maanantai 28. elokuuta 2017

Jumalan vihan ruoska - Mirkka Lappalainen


Suomi oli vuosina 1695–1697 todella kurja paikka. Tai siis, Ruotsiahan tämä silloin oli, mutta kuitenkin. Maanviljelys oli aika kehittymätöntä, nautoja pidettiin lannan takia ja maanviljelijöiden ruoka koostui enimmäkseen leivästä. Siihen päälle saatiin niukasti kalaa ja joskus todella harvoin lihaa. Kun varastoja ei juurikaan ollut, tai niitä säilytettiin lätäkön toisella puolella, oli katovuosi todella kova paikka. Kun niitä sattui kaksi peräkkäin, ja tiedonkulku parasta mitä 1600-luvulla voi kuvitella olevan, eli parhaimmillaankin hidasta ja puutteellista, oli tragedia valmis. 

Tämä ei ole mitään kevyttä historiaa, ei aiheen puolesta, eikä muutenkaan. Mirkka kuitenkin kuljettaa tarinaa loogisesti eteenpäin, eikä lukija pääse haukottelemaan. Järkyttävillä yksityiskohdilla ei mässäillä, vaikka muutamia ääripään tapahtumia hän kyllä hieroo lukijan naamariin. Mirkka jaksaa selittää niin, että hitaammatkin lukijat (hep!) ymmärtävät miksi silloinen yhteiskunta toimi siten kun se toimi. Lähtökohtaisesti valtakunta valmistautui aina sotaan, siksi varastot olivat Tukholmassa. Avunpyyntöihin suhtauduttiin nihkeästi ja korko oli kova tilanteesta huolimatta. Kaiken lisäksi kuningas määräsi kaikesta, ja huonoksi onneksi kunkku oli kuolemansairas, kun tragedian koko kauheus alkoi pikkuhiljaa paljastumaan hallinnolle. Kunkusta ei ollut tekemään päätöksiä, ja virkamiehet olivat haluttomia tekemään päätöksiä hänen puolestaan. Siinä kun oli semmoinen vaara, että jos kunkku toivuttuaan ei pitänyt päätöksestä saattoi ko. virkamieheltä mennä viran lisäksi henki. Hieno systeemi, joustava kuin ratakisko.

Tuo ei toki ollut ainoa syy, mutta yksi palanen paketissa, jonka lopputuloksena suomen väestöstä kuoli kolmasosa. Kuitenkin kaikesta huolimatta yhteiskunta ei ajautunut kaaokseen, ja anarkiaan (yhtä pientä kapinaliiketta lukuunottamatta). Joten vaikkei silloinen järjestelmä täydellinen ollutkaan, niin jotain oli kuitenkin tehty oikein. 

Ei ole populaarihistoriaa tämä kirja, mutta jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa ottaa lukuun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti