maanantai 31. joulukuuta 2018

Bruce Springsteen x3

Vuonna 2003 hytisen Olympiastadionin koleilla käytävillä sateen piiskatessa katsomoa. Vaikka on Heinäkuu niin eipä ole lämmöstä tietoakaan. Vajaata tuntia ennen keikan alkua sade onneksi loppuu ja tuuli kuivaa katsomon istumakuntoon, ei tartte perse märkänä tässä jäkittää. Olen tullut "postimerkkeilemään" Bruce "the Boss" Springsteenin pois listaltani, kun herra vihdoinkin saadaan ekaa kertaa suomeen. Kyllä, osaan miehen tuotannosta olennaiset kohdat ulkoa. Olen joskus saanut siskolta joululahjaksi levykauppaan lahjakortin jo aaton aamuna, niin ehdin vielä pyöräilemään hakemaan itselleni Born in the USA levyn. Olen kuunnellut silloisen parhaan kamun kanssa, seinän läpi, kun hänen isoveljensä soittaa "The River" ja "Born To Run" levyjä non-stop. jne. jne.

Tunnen miehen, ja hänen tuotantonsa ... noin suurinpiirtein, mutta en ole vielä Bruce-uskovainen. Hyvää musaa, mutta kyllähän sitä maailmaan mahtuu. Keikan jälkeen olen ihan muissa maailmoissa, ja leijun. Se uskomaton energia joka sieltä lavalta vyöryi, oli jotain mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Suomalaiseen tyyliin diggailin paikalla istuen, mutta sisällä kuohuu ja olen pää pyörällä. Mitä ihmettä tuolla lavalla oikein tapahtuu. Katselin eturivin bilettämistä ja päätin olevani siellä sitten seuraavalla kerralla (ja olinkin, ja sitä seuraavalla, ja sitä seuraavalla ..). Se oli hyvä saarna, ja minun matka syvemmälle Brucen tuotantoon oli alkanut.

Se taustaksi sille, että pidin tänään Bruce-päivän ja katsoin (melkein) putkeen pari keikkaa, ja yhden dokkarin.

Springsteen on Broadway - Netflix
MIes ja kitara, ja tarinoita biisien väliin. Tämmöisellä konseptilla mies lähti tekemään kuuden viikon keikkaputkea Broadwayn teatteriin. Niin intiimisti, kuin tämän stadionluokan stara enää pystyy. Intiimi tarkoittaa tässä kohtaa teatteria, joka vetää vain tuhat katsojaa. 

Homma toimi niin hyvin, että se kuusi viikkoa venähti hieman. Kaikkiaan keikkoja tuli 236kpl, joten en yhtään ihmettele miehen ilmoitusta, että E-Street Band ei kierrä vuonna 2019. Siis kierrä, irtokeikkoja saattaa olla tiedossa, mutta sehän nähdään sitten.

Niin joo tämä show, intiimi ja rehellisen raaka. Pomo kertoo elämästään, joka ei tietysti miehen tarinan tunteville tuo mitään yllätyksiä, ja heittää väliin biisejään. Yksinkertaista ja toimivaa. 

MIehen itseironia ja huumorintajua yllättävät hieman, niin sekä se äijän lausuma isä-meidän rukous. 

Toimii, varsinkin keikan alku on niin vahvaa settiä, että huh-huh.

Bruce Springsteen: omin sanoin - YLE areenaPomo julkaisi omaelämänkertansa jokin aika sitten ja kirja oli hyvä. Sen kamuksi tehtiin tämä dokumentti, jonka tarkoitus jää hieman hämäräksi. Mainosmateriaalia kirjalle varmaankin. Sisältö on tietysti rautaa, ja jos miehen tarina ei ole entuudestaan tuttu, niin tällä saa olennaiset kohdat hanskaan. Eniten naurattaa vieläkin kertomus siitä, miten Clarence tulee bändiin. Tuuli vie edelleen oven mennessään, mutta enää salama ei lyö miehen taustalla samalla hetkellä, kuten joissakin tarinan aikaisemmissa versioissa. Siitäpä vinkkiä siihen leffaan, joka väistämättä joku päivä tehdään.

Hyvää settiä, ja sai minut survomaan seuraavan levyn koneeseen, koska dokkari viljeli niin paljon siitä kuvamateriaalia.

Bruce Sprinsgteen & E. Street Band - Hammersmith London Odeon '75 - DVD
Kuva on rakeinen ja eihän tästä välillä erota yhtään mitään, kun valaistus on mallia "intiimi". Pomolla on päässään hassu pipo ja alussa ihmettelen herran nahkatakkia, joka sitten lentääkin aika nopsaan sivuun. Ääniraita on kohdillaan ja tämä muuten rokkaa. Materiaali on luonnollisesti pomon ekalta kolmelta levyltä, ja loppuun sitten covereita.

Bändi soittaa tiukasti, energiaa piisaa ja ainoa kohta kun pallo tipahtaa on "Kittys Back" ylipitkät kosketinsoolot. Annetaan se anteeksi, kun muuten on meno ja meininki kohdillaan. Ei tämän nähtyään yhtään ihmettele, että miehestä tuli niin iso stara kuin hänestä tuli. Olkoonkin, että ei se (edes) menestyslevyn jälkeen ilman ryppyjä sujunut.

Taisi olla kolmas kerta kun katsoin tämän keikan, ja taatusti katson taas joskus, on se niin hyvä. Tämähän tuli Born to Run 30v juhlapainoksen (lue boksin) mukana. Audion voi ostaa CD-levynä ihan yksin, ilman kallista boksia, mutta devusta en tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti