Ties kuinka mones kerta kun katsoin tämän. Edelleen hyvä, todella hyvä. En tiedä onko toista tällaista rikoselokuvaa edes olemassa. Alussa leffassa ei ole edes yhtenäistä juonta, vaan irrallisia tapahtumia, joissa seurataan päähenkilön uran kehitystä, lisättynä kahdella päähenkilön kertoja-äänellä. Eikä tapahtumien seuraaminen jää ainoastaan niiden rikosten ruotimiseen. Kaiken väkivallan vieressä seurataan normaalia mafia-perheiden perhe-elämää iloineen ja suruineen. TV-sarjoista Sopranos lienee tätä lähin vertailukohde. Normaalista poikkeava rakenne ei haittaa, elokuva naulitsee alas tuoliin ja pari tuntia menee hujauksessa.
Joe Pesci on hyytävä sosiopaattisessa roolissaan. Kaikissa arvosteluissa kehutaan aina Robert De Niron suoritusta ylitse kaiken, mutta minusta Pesci on paras. Taatusti katson tämän vielä joskus.
Leffan jälkeen Wikipediassa vierähti vielä toiset pari tuntia, kun lähdin tutkimaan faktoja näistä "veljistä". Eivät olleet varsinaisesti mitään roolimalleja, vaan oikeasti aika karua jengiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti