lauantai 10. syyskuuta 2016

Leffoja leffoja

Taas tullut katsottua useampi leffa. Tässä hyvin lyhyet muistelot niistä.

Vacation
Alkuperäiset "Vacation" leffat ovat kai jenkeissä isompi juttu, kuin täällä euroopan puolella. Muistan ne joskus nähneeni, ainakin osan niistä, mutta eipä niistä kovin kummoisia muistikuvia ole. En tiedä onko tämä tarkoitettu kokonaan uuden sarjan aloitukseksi, mutta jos on näin, niin voi meitä. Tämän kai piti olla hauska? No ei naurattanut. Cristina Applegate ansaitsisi kyllä parempia rooleja. Hupia yritetään saada irti niin hassusta autosta, joka on muka Albaniasta, kuin oksettavan likaisesta motellihuoneesta, paneskelusta neljän osavaltion rajalla jne. jne. Ennalta-arvattava, joka ei naurattanut. Alkuperäissarjojen Chevy Chase vilahtaa lopussa, mutta ei hänkään saa tätä pelastettua. Ei huono, mutta ei hyväkään. Mitäänsanomaton, sitä sanaa minä etsin.


In the heart of the sea
Minä yleisesti ottaen pidän merelle sijoittuvista elokuvista. Paitsi siitä yhdestä, jossa George Clooney häärää ;-) Jos ne ovat historillisia, niin aina parempi. Ei meinaa pää millään pystyä käsittämään sitä, millaisia matkoja ovat aikoinaan pienillä puulaivoillaan matkanneet. Tämä leffa kertoo Mody Dick tarinan hieman eri vinkkelistä. Kirjan kirjoittanut Herman Melville tulee haastattelemaan vanhaa merimiestä, joka oli vielä kansipoika, kun valkoinen valas repi laivan jolla hän palveli, riekaleiksi. Vanhus on aluksi vastahakoinen kertomaan tarinaansa, mutta kertoo sen, tietysti, lopulta. Eniten yllätti varsinainen kohtaaminen valkoisen valaan kanssa. Jotenkin odotin, että taistelu olisi pitkä ja piinaava. Hah, valas pistelee laivan tulitikuiksi minuutissa ja loppu onkin sitten survival kamppailu, kun ajelehditaan pienellä veneellä avomerellä, lähestulkoon ilman varusteita. Pidin ja tykkäsin, kannattaa katsoa jos meri-aiheiset leffat/kirjat kiinnostavat, tai historia muuten vaan. En tiedä kuinka autenttisesti valaanmetsästys tässä oli kuvattu, mutta minä olin vakuuttunut.



Marguerite
Myönnetään, että minulla on jonkinasteinen asennevamma ranskalaista elokuvaa kohtaan. Ne ovat useinmiten taidetta tai muuten vaan ihan liian vakavia. Onneksi(?) jenkit älysivät tehdä elokuvista viihdettä. Tämä leffa on kuitenkin jotain ihan muuta. Kansikuvaa etsiessäni googlella opin, että marguerite on ranskaksi päivänkakkara. Kuvaa aika hyvin tätä leffan päähenkilöä. Suuri taiteen ystävä, etenkin oopperan, halu oopperaulajaksi ja ei sitten minkäänlaista taitoa siihen.  Ei riitä, että menee nuotin vierestä, vaan sen lisäksi ... no, kirkuminen kuvaa kyseistä laulua melko hyvin. Kun sitä rahaa on liikaa, kenelläkään ei ole rohkeutta sanoa tälle esiintyjälle, että kuulostaa kamalalta. Ettei vaan rahahanat tyrehtyisi. En tiedä onko Florence Foster Jenkins ollut tässä esikuvana, mutta varsin todennäköistä. Elokuva selittelee rouvan kyvyttömyyden kuulla oman äänensä "rajoitukset" pienellä mielenterveysongelmalla, mutta ennen kuin päästään sinne asti meno on hulvatonta. Kannatti poimia kyytiin Anttilan konkurssimyynnistä parilla eurolla.



Rock the Kasbah
Aah, Bill Murray, no nyt on odotukset korkealla. Murray esittää ikääntynyttä musiikkimanageria, joka mielellään muistelee uransa suuruuden päiviä, ja etenkin sitä miten hän löysi Madonnan. Juttujen todenperäisyydestä voikin sitten olla montaa mieltä. Koska bisnekset menevät vähän niin ja näin, kaikki tarjottu työ kelpaa. Niinpä herra löytääkin kohta itsensä keskeltä Afganistanin sotaa (en ole ihan varma mitä niistä, ei kuitenkaan se missä Neuvostoliitto hääräsi) ja tarkoituksena on viihdyttää amerikkalaisia joukkoja. No, suojatti jonka piti esiintyä lähtee livohkaan, ja se siitä showsta. Seuraavaksi herra agentti sotkeutuukin aseiden välitykseen, joutuu tulitaisteluiden keskelle ja siinä sivussa löytää kyvyn. Tämä on tosin nainen, ja kaikki varmaankin arvaavat miten helppoa islamistisessa maassa on naisen esiintyä televisiossa, varsinkin laulamassa. Leffassa se tietysti onnistuu ja saadaan jonkinlainen onnellinen loppukin aikaiseksi. 

Olen hämmästynyt, kun lopputekstien aikaan paljastuu, että tämähän perustuikin todellisiin tapahtumiin. Sillai tosi löyhästi, Hollywood tyyliin. En jaksanut kovin paljoa googlettaa, mutta leffassa mainittu Afgan Star on oikea TV-show ja siihen on osallistunut naisia. Jotka ovat sitten saaneet osakseen tappouhkauksia jne. Tästä asiasta en ole hämmästynyt.  

Bill Murray tekee hieman väsyneen suorituksen rutiinilla. Bruce Willis on mainio palkkasoturina, mutta häntä näytetään aivan liian vähän. Koko palkkasoturin hahmo on täysin överi, mutta ei puututa siihen.

Kyllä tämän nyt kerran katsoi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti