjan toteuttaneen tätä yksityiskohtaa.

Historiallinen tarkkuus lienee siis ns. kohdillaan. Mitenkäs ne muut asiat sitten? Näyttelijät osaavat hommansa, melko nimekästä kaartia, joten tuskin tulee yllätyksenä. Kuten sarjan nimikin sanoo, niin juonessa on yhtymäkohtia klassikkokauhukirjaan, mutta tämä ei ole suora uusversio siitä.

Minusta, tarinankerronta oli vähän liiankin verkkaista, mutta kyllähän tämän katsoi. Tiedä niistä kauhuelementeistä, mutta myönnän lopun koukun olleen yllätys ja ns. potku munille. Enpäs nähnyt tuon tulevan. Eli ihan hyvää viihdettä, mutta jostain syystä kakkoskauden katsomisen aloittaminenkin odotuttaa itseään. Vaikka sen saisi parilla kaukosäätimen klikkauksella rullaamaan.


Valerian Shingouzlooz inc. (sarjakuva)

Herroja Cristin ja Mézières ei Valerian sarjakuvien tekeminen enää kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta ikää alkaa herroilla olemaan jo sen verran, että viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviä. On aika antaa uusille tekijöille mahdollisuus näyttää kyntensä, toki em. herrojen tarkkailussa. Kuten kansikin sen sanoo: "By Lupano (tarina) and Lauffray (kuvat) in the style of Christin and Mézières".

Sama suomeksi: tehkää vaan uusi Valerian tarina, kunhan se näyttää siltä, kuin alkuperäinen kaksikko olisi tehnyt sen. Minua tämä lähestymistapa ei haittaa pätkän vertaa, koska tämä albumi on upean näköinen. Piirrosjälki on aivan huikeaa, ja tarinakin kulkee ihan sulavasti. Juonesta ei oikein voi mitään paljastaa ilman, että niin ... paljastaisi juonta. Lopun koukkukin saa naurun pintaan, eli huumoria ei ole unohdettu. Taas mennään pitkin ja poikin galaksia, ja sivussa pelastetaan maapallo, tai melkein, tai jotain ... lukekaa itse. Ehkä tämä jossain vaiheessa tulee suomeksikin, mutta ainakaan vielä ei ole käännöstä näkynyt.

Lisää! Kansa (tai ainakin minä) haluaa lisää!

Kuvanäytteet enimmäkseen ranskaksi, koska en jaksanut ottaa omasta kopiosta kuvia. Englanniksi kuitenkin luin. Ranskaa osaa kahden sanan verran, ja toinen niistä ei ole painokelpoinen.